Sanoista tekoihin – opas toiminnalliseen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitteluun perusopetuksessa LUONNOS kommentoitavana lausuntopalvelussa 16.2.2025
Tässä tiedoksi Vapaa-ajattelijain liiton lausunto (lausuntopalvelussa)
Luonnos on yleisesti ottaen hyvin valmisteltu ja sisältää paljon tarpeellista tietoa ja ohjeita.
Koska uskonnottomien kotien lapsiin yhä kohdistuu syrjintää uskonnottomuuden vuoksi, toivomme sen tunnistamista ja nimeämistä sekä konkretian lisäämistä suunnittelussa. Syrjintä voi liittyä muun muassa koulupäivän ohjelmaan liitettyyn uskonnolliseen ja sille vaihtoehtoiseen toimintaan, muuhun uskonnolliseen yhdyskuntaan sitouttavaan toimintaan, koulun yhteisin juhliin sekä elämänkatsomustiedon syrjittyyn asemaan ja puutteellisiin opetusjärjestelyihin. Tästä lähtökohdasta esitämme seuraavia kehittämisehdotuksia:
”Opetuksen järjestäjän on huolehdittava siitä, että koululla on suunnitelma tarvittavista toimenpiteistä yhdenvertaisuuden edistämiseksi.” Sivu 5
Suunnitelmassa pitää käydä läpi kaikki laissa mainitut syrjintäperusteet ja miettiä muitakin (esim. tukan väri tai vasenkätisyys). Pitää mainita myös vakaumus kohdassa uskonto, vakaumus, ei pelkästään uskonto. Samoin pitää mainita ja käsitellä syrjintäriskinä uskonnottomuus, ei vain uskonto. Konkretiaa lisää myös yhdenvertaisuussuunnitelmakohtaan (vrt. tasa-arvosuunnitelmakohta). Toki liitteessä on myös konkretiaa, mikä on hyvä.
”Koulun yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotilannetta on hyvä kartoittaa monella tavalla. Tärkeintä on selvittää oppilaiden näkemys ja kokemus siitä, miten yhdenvertaisuus ja sukupuolten tasa-arvo toteutuvat omassa koulussa. Menetelmiä valitessa on tärkeää miettiä, millaista tietoa eri menetelmät tuottavat – ja keistä. Esimerkiksi on hyvä arvioida, saadaanko menetelmillä tietoa eri vähemmistöryhmiin kuuluvien oppilaiden erityistarpeista.” Sivu 9
Myös uskonnottomien perheiden oppilaat ja elämänkatsomustiedon opiskelijat.
”Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotilanteen arviointia tulisi tehdä moniperusteisesti eli huomioida tilanteita, joissa henkilö saattaa joutua huonompaan asemaan useamman kuin yhden syrjintäperusteen perusteella, sekä risteävän ja kumulatiivisen syrjinnän osalta.” Sivu 10 OK
”On parempi keskittyä muutamaan asiaan ja muutamaan konkreettiseen kehittämiskohteeseen kerrallaan kuin yrittää ratkaista liian monta epäkohtaa samanaikaisesti.” Sivu 10-11
Tässä on suuri riski sivuuttaa tärkeitä syrjintäperusteita ja syrjintää kokeneita. Ainakin tulisi tehdä näkyväksi kaikki syrjintäkokemukset. Esimerkiksi ensimmäisissä koulujen yhdenvertaisuussuunnitelmissa lakaistiin maton alle uskonnottomien perheiden lasten ja huoltajien syrjintäkokemukset. Keskittyminen voi tavallaan legitimoida syrjintää alueilla, jotka eivät ole kärkihankkeita, ja näin syventää unohdettujen syrjintäkokemusta.
”Yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toteutumista koulun kaikessa toiminnassa tulee arvioida kattavasti eri syrjintäperusteiden osalta. Yhdenvertaisuuslaissa kielletään syrjintä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen ja muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Muu henkilöön liittyvä syy voi koskea paitsi henkilön synnynnäisiä tai oletettuja ominaisuuksia, myös esimerkiksi oikeudellista asemaa. Lisäksi sen tulee rinnastua muihin laissa nimenomaisesti mainittuihin syrjintäperusteisiin. Yhdenvertaisuusvaltuutettu mainitsee esimerkkeinä varallisuuden, ulkonäön, asunnottomuuden ja asuinpaikan.” Sivu 12
Tämä hyvä, ja sen pitäisi painottua jo oppaan alussa.
”Opetuksen järjestäjällä on velvollisuus kohtuullisiin mukautuksiin.”
