ESA YLIKOSKI
Haastattelimme elämän katsomustiedon opettajia Riikka Suutalaa ja Jonni Alakurttia Alppilan lukiosta. Lukion opiskelijat ovat menestyneet erinomaisesti elämänkatsomustiedon ylioppilaskokeessa. Tänä keväänä peräti viisi opiskelijaa oli valtakunnallisesti 20 parhaan joukossa ja viime syksynä kaksi.
He kertovat, että Alppilan lukiossa on ollut kolme ET1-opintojakson ryhmää vuosittain.
ET:n aloittaa vuosittain keskimäärin noin 80-90 opiskelijaa, mikä on kolmannes kaikista aloittajista.
”Lukiossamme opetetaan kaikkia valinnaisia opintojaksoja vuosittain. Jokaista syventävää opintojaksoa (ET3-ET6) opetetaan kerran lukuvuoden aikana. Kertauskurssi ET8 opetetaan 1-2 kertaa lukuvuodessa riippuen kirjoittajien määrästä kullakin kirjoituskerralla. Keskimäärin noin 15-20 opiskelijaa suorittaa syventävät opintojaksot.”
”Kirjoittajamäärät vaihtelevat paljon. Tänä vuonna kirjoittajia oli syksyllä vajaa kymmenen ja keväällä vajaa 20. Ensi vuonna kirjoittajamäärä on tämänvuotisesta alle puolet. Tulevien kakkosten valintojen perusteella lukuvuoden 26-27 kirjoittajia saattaa olla taas hieman enemmän.”
”Meillä on käytössämme Studeon oppimateriaalit. ET-opettajat tekevät myös melko paljon omia materiaaleja, koska oppimateriaaleja ei ole markkinoilla mitenkään runsaasti.”
”Tämän lisäksi olemme joskus tilanneet kertaajille entisen Editan eli nykyisen SanomaPron Matka -sarjasta kertauskirjan.”
Riikka on opettanut elämänkatsomustietoa vuodesta 2006 ja Jonni kaksi vuotta. Kummatkin opettavat myös ev.-lut. uskontoa. Mitä he sanovat opetuksestaan ja yo-kirjoituksiin valmistautumisesta?
Riikka: ”Työskentelytavat ovat koulussamme monipuoliset. Joku tapa sopii jollekin opiskelijalle paremmin kuin joku toinen. En osaa siis yksiselitteisesti sanoa, mikä työskentelytapa olisi paras. ET:n sisältövaatimukset ovat laajat, siksi oppimateriaaliin perehtyminen on ensiarvoisen tärkeää. On hyvä osata keskeiset käsitteet ja hahmottaa kokonaisuuksia sekä eri aiheiden välisiä yhteyksiä. ET:n kirjoittaja hyötyy siitä, että osaa kirjoittaa, koska kokeessa on paljon esseetehtäviä. Siksi teemme kertausopintojaksolla paljon kirjoitusharjoituksia. Kirjoitamme esim. aikaa vastaan.”
Jonni: ”ET:n kirjoituksiin valmistautumisessa hyödyllisintä on kirjoitustaidon hiominen. Erityisesti oppia kirjoittamaan paljon ja nopeasti, sillä ET:n yo-kokeessa joutuu perinteisesti kirjoittamaan runsaasti eikä aikaa ole paljoa. Tätä tehdään erityisesti kertauskurssin aikana valmistautuen vastaamalla esim. aiempiin yo-tehtäviin.
Tämän lisäksi opiskelijoita kannustetaan lukemaan mahdollisimman paljon erilaista kirjallisuutta sekä seuraamaan ajankohtaisia tapahtumia. Yleistietämys on yksi parhaimpia välineitä ET:n osaamisessa.”
Suurin osa elämänkatsomustiedon opiskelijoista ei kuitenkaan tähtää ET:n yo-kirjoituksiin.
Jonni kertoo: ”Itse väitän, ettei ET:n opetus ole lähtökohtaisesti yo-kirjoituksiin valmistautumista. Kuitenkin suurin osa opiskelijoista ei tule kirjoittamaan elämänkatsomustietoa, joten tärkeämpää on oman katsomuksen tarkasteleminen sekä yleinen pohdinta tärkeistä kysymyksistä, joita opiskelijat eivät välttämättä muuten pohtisi. Näitä tärkeitä kysymyksiä ovat oman elämänkatsomuksen sekä identiteetin hahmottaminen sekä niiden perusteet ja tekijät jotka muodostavat sen. Pyritään myös ymmärtämään ympäröivän maailman monimuotoisuutta katsomuksissa sekä arvostamaan sitä itseisarvona.”
”Tähän pyritään erityisesti avoimen keskustelun, aktiivisen kuuntelemisen sekä ajatuksen vaihtamisen kautta, jotka ovat mielestäni ET:n ytimessä ja joita ilman sen ydintavoitteet eivät toteutuisi. Pyritään ymmärtämään muita ja hahmottamaan erilaisuutta hyvänä asiana. Erityisesti pakolliset opinnot (ET1 ja ET2) pyörivät näiden teemojen ympärillä ja vasta valinnaisilla opintojaksoilla aletaan katsoa kohti yo-kirjoituksia samalla laajentaen oman katsomuksen ymmärrystä sekä yleistä tietoisuutta maailmasta.”
Samoilla linjoilla on Riikka: ”Pakollisilla opintojaksoilla mielestäni pitäisi myös pysähtyä pohtimaan ja ajattelemaan ja tehdä sitä nimenomaan omaa elämänkatsomustaan työstäen. Sanon usein opiskelijoille, että nauttikaa ET-tunneista, koska täällä on aikaa ajatella. Se on mielestäni myös paras puoli ET:ssä. Harvassa oppiaineessa pystyy niin monipuolisesti omaksumaan tietoa ja samalla rakentamaan aktiivisesti omaa elämänkatsomustaan. ET on sekä tieto- että taitoaine juuri edellä kuvailemistani syistä johtuen.”
Mikä on parasta ET:n opettamisessa, Jonni? ”Ehdottomasti parasta ET:n opettamisessa on kohtaamiset opiskelijoiden kanssa sekä ajatusten vaihtaminen heidän kanssaan. Itse opettajana opin päivittäin opiskelijoiltani paljon erilaisia asioita, jotka jäsentävät omaa katsomustani sekä ymmärrän maailmaa paremmin myös itse. Nautin kuunnella puheensorinaa ET:n tunneillani, kun opiskelijat keskustelevat keskenään aiheista kohdaten toisensa, joita he eivät ehkä muuten pysähtyisi ajattelemaan ja joutuvat perustelemaan asioita, jotka ovat aiemmin saattaneet ottaa itsestäänselvyyksinä.”
”Koulussamme on hyvin avoin ilmapiiri, jossa ajatustenvaihto toimii todella hyvin ET:n tunneilla ja saamme aikaan hyvinkin hedelmällisiä keskusteluita. Pidänkin keskusteluita ET:n tärkeimpänä opetusvälineenä, jota ei voisi korvata kirjoittamisella tai tehtäviä tekemällä.”
Riikka kertoo taiteen osuudesta opetuksessa: ”Taide kuuluu lukion ET:n opetussuunnitelmaan esim. ET2:lla. Myös esim. ET6:lla (Tulevaisuus) taide on utopioiden ja dystopioiden kuvausten ja science fctionin myötä mukana. Vierailut esim. taidenäyttelyihin sopivat hyvin oppiaineen luonteeseen, koska ne inspiroivat elämänkatsomuksen pohtimiseen. Vein esim. tänä lukuvuonna ET1-ryhmäni Ateneumiin taidenäyttelyyn, josta opiskelijat valitsivat haluamansa teokset ja pohtivat niiden ihmiskäsityksiä. Vastauksista tuli hyviä ja oivaltavia, myös opiskelijat tykkäsivät tehtävästä.”
Jonni lisää: ”Opiskelija voi pyrkiä hahmottamaan, miten esimerkiksi hänen kuuntelemansa musiikki tai katsomansa sarjat voivat olla tietynlaisen maailmankuvan tulosta ja miten ne voivat ehkä pyrkiä vaikuttamaan ihmisten ajatusmaailmaan. Samalla ne voivat pyrkiä tuomaan esille erilaisia epäkohtia ja herättää tärkeitä kysymyksiä.”
”Olemme pyrkineet järjestämään valinnaisen koulukohtaisen projektiopintojakson (ET7), jolla katsomme erilaisia (yleensä opiskelijoiden valitemia) elokuvia, jaksoja sarjoista tai dokumentteja ja keskustelemme niistä heränneistä katsomuksellisista kysymyksistä sekä teemoista.”
Miten opettajat suhtautuvat siihen, että kaikki eivät saa opiskella ET:tä?
Riikka: ”Mielestäni lukiossa voisi avata katsomusaineiden opiskelun, eli että katsomusaine olisi aidosti oma valinta. Olen myös ev.-lut. uskonnon opettaja, ja näen sekä ET:ssä että uskonnossa paljon hyvää. Olisi hyvä, jos lukiovaiheessa, jossa muutenkin itsenäistytään ja haetaan omaa identiteettiä, voisi valita itseään kiinnostavan oppiaineen.”
Jonni: ”Näen sen ongelmallisena ja epätasa-arvoisena, että opiskelijalla ei ole itsellä mahdollisuutta valita omaa katsomusainettaan vapaasti, vaan valinnanvapaus on sidoksissa hänen uskonnolliseen suuntautumiseensa. Ei ole oikeudenmukaista, ettei esim. evankelis-luterilaiseen seurakuntaan kuuluvalla ole oikeutta valita muuta katsomusainetta kuin ev.-lut. uskonto, kun taas uskonnolliseen yhteiskuntaan kuulumattomalla on täysi vapaus valita mikä tahansa. Tällöin opiskelijat ovat epätasa-arvoisessa asemassa toisiinsa nähden.”
”Näen myös, että tämä rikkoo nuoren uskonnonvapautta valita, vaikkei uskonnon opetus olekaan vakaumuksellista. Näen, että katsomusaineen valinnan tulisi olla opiskelija oma valinta vähintään lukiossa.”
Jonni myös suosittelee elämänkatsomustiedon valitsemista peruskoulun uudelle ekaluokkalaiselle: ”Suosittelisin ehdottomasti elämänkatsomustiedon valitsemista niille, joilla siihen on oikeus. Se keskittyy mielestäni hyvin opiskelijan omaan ajatusmaailmaan sekä identiteetin pohtimiseen edistäen samalla katsomusdialogia ja keskustelutaitoja.”
Mitä kehittämiskohtia olette havainneet peruskoulun ja lukion ET-opetuksessa ja opetussuunnitelmassa?
Riikka: ”Olen itse opettanut ET:tä peruskoulun 7-9 -luokkien oppilaille vuodet 2006-2023, joten se maailma tuli itselleni hyvin tutuksi.” Sen sijaan luokkien 1-6 ET-opetuksesta hänellä ei ole kokemuksia. Hänen kuulemansa mukaan ET-opetuksen taso on vaihtelevaa, sillä monet ET-oppilaat ovat vuosien varrella kertoneet, ettei ET-tunneilla tehdä paljon mitään. ”Se on sääli, koska laadukas ET-opetus olisi tärkeää myös peruskoulun alaluokilla. Pätevistä ET-opettajista on kuitenkin ollut myös yläkoulun puolella pulaa.”
Jonni kertoo samaa yläkoulustakin: ”En ole opettanut elämänkatsomustietoa peruskoulussa, mutta mitä olen huomannut opiskelijoiden kautta, että ongelmana peruskoulussa on erityisesti opetuksen laadun vaihtelu. Toiset opiskelijat ovat saaneet hyvin perusteelliset tiedot ja ymmärtävät katsomuksen, kun taas toiset ovat jääneet hyvinkin vähälle.”
Riikka: ”Kehittämisen varaa on varmasti aina, mutta mielestäni lukion opetussuunnitelma on tällä hetkellä toimiva. ET:ssä on henkilökohtaisesti ajateltuna haaste tietynlainen ”juurettomuus”, se, että se ei sellaisenaan kytkeydy mihinkään tieteenalaan. Toisaalta on rikkaus, että ET:llä on monta taustatiedettä, mutta itsekin aina välillä opettajana haen ja etsin sitä jotain tiettyä perustaa.”
Jonni: ”Lukion opetussuunnitelmassa näen isoimmaksi ongelmaksi sen, että ET sekä UE vaikuttavat olevan suhteellisen kaukana toisistaan. Riippuen siitä käykö opiskelija pakolliset UE:n vai ET:n kurssit, saa hän aika erilaiset tiedot ja taidot elämää varten, sillä sisällöt ovat hyvinkin erilaiset toisistaan. Joskus pohdinkin, miten yhdenvertaista se on opiskelijan yleissivistyksen kannalta, että he oppivat niin erilaiset asiat riippuen lähtökohtaisesti omasta uskonnollisesta statuksesta.”