Ei tarvitse olla nykyajan suomalainen noita tai wicca ollakseen tekemisissä maagisten asioiden kanssa. Suomessahan on ihan oikeasti noidiksi itseään uskovia ja sellaisiksi tekeytyviä. Noidaksi identifioituminen lienee myös imagon luontia ja erikoisuuden tavoittelua, eikä niinkään uskoa magiaan.

Näitä voi käydä ihmettelemässä PakanaFestareilla lokakuussa Espoon Dipolissa. Ja on myös Hengen ja tiedon messut, jossa tapaa jos jonkinlaisia magian harjoittajia, osa oikeasti kykyihinsä uskovia. Mielenkiintoisesti molemmat tapahtumat järjestetään täsmälleen samaan aikaan.

Jos jätetään magian tunnusmerkit täyttävät kirkonmenot pois laskuista, niin on meillä normaalissa sekulaarissa arjessa useita maagisuuteen liittyviä elementtejä ja sanontoja. Aikojen takaista arjen magiaa, joka on säilynyt puhekielessä. Tikapuiden alitse ei ole hyvä kulkea. Musta kissa tien yli ei tiedä hyvää. Perjantai 13. päivä. Koputetaan puuta jne. Ei ole harvinaista sekään, että käytetään lotossa omia onnea tuottavia numeroita. Monet lausahtavat ”terveydeksi”, jonkun aivastettua. Alun perin se tarkoitti toivotusta, ettei paholainen valtaa aivastajan sielua, kun se väliaikaisesti käväisee ulkoilmassa. Tosi asianharrastaja täytyy olla, jos viskaa suolaa vasemman olan yli, sinne missä ne pahat henget vaanivat.

Ei ole tyystin harvinaista sekään, että joku, jolla jumaluskoa ei ole, rukoilee illalla, jos on kriisi tai jotta joku ongelma hälvenisi. Luterilaisuuden mukanaan tuoma tapa – ja taikauskoinen riitti. Samaan perustuu se, että välttää ajattelemasta kauheita jostain epämiellyttävästä henkilöstä, ettei asia oikeasti toteutuisikin. Ja sitä puuta koputetaan kolmesti, kun on puhuttu jostain henkilöstä ikäviä. Ainakin sanojen tasolla tämä on arjen magiaa, vaikka ei siihen uskoisikaan.

Monet urheilijat tekevät ristinmerkin tai suutelevat ristikorua ennen suoritustaan. Kyse on ilmiselvästi uskonnollisuuteen kääritystä taikauskoisesta rituaalista. Eräs jääkiekkoilija mutisi mailalleen ennen ottelua ”be good to me”. Todennäköisesti urheilija ei edes tiedosta tekevänsä arjen magiaa.

Katri Ylinen haastatteli kirjassaan Saatanallinen paniikki espoolaista kuntapoliitikko Jiri Kerosta. Tämä on kirjoittanut mm. kirjan Pekka Siitoinista, joka oli okkultismiin höyrähtänyt natsi. Keronen kertoi aikoinaan viiltäneensä käsivarteensa ja piirtäneensä verellään juutalaisia (!) symboleja, joilla yritti herättää rakentamansa nuken henkiin. Hänestä taika onnistui. Hän jatkoi, että ”magia toimii vain niille, jotka eivät usko siihen”. Ristiriitaista, mutta Keronen onkin huomiohakuinen. Hän on myös saatananpalvoja, mikä on kyllä mielenkiintoista sikäli, että hän on ainakin kuluvan vuoden kuntavaaleihin saakka ollut perussuomalaisten valtuutettu.

Taikamenoja häissä

Kirkkohäät edustavat mainiosti kristinuskon ja taikauskon synkretismiä. Kun kirkkovihkimys Herran kasvojen edessä on suoritettu, on vuorossa heti kirkon portailla riisin tai kukkien terälehtien tms. heitto. Kyseessä on hedelmällisyyden taikariitti. Häissä heitetään morsiuskimppu, mikä tarkoittaa, että sen kiinni nappaaja on seuraava naimisiinmenijä. Taikamenoihin niin ikään kuuluu hääkakkua leikatessa se kuuluisa jalan polkaisu, jossa määräytyy yhteisen pesän kaapin paikan päättäjä.

Kirkon edessä tapahtuva hedelmällisyysriitti on kyllä mielenkiintoinen juttu. Ei liene yksikään pappi kieltänyt tätä pakanallista taikamenoa kirkossaan. Heti Herran alttarilta siirrytään muinaisaikojen takaiseen pakanalliseen taikariittiin. Tosin riisi on tullut vasta 30-luvulla ja lienee useimmissa kirkoissa jo kielletty – mutta ei riitin pakanallisuuden vuoksi, vaan siksi, että se sotkee paikkoja ja voi olla vahingollista pikkulinnuille.

Kirkoissakin toteutetaan magiaa joka sunnuntai. Pyhällä ehtoollisella seitinohut vehnästä tehty öylätti muuttuu kummasti Jeesuksen ruumiiksi ja viini tämän vereksi. Analogia on täsmälleen yhteensopiva ammoisten ihmissyöjäkulttuurien maagiseksi uskomukseksi: vihollisen ruumiin voima siirtyy sen syöjään.

Arvostettu on Facebookin hömppäjuttujen jakosivu. Joku aika sitten siellä oli teksti ”Tutkijat ovat varmoja: nämä ovat 5 tapaa, joilla vainajat yrittävät ottaa sinuun yhteyttä. Lue lisää kommenteista!” Tällä kertaa klikkasin nähdäkseni, miten asiaa kommentoidaan. Ei yllättävää, että moni todella uskoi rajan taakse menneiden keskustelevan telepaattisesti. Yksi tiesi, että ulkona loikkivat ja tuijottamaan jäävät rusakot kertovat muutaman viikon päästä jonkun läheisen kuolevan. Asun maalla ja näen usein tuijottavia kauriita. Mahtavatko nämä ennustaa jotain?

Neuroosit ovat lähellä taikauskoa. Neurootikon on pakonomaisesti toteutettava tiettyjä omia rutiinejaan tai kaikki hajoaa. Arjen magiaa rutiininomaisesti noudattavat eivät ihan ole neurootikkoja, kun taas neurootikko ei koe olevansa taikauskoinen. Neuroosi on psyykkinen häiriötila. Voi miettiä, kuinka paljon aikojen takaisissa taikauskomusten kehittelijöissä on ollut neurootikkoja. Tai kuinka paljon psyykkiset häiriöt ovat olleet uskonnollisten uskomusten takana.

Ylipäätään maallistumisen myötä uskonnollisia tai kvasiuskonnollisia tapoja harjoitetaan vähemmän kuin aikoinaan, ja jäljelle jääneitä käytetään useimmiten arjen huvituksena. Mutta absurdisti monet taikauskolle naureskelevat voivat ottaa (ainakin puoliksi) todesta horoskoopit. Ja Hengen ja tiedon messut kuten PakanaFestarit vetävät hyvin yleisöä. Astral-TV voi sekin oikein hyvin.