Vapaa-ajattelijain liiton näkökulmasta tutkintovaatimukset on kokonaisuutena laadittu hyvin ottamaan huomioon tutkinnon suorittaneen työssään kohtaamien ihmisten perusoikeudet erityisesti katsomusvapauden osalta.
Haluaisimme kuitenkin kiinnittää huomiota muutamiin pieniin täsmennyksiin, jotta tutkintoperusteiden laatijan tarkoitusperä välittyy eksplisiittisesti vähemmin väärintulkinnan mahdollisuuksin. Yhteinen nimittäjä täsmennyksille on, että kaikissa tilanteissa arvojen, katsomusten ja hengellisten tarpeiden huomioinnin tulisi olla potilaslähtöistä — ja kyse ei siis ole työntekijän omista näkemyksistä.
Esimerkiksi saattohoitajan uskonnollisen vakaumuksen ei tule sanella erityisiä uskonnollisia rituaaleja saattohoidettavan viimeisille elinpäiville, elleivät ne kuulu hoidettavan omaan vakaumukseen.
Palliatiivinen hoitotyö: Kohdassa ”huolehtii arvokkaasta vainajasta ja huomioi kulttuuriset ja uskonnolliset tavat” ehdotamme täsmennystä, että huomioitavia tapoja ovat vainajan, ja soveltuvin osin hänen läheistensä, noudattamat tai tärkeäksi kokemat tavat. (Kohdan sanamuodon pitäisi varmastikin myös puhua arvokkaasti huolehtimisesta eikä arvokkaasta vainajasta.)
Saattohoitotyö ja kuolemankohtaaminen: Kohdassa ”huomioi psykologiset, sosiaaliset, hengelliset ja elämänkatsomukselliset tarpeet sekä hyödyntää tarvittaessa eri yhteisöjen ja uskontokuntien tukea” ehdotamme täsmennystä, että huomioitavia tarpeita ovat potilaan, ja soveltuvin osin hänen läheistensä, tarpeet.
Ikääntyneiden erityiskysymykset ja gerontologinen hoitotyö: Kohdassa ”tunnistaa uskonnollisten ja katsomuksellisten arvojen merkityksen elämän loppuvaiheen ja arjen ratkaisuissa” ehdotamme täsmennystä, että kyse on ikääntyneen, ja soveltuvilta osin omaisten tai läheisten, arvojen merkityksestä heille itselleen.