Ajatusta voidaan soveltaa muihinkin kuin vammaisiin, koska positiivisen erityiskohtelun mahdollisuudet sisältyvät yhdenvertaisuuteen. Ajatellaan esimerkiksi elämänkatsomustiedon opetusjärjestelyjä pienille ryhmille: Lukujärjestykset, kuljetukset. Oppikirjat. Uusi, aineen opetukseen ryhtyvä luokanopettaja tarvitsee tueksi oppilaille jaettavan oppikirjan.
”Koulussa järjestetään useita yhteisiä juhlia, jotka ovat kaikille oppilaille tarkoitettuja. Nämä juhlat eivät voi olla uskonnollisia tilaisuuksia. Koulun yhteiset juhlat ja muut tilaisuudet tulee järjestää siten, että kaikki oppilaat voivat niihin osallistua.
Tarkkaa rajaa uskontoon viittaavien elementtien sallitulle määrälle koulun yhteisissä juhlissa ei ole mahdollista antaa. Asia jää opetuksen järjestäjän tai koulun harkittavaksi.” Sivu 16
Viitatuissa päätöksissä on usein puhuttu myös yksittäisestä virrestä. Onpa mainittu virren kaksi ensimmäistä säkeistöäkin. Samaisissa päätöksessä on myös linjattu mahdollisuus poistua esimerkiksi virren ajaksi huomaamattomasti juhlapaikalta. Tästä voisi tehdä päätelmä sallitusta määrästä. On selvää, että poistuviin kohdistuu syrjintä- ja häirintäriski.
”Jos koulussa järjestetään uskonnollinen tilaisuus, tilaisuudelle tulee myös järjestää uskonnoton vaihtoehto ja tiedottaa tilaisuuksista selkeästi ja hyvissä ajoin. Oppilaalla tai huoltajalla tulee olla aito mahdollisuus valita, kumpaan tilaisuuteen osallistuu. Tämä edellyttää, että oppilaalla ja huoltajalla on valintaa tehdessään tieto kummankin tilaisuuden sisällöstä. Eri tilaisuuksiin osallistumista ei myöskään pidä olettaa oppilaan opiskeleman katsomusaineen perusteella.” Sivu 16.
Käytännössä kysymys on evankelis-luterilaisen enemmistökirkon seurakuntien tilaisuuksista, kuten jumalanpalvelukset ja hartaudet. Peräti 97 % prosenttia seurakunnista on ilmoittanut järjestäneensä koululaisjumalanpalveluksia. Kirkon uskonnollisten tilaisuuksien sisällyttäminen lukuvuosisuunnitelmaan ja koulupäivien ohjelmaan rikkoo yhdenvertaisuutta uskonnosta tai vakaumuksesta riippumatta, koska se nostaa jalustalle yhden uskonnollisen yhdyskunnan opin ja instituution. Uskonnoton vaihtoehto on siten lähtökohtaisesti toissijainen, vähempiarvoinen, koska sen järjestäminen on tarpeen vain sen vuoksi, että seurakunta saa liittää omaa uskonnollista toimintaansa koulussa, jonka pitäisi olla uskonnollisesti sitoutumaton ja jonka opetuksen pitäisi olla sitouttamatonta.
Seurakunnan jumalanpalveluksen nostaminen jalustalle koulupäivän aikana aiheuttaa sen, että opetushenkilöstön tulee kevätjuhlan valmistelun lisäksi valmistella vaihtoehtoinen keväinen tilaisuus kevätkirkon ajaksi sekä joulujuhlan valmistelun lisäksi valmistella jouluinen vaihtoehtotilaisuus joulukirkon ajaksi.
Osassa kouluja on alettu luopua koulujen yhteisistä syyslukukauden päätösjuhlista, koska yhteisen joulujuhlan järjestäminen koetaan työläänä joulukirkon ja sille vaihtoehtoisen tilaisuuden järjestelyjen takia. Ei ole kuitenkaan oikein, että uskonnon harjoittamiseksi tarkoitettu joulukirkko priorisoidaan koko koulun yhteisen juhlan sijaan. Ei ole oikein, että syyslukukausi päättyy yhteisen koulujuhlan sijaan kahteen erilliseen, oppilaat jakavaan tilaisuuteen, joulukirkkoon ja vaihtoehtoiseen tilaisuuteen. Tämä vähentää yhteisöllisen juhlakokemuksen muodostumista samoin kuin yhteisiin juhliin liittyvien ohjelmanumeroiden suunnittelun ja toteuttamisen kokemuksia. Edellä sanottu koskee mitä suurimmassa määrin myös koko lukuvuoden päättävän kevätjuhlan korvaamista kevätkirkolla ja vaihtoehtoisella tilaisuudella.
