Tekee mieli aloittaa siitä, mihin viime numerossa jäin. Kuntien ja oppilaitosten uusien yhdenvertaisuussuunnitelmien laadinta on mahdollisuus vapaa-ajattelijoille kautta maan vaikuttaa kuntien ja oppilaitosten toimintaan. Uusi Yhdenvertaisuuslaki tuli voimaan tänä vuonna aiempaa paljon ehompana, ja se velvoittaa nyt suunnitelmien tekoon tai olennaiseen päivittämiseen.
Yhdistyksillä on nyt erinomainen peruste olla yhteyksissä toimialueen eri kuntiin ja oppilaitoksiin sekä ilmoittautua uskonnottomien ihmisen näkökulmien esiin tuojaksi suunnitelmien laadinnassa. Suunnitelmien luonnokset on mahdollista saada nähtäväksi, ja toivottavasti myös tulemme kuulluksi niiden käsittelyssä. Kuulemisen laiminlyönti olisi syrjintää.
Yhdenvertaisuuslaki konkretisoi positiivisesti Perustuslain 6 §:n toimeenpanoa ja on siten tärkeä. Se eroaa Uskonnonvapauslaista, jossa on myös negatiivisia ja tarpeettomia asioita suhteessa Perustuslain 11 §:n selviin säveliin. Uskonnonvapauslakihan – tässä sivumennen sanottuna – esimerkiksi valtuuttaa uskonnollisen valan kysymiseen, vaikka neutraali vakuutus riittäisi. Lapsen liittämisestä ev.lut. kirkkoon seuraa lapselle negatiivisia seuraamuksia. Niitä ovat ”pakkouskonto” peruskoulussa ja lukiossa sekä ”pakkokirkollisverovelvollisuus” joka jatkuu kirkosta eroamisen jälkeenkin koko vuoden loppuun asti; eroajilla on siis eräänlainen ”katumusvuosi”.
Yhdenvertaisuuslain syrjintäkiellossa mainitaan selkeästi myös uskonto ja vakaumus. Näin ollen laki kattaa myös uskonnottomat, joita on uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomien ja ev.lut. kirkkoon liitettyjenkin joukossa. Asiaan liittyy myös Lapsen oikeuksien sopimus.
Yhdenvertaisuussuunnitelmissa tulee mainita uskonnottomien oikeus yhdenvertaiseen ja syrjimättömään kohteluun – ottaen huomioon Perustuslaissa määritelty uskonnon ja omantunnon vapaus: oikeus olla osallistumatta uskonnonharjoitukseen, oikeus ilmaista vakaumus suoraan tai välillisesti omassa elämässään sekä oikeus olla tuomatta julki vasten tahtoaan omaa uskonnollista tai uskonnotonta vakaumustaan. Nykymaailmassa tärkeää on myös oikeus erota uskonnollisesta yhdyskunnasta.
Yhdenvertaisuuden perusperiaatteesta poikkeamisesta pitää säätää lailla. Tunnustuksellisen uskonnonharjoituksen sisällyttäminen kunnallisten oppilaitosten tai päivähoidon toimintaan olisi yhdenvertaisen kohtelun ja julkisen vallan neutraalisuuden periaatteen rikkomista. Yhden katsomuksen nostaminen yli muiden on syrjintää.
Koska perusopetus- ja lukiolaissa sekä uudessa varhaiskasvatuslaissa ei julkisten kasvatus- ja koulutusinstituutioiden tehtäviin säädetä yhdenkään uskonnon uskonnonharjoitustilaisuuksien organisointia, henkilökunnan työajan käyttö sellaiseen on perusteltua lopettaa. Tätä kantaa tukevat esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmien sekä varhaiskasvatussuunnitelmien perusteet, joiden mukaan opetus ja kasvatus ovat uskonnollisesti tunnustuksetonta ja sitoutumatonta.
