On luotu mielikuvia, että varsinkin Lähi-idän maissa uskonnoilla olisi suuri merkitys ihmisten arjessa. Viime kuukausien protestit ovat osoittaneet muutakin, kuten muutoksen tuulia.
Iranissa islamilainen hallitus on ollut vallassa jo 40 vuotta. Huivipakko on ollut tämän tasavallan tärkeimpiä symboleita. Viimeisten kuukausien aikana Iranissa on pidetty suuria protesteja ympäri maan. Liian korkeaksi nostettujen elinkustannusten vastustamisen ohella protestit ovat kohdistuneet myös suoraan islamilaiseen hallitukseen ja sen symboleihin: mm. rohkeat naiset uhmaavat huivipakkoa ja yleisillä paikoilla riisuvat huivit pois. Ele on saanut valtavasti tukea.
Irakissa uskonnoilla ja niiden suuntauksilla on annettu tietoisesti valtavan suuri jalansija viimeisten 15 vuoden aikana. Maassa miltei kaikki instituutiot ylintä valtaa myöten on jaettu juuri näiden pohjalta. Etninen ja uskonnollinen identiteetti on ajettu ihmisarvojen edelle. Uskonoppineille on myönnetty kohtuuttoman suuri valta ja heidän lääkkeitään on tarjottu lähes kaikkiin asukkaiden vaatimuksiin.
Viime vuoden lokakuussa alkaneet suuret protestit hallitusta, sen harjoittamaa korruptiota vastaan ja peruspalveluiden puolesta, kohdistuivat vahvasti myös tuota uskonnon erityisasemaa vastaan. Mielenosoittajat eivät ole antaneet uskonnoille (ja etnisryhmille) lainkaan sijaa ja monet iskulauseista ovatkin olleet juuri niiden vastaisia. Uskonoppineita ei myöskään ole päästetty sotkeutumaan protesteihin, ei edes Najafin ja Karbalan kaltaisissa kaupungeissa, joita pidetään hyvin vahvasti uskonnollisina. Uskonnon vallan vastaiset iskulauseet ovat yksi huudetuimmista.
Libanonissa on myös eletty Irakin tavalla uskontojen ja uskontosuuntauksien armoilla vuosikymmeniä. Siellä alkaneet protestit ovat myös hyvin kaukana kuvasta, joka on sieltä annettu. Protesteissa uskontojen rooli ja niiden merkitys massiivisille mielenosoittajille ei ole ainakaan itsestäänselvyys. Vastaava kuvio nähtiin aiemmin kesällä Sudanissa.
Kurdistanin aluehallintoalueella tehtiin historia, kun imaami saatiin oikeuden eteen naisten solvaamisesta. Tätä oli yritetty monesti viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana, mutta vasta tammikuussa vallanpitäjät antoivat periksi. Tosin imaami vapautettiin syytteistä vähäisen todistusaineiston vuoksi, sosiaalisessa mediassa olleet videomateriaalit useista puheista ja TV-haastattelut kun eivät oikeudelle riittäneet. Tätä huolimatta tapausta pidetään tärkeänä askeleena.
Nämä esimerkit tarkoittavat, että uskonnon vallan kaventumiselle on valtavasti kannatusta myös maissa, joita pidetään vahvasti uskonnollisina. Vaikka ko. maiden vallanpitäjät ja näiden liittolaiset ovat tehneet kovasti työtä asettaakseen uskonnoille suuren roolin ihmisten jokapäiväisessä elämässä, ne eivät saa asukkailta lämmintä vastaanottoa ja tilaisuuden tulleen asukkaat valitsevatkin mieluummin vapauden.
Kirjoittaja on Helsingin seudun vapaaajattelijain puheenjohtaja
Kuvassa tasa-arvoaktivisti Nadia Mahmoud Bagdadin Tahrir aukiolla. Sosiaalisessa mediassa kiertävässä videossa nainen Iranissa riisuu huivin ja saa suuret kannustusaplodit https://www.facebook.com/shahla.bakr.184/videos/244286399871634/