Perheiden pakottaminen valitsemaan enemmistökirkon jumalanpalveluksen ja vaihtoehtoisen tilaisuuden välillä lastensa kautta rikkoo arkaluontoisen tiedon yksityisyyden suojaa ja voi olla hyvin painostava, ahdistava ja pelottava muun muassa syrjintä- ja häirintäriksin vuoksi.
Enemmistökirkon uskonnolliset tilaisuudet sitoutumattoman koulun sitouttamattoman opetuksen lomassa tarkoittavat käytännössä, että koulu on luovutettu kirkon lapsilähetystyön alustaksi. Käytännössä tilaisuuksia markkinoidaan niin kirkon jäsenille kuin kirkon jäsenyyteen kuulumattomille. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että aikuisten kirkossakäyntipakko jalkapuurangaistuksen uhalla poistettiin jo 1800-luvun lopussa eli noin 150 vuotta sitten.
Kenenkään uskonnonvapaus ei vaarannu siitä, että uskonnolliset tilaisuudet jätetään koulupäivien ulkopuolelle. Kirkko voisi tarjota erilaisia uskonnollisia tilaisuuksia lapsiperheille ja nuorille koulupäivien ulkopuolella. Lisäksi ”kirkossa käyminen” on mahdollista perheille ainakin sunnuntaisin ja joulun ja pääsiäisen yhteydessä useamminkin.
Kirkkojumalanpalveluksiin osallistuminen ei tosin kuulu suomalaisten enemmistön perinteisiin. Tavallisena sunnuntaina kirkossa käy noin prosentin verran, lapsiperheitä vielä vähemmän. Tämänkin vuoksi on perusteltua, että koulupäiviin ei liitetä jumalanpalveluksia; opettamaan palkattujen opettajien on syytä keskittyä koulun yhteiseen toimintaan ja opetukseen.
Liitteet
Menetelmiä koulun oppilaiden näkemysten ja kokemusten selvittämiseksi
”Kysely koulun vanhemmille oppilaille:
Koulun juhlat ja muut tilaisuudet (Kyllä/Ei) • Juhlat ovat kaikille soveltuvia. • Voin osallistua koulun juhliin.” Sivu 26
Tätä pitäisi kehittää sekä koulun juhlien että erityisesti ”muiden tilaisuuksien” kohdalla. Miten huoltajat kokevat sen, että lukuvuoden ohjelmaan on koulupäiviin sijoitettu yhden uskonnollisen yhdyskunnan jumalanpalveluksia ja hartauksia. Tätä kysymystä ei pidä kätkeä eikä kysymysten muotoilulla silotella perinteiden noudattamisesta tms.
”Kysymyksiä koulun henkilökunnan keskuudessa käytävään keskusteluun”
”Yhteistyö oppilaiden huoltajien kanssa
• Onko koululla yhdessä sovittuja käytänteitä kodin ja koulun yhteistyöhön? (esimerkiksi vanhempaintapaamiset, tiedotus, viestintävälineiden käyttö ja vanhempainillat)
• Pyydetäänkö huoltajilta säännöllisesti palautetta kodin ja koulun yhteistyöstä? • Kuullanko huoltajaa oman lapsensa asioiden käsittelyn yhteydessä?” Sivu 27-27
Miten opettajat kokevat sen, että vanhemmilta pitää kysyä, osallistuuko lapsi uskonnollisiin tilaisuuksiin vai niille vaihtoehtoisiin tilaisuuksiin, ja listata ja jakaa oppilaat kahteen ryhmään tämän vuoksi.
”Uskonnolliset ja uskonnollisesti sitouttamattomat tilaisuudet
• Onko uskonnolliselle tilaisuudelle järjestetty vaihtoehtoinen tilaisuus?
• Onko oppilaalla vapaus valita, mihin tilaisuuteen osallistuu?
• Onko tiedotus yhdenvertaista, ja kerrotaanko kaikkien tilaisuuksien sisällöt tiedotettaessa?
• Miten uskonnollisten ja korvaavien tilaisuuksien sisällöt varmistetaan yhdenvertaisiksi?” Sivu 30
Ketkä joutuvat järjestämään keväisen tai jouluisen tilaisuuden kevätjuhlan ja joulujuhlan järjestämisen lisäksi? Koetaanko mielekkääksi järjestä keväinen tai jouluinen vaihtoehtotilaisuus kevätkirkon ja joulukirkon jälkeen.
Onko oppilailla vapaus valita vai oppilaiden vanhemmilla?
HUOM! Ehdottomasti pitäisi kysyä selvästi myös, mitä mieltä henkilökunta, huoltajat ja oppilaat ovat tästä Opetushallituksen ohjeessa mainitusta mahdollisuudesta “Opetuksen järjestäjä voi päätyä myös siihen, ettei koulun työsuunnitelmassa määriteltynä työaikana järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia.” (Opetushallitus-3903-2022)