Varhaiskasvatuksen osalta olikin myönteistä saada lukea lehdestä Hyvinkään kaupungin linjanneen, ettei päiväkotien toimintaan kuulu ohjattu tunnustuksellinen uskonnonharjoitus. Tämän toteutumiselle muodostaa konkreettisen haasteen, jos kunnat ja päiväkodit sallivat ev.lut. seurakuntien lapsityön jatkaa entisessä laajuudessa omaa, perinteistä, usein yliaktiivista ”kasvatustyötään”.
Mainittakoon selvyyden vuoksi vielä, että on eri asia, jos lapsi tai nuori kotikasvatuksen pohjalta itse rukoilee muita häiritsemättä. Oppilaitoksissa voidaan katsoa joku rauhallinen sivutila yksin tai ryhmässä omaehtoisesti välitunnilla tapahtuvaa rukoilemista varten. Itsekin olen oppilaitoksessa työskennellessäni tällaisen tilan sellaista pyytäneille osoittanut.
Vapaa-ajattelijain toinen vaikuttamistyön kohde juuri nyt on kuntien opetussuunnitelmatyö ja varhaiskasvatuksen suunnitelmien laadintaan osallistuminen. Opetussuunnitelma käsittelee sekä eri oppiaineiden sisältöjä ja niiden toteuttamista että koulun muuta toimintaa. Perusteet ovat valtakunnallisia, mutta toteuttamiseen tulee paikallisia ja alueellisia konkretisointeja.
Vapaa-ajattelijoiden panosta tullaan toivottavasti kysymään oppilaitosten, koulujen ja päiväkotien kulttuuristen teematilaisuuksien järjestämisen ohjelmaan. Uskonnoton tapakulttuuri niin vuodenkiertoon liittyen kuin elämän käännekohdissa on asia, josta tietäminen kuuluu kaikkien yleissivistykseen. Yhteisten tilaisuuksien lisäksi myös oppitunneilla eri luokka-asteilla tulee käsitellä uskonnottomuutta sekä katsomuksellisesti että kulttuurisesti. Asiaan liittyviä ihmisoikeuksia on hyvä käsitellä myös.
Olisi perusteltua pyytää uskonnottomia edustavia vierailijoita oppitunneille ja isompiin tilaisuuksiin. Siitä voisi maininta kunnallisessa opetussuunnitelmassa. Vapaa-ajattelijoille on perusteltua valmistautua ja valmentautua kouluvierailutoimintaan, sen määrälliseen ja laadulliseen kehittämiseen. Liitto alkaa antaa siihen koulutusta ja ohjausta. Voimme tehdä sitä omarahoitteisesti, mutta on asiallista hakea ja saada myös julkista toimintatukea.
Uskonnonopetus pois kouluista
Vapaa-ajattelijain liiton tavoitteena on uskonnonopetuksen poistaminen kouluista. Se tarkoittaa nykyistä uskonnonopetusta. Uskonnoista samoin kuin uskonnottomuudesta pitää toki opettaa. Minkä oppiaineiden sisällöissä se tapahtuisi, on avoin asia. Historia, yhteiskuntaoppi ja filosofia ovat kuvassa mukana. Monissa maissa on oppiaineena etiikka. Elämänkatsomustieto (ET) on Suomessa hyvä aine kaikille.
Emme kannata kaikille yhteistä uskontotietoa. Maailmankatsomuksen ja etiikan kysymyksiä ei pidä typistää uskontojen rajallisiin näkökulmiin. Tästä ovat filosofian ja ET:n opettajat käyttäneet järjestönsä FETO:n kautta hyviä puheenvuoroja. ET käsittelee katsomuksellisia asioita uskontoja laajemmin.
Vapaa-ajattelijat esittävät yhdessä Suomen Humanistiliiton kanssa ET:n avaamista valittavaksi kaikille peruskoulussa ja lukiossa niin, että ev.lut. kirkkoon liitettyjen holhoava uskonnon pakollisuus lopetetaan. Uudistus on lakiteknisesti helppo ja nopea toteuttaa parin sanan lakiviilauksella, eikä se vaadi meