Benjamin Pitkänen on eläinoikeusvaikuttaja ja Viral Vegans ry:n perustajajäsen ja toiminnanjohtaja. Koulutukseltaan hän on valtiotieteiden maisteri. Hän tekee täysipäiväisesti työtä muunlajisten eläinten oikeuksien puolesta.
Miksi eläinten oikeudet?
Oma tieni eläinoikeusvaikuttamiseen virisi yliopistossa opiskellessa, kun huomasin, että usein luennoilla historian suurista epäoikeudenmukaisuuksista puhuttiin imperfektissä ja ihmeteltiin, miten joskus ihmiset tukivat orjuutta tai muiden ihmisryhmien sortoa. Eläinteollisuutta ei juuri ikinä nostettu esiin luentosaleissa tai yliopistoyhteisössä, vaikka se on yksi aikakautemme suurimmista eettisistä ongelmista ja yksi ekokriisin pääajureista. 2021 tartuin tuumasta toimeen.
Tuolloin taisi olla se KFC-ravintolan avajaisiin liittyvä tempaus, jossa ilmaisitte mieltä miljardien kanojen ja muiden sorrettujen eläinten puolesta?
Kyllä. Halusin omalla panoksellani edistää eläinoikeuksien toteutumista yhteiskunnassa.
Mikä on pitänyt sinut kiireisenä?
Rakkaat eläimet, joita syömme -esikoistietokirjan julkaisu. Kirjoitin sen yhdessä Viral Vegans -kollegani Pavel Tahkovuoren kanssa. Kirjaprojekti oli tiukka rutistus, joka kuitenkin palkittiin kirjan ilmestyttyä elokuussa 2024. Se sai mahtavan vastaanoton.
Kirjakiertueen lisäksi olen edistänyt kasvipohjaista ruokamurrosta esimerkiksi tekemällä puhujakeikkoja, tapaamalla yhteiskunnallisia vaikuttajia niin Suomessa kuin ulkomaillakin sekä kertomalla kasvipohjaisuuslinjauksista yrityksissä ja tapahtumissa. Tämän lisäksi tavoitan kymmeniä tuhansia ihmisiä niin oman kuin järjestömme sosiaalisen median kanavissa ja annan eläinoikeuksista usein haastatteluja medialle.
Mihin arvomaailmasi pohjautuu? Miksi?
Arvomaailmani yksi perustavista pilareista on vegaaninen elämäntapa, jossa vältetään eläinperäisiä tuotteita niin ruoassa kuin myös kulutustavaroissa. Veganismissa ei ole kyse vain ruokavalinnasta, vaan tavoite on laajempi: eläinten kärsimyksen ja hyväksikäytön lopettaminen pysyvästi. En usko, että tulevaisuudessa kukaan kaipaisi teurastamoja tai eläintehtaita, joissa miljoonia eläinyksilöitä pidetään vangittuna.
En syntynyt vegaaniksi, ja vielä lukiossa lempiruokiani olivat kinkkukiusaus ja maito. Päätökseni vegaaniksi ryhtymisestä syntyi kuitenkin hetkessä vuonna 2016. Katsoin Earthlings-dokumenttielokuvan. Se paljasti eläinteollisuuden karun todellisuuden, jonka jälkeen en löytänyt enää syytä jatkaa eläinperäisten tuotteiden kuluttamista. Tämä elämänmuutos on ollut yksi parhaista päätöksistäni.
Eli tieto sai sinut muuttamaan toimintaasi?
Kyllä. Eläinteollisuuden arki on täynnä eläinten riistoa, minkä takia lopetin kaikkien eläinperäisten tuotteiden kuluttamisen. Maidon saamiseksi emolehmä keinosiemennetään ja vasta synnyttämisen jälkeen hän tuottaa maitoa, joka on tarkoitettu vasikoille. Vasikat erotetaan emoista, mikä on traumaattista emolle. Maidontuotannossa lehmä elää keskimäärin noin viisi vuotta ennen teurastusta, vaikka luonnossa lehmä voisi elää 20-vuotiaaksi.
Kananmunat jätin kun opin, että munantuotannossa kukkotiput silputaan tai tukahdutetaan hiilidioksidilla, sillä he eivät tuota kananmunia. Kaikki munijakanat kaasutetaan keskimäärin noin 1,5 vuoden iässä, koska he ovat niin heikossa kunnossa. Myös kalat tuntevat kipua ja ovat tietoisia yksilöitä, minkä takia en syö myöskään heitä.
Sanot että eläinoikeuksien edistäminen on myös ihmisoikeuksien edistämistä. Miten?
Kirjassamme tuomme esille, kuinka monet eläintiloilla työskentelevät työntekijät ovat traumatisoituneita ja kärsivät mielenterveysongelmista, sillä he ovat kykenemättömiä auttamaan hoitamiaan eläimiä. On hyvä muistaa, että samanaikaisesti, kun monen on vaikeaa katsoa videoita tai kuvia eläintilojen karusta arjesta niin Suomessakin monet ihmiset joutuvat tekemään töitä näissä oloissa.
Miksi näistä asioista puhuminen laukaisee niin voimakkaita reaktioita ihmisissä?
Yhteiskunnassamme on ristiriitoja eläinten kohtelussa: koiran lyömistä pidetään julmuutena, mutta lehmän tappaminen ruoaksi on normaalia – ja molempien vastustaminen usein leimataan ääriajatteluksi. Voisi jopa sanoa, että eläinten hyväksikäyttö on ideologia, joka rinnastuu uskontoon, koska olemme oppineet näkemään eri eläinlajit eri tavoin ilman kestävää perustetta. Koiria pidetään lemmikkeinä, sikoja ruokana ja luonnoneläimiä metsästyskohteina, vaikka kaikki nämä eläimet jakavat samat perustavanlaatuiset tarpeet, tuntevat kipua ja kaipaavat suojelua. Johdonmukaisuuden nimissä meidän ei tulisi käyttää eläimiä ravinnoksemme varsinkaan, kun se ei ole enää nyky-yhteiskunnassa välttämätöntä terveyden kannalta.
Elätkö arvojesi mukaista elämää?
Kyllä, elän elämää, joka heijastaa arvojani. Vegaanisuus ei tunnu lainkaan luopumiselta, sillä en koe menettäväni mitään siinä, etten tue eläinten tappamista ja kaltoinkohtelua.
Et koe uskontojen vaikuttavan isosti ajatteluusi. Mitä sanot ihmisille, jotka väittävät, että uskonnottomuus tarkoittaa myös moraalittomuutta?
Moraali on ollut ihmisille tärkeä osa elämää kauan ennen nykyisten uskontojen syntyä, ja se kehittyy edelleen monista tekijöistä, kuten kulttuurista, yhteiskunnan normeista ja yhteisöllisistä arvoista. Vaikka monille uskonto tarjoaa moraalisia suuntaviivoja, uskonto ei ole ainoa tapa löytää tai kehittää omaa moraalia. Moraali on syvällinen ja monimutkainen kokonaisuus, johon vaikuttaa myös empatia, oikeudenmukaisuus ja ihmisten välinen solidaarisuus.
On totta, että uskonnottomuus ei itsessään tee ketään automaattisesti hyväksi tai huonoksi – aivan kuten uskontokaan ei tee. Eri arvopohjista tulevat ihmiset voivat olla moraalisia tai epäeettisiä riippumatta siitä, pohjaako heidän elämänsä uskonnolliseen vai maalliseen ajatteluun. Esimerkiksi eläinten oikeuksien kohdalla suurin osa uskonnottomista tukee vielä eläinten tappamista ja kaltoinkohtelua ostamalla eläinperäisiä tuotteita. Yhteiskunnassamme eläinoikeudet ovat musta piste, jonka moraaliset vääryydet sivuuttaa vieläkin suurin osa ihmisistä maailmankatsomuksesta huolimatta.
Mitä haluaisit sanoa lukijoillemme?
Haastan jokaisen miettimään omia kulutustottumuksiaan ja miettimään, läpäisevätkö omat ruokailutottumukset etiikan kultaisen säännön: ”Älä tee muille sellaista, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän.
⬝ ⬝ ⬝
Vapaa Ajattelija julkaisee eri kansalaisjärjestöissä ja -liikkeissä toimivien aktiivien haastatteluja. Lehti tai Vapaa-ajattelijain liitto ei haastattelujen julkaisulla ota kantaa niiden tavoitteiden puolesta eikä vastaan. Eri järjestöjen toiminnasta voidaan saada oppia myös Vapaa-ajattelijain tavoitteiden ajamiseen.
Toimitus
Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2025.