Vuoden 2026 Euroopan kulttuuripääkaupunki valittiin 2.6.2021. Valinta osui tällä kertaa kotikaupunkiini Ouluun.

Helsingin Sanomat vertasi pääkirjoituksessaan 5.6.2021 Oulun saamaa tunnustusta Kauko Röyhkän kappaleeseen Paska kaupunki vuodelta 1986. Kappale ilmeisesti innoitti oululaisen graffititaiteen tunnetuimman teoksen, legendaarisen ”paska kaupunni” -spreijauksen näkyvällä paikalla ydinkeskustassa talon seinässä. Vuonna 1987 Jumalan teatteri tarttui samaan teemaan hyvin konkreettisesti, viskellen sitä Oulun kaupunginteatterin lavalta kriitikkoyleisön päälle.

Jumalateatteri on hallinnut Oulun kulttuurielämää vielä 2000-luvun alussakin, kun Sentenced teki Oulun Kärpille kannatuslauluksi Routasydän-kappaleen. Kirkonmiehet näkivät säkeessä ”sisu, veri ja kunnia” viittauksen natsien käyttämään iskulauseeseen ”Blut und Ehre” (suom. veri ja kunnia) ja nostivat asiasta ison metelin, jonka takia kappale hyllytettiin Kärppien käytöstä vuosikausiksi.

Mutta nykyään näyttää olevan äänessä muut kuin kirkon kellot.

Kulttuuripääkaupunkihankkeen taustajoukoista ei löydy yhtäkään kirkon edustajaa eikä kulttuurivuodelle 2026 suunnitellusta ohjelmasta löydy käytännössä mitään kirkollista. Yksi paanukirkko ja yksi kirkkojen välinen polkureitistö.

Hyvä näin.

Mutta mitenkäs tähän oikein jouduttiin? Vuoteen 2000 asti Oulu tunnettiin maan ainoana hiippakuntana, jossa ei naisia papiksi vihitä. Sekin oli liian modernia.

Kehitykseen vaikuttaneita tekijöitä on tietysti useita. Vireä ja monipuolinen kulttuuri käytännössä vaatii runsasta kanssakäymistä muiden kulttuuripiirien kanssa. Uusien ajatusten leviämisen lisäksi oman elämäntavan vertaaminen muiden tapoihin auttaa hahmottamaan mikä kotiseudulla on omaleimaista. Kauas katsominen tekee lähistönkin näkyväksi.

Jonkinlaista kansainvälisyyden siementä kaupunkiin toi jo tervakauppa menneinä vuosisatoina. Rantaruotsin vahvan vaikutuksen lisäksi Oulun murteeseen kuuluu useita kaukaisemmista kielistä lainattuja sanoja, kuten rotuaari (ransk. trottoir, kävelykatu), kompiainen (ransk. combien, montako, Oulussa karamellin nimitys) ja espanjasta poimittu patio.

Yksi vaikuttaja jota ei sovi vähätellä on varmastikin Oulun yliopisto, maan ensimmäinen alueellinen yliopisto Helsingin ja Turun ulkopuolella. Suuri yli 10 000 opiskelijan monialainen opinahjo on tuonut kaupunkiin sivistysvaikutteita vaihto-opiskelijoiden, vierailevien tutkijoiden ja opetushenkilökunnan myötä. Oulun yliopistossa ei myöskään koskaan ole ollut teologista tiedekuntaa.

Osin yliopiston myötävaikutuksella Ouluun syntyi vahva teknologia-alan yrityskeskittymä, Nokian kännykkäkehitys etunenässä. Yliopiston tietoliikennealan opetuksen ja tutkimuksen tukemana Oulussa on kehitetty huomattava määrä globaalisti käytettävää puhelintekniikkaa. Tämäkin on tuonut kaupunkiin runsaasti ulkomaalaisia vierailijoita ja työntekijöitä.

Vaikka Nokian puhelinkehitys kokikin sittemmin mahalaskun, Oulun teknologiasektori on siitä vain kasvanut, monipuolistunut ja edelleen kansainvälistynyt.

Onhan Oulussa teknologian lisäksi aineetontakin kulttuuria, jopa hyvin kirjaimellisessa mielessä ilmakitaransoiton MM-kisojen muodossa. Vuodesta 1996 lähtien järjestetty tapahtuma houkuttelee sekä kilpailijoita että kisaturisteja runsaasti ulkomailta.

Niin, kitaransoitto. Koko Suomi on maailmantilastoissa kärjessä hevibändien määrässä per asukasluku, mutta Oulussa tämä vielä tiivistyy. Oma osuutensa tässä on Oulun kaupungin pitkäaikaisella toiminnalla vuokrata harjoittelutiloja aloitteleville bändeille. Omilta nuoruusvuosiltani 1990-luvulta muistan, että käytännössä kaikki kaverini soittivat bändeissä, enempi vähempi vaihtuvissa, mutta aina jossain. Itse olen sikäli poikkeus, että tartuin keppiin vasta kypsällä iällä kolmikymppisenä.

Oulun kulttuuripääkaupunkihankkeen otsikkona on Kulttuuri-ilmastonmuutos. Sellaista onkin Oulussa jo viime vuosikymmeninä onnistuneesti aikaansaatu. Tällä saralla se on ihmisväestön hyvinvointia parantava asia, toisin kuin fyysisen maailman ilmastonmuutos. Kulttuuripuolellakin on kuitenkin nousussa haitallisia trendejä kuten vihapuhe ja poliittiset ääriliikkeet. Tätä kulttuurisen ilmaston muutosta on syytä torjua voimallisesti.

Mutta sitä ei tehdä yksin kädet housuntaskussa nyrkissä jurottaen vaan yhdessä eläen, toisiltamme inspiroivia vaikutteita poimien.

Oulun kulttuuripääkaupunkivuosi on vielä muutaman vuoden päässä, mutta jo nyt koronaepidemian hellittäessä avautuu taas monenlaisia kulttuuritapahtumia. Itse olen jo päässyt kokemaan kulttuuritalo Valveella futuristisen selloteoksen tekoälystä, ja teatteri Saagan monologin runoilija L. Onervan nuoruudesta. Suosittelen käymään ja osallistumaan erilaisiin tapahtumiin, se virkistää kummasti mieltä etenkin jos koronakyhjöttäminen on tuntunut raskaalta.

Jumalatonta kulttuurikesää kaikille!

Timo Karjalainen

Kirjoitus on julkaistu Vapaa Ajattelijassa 2/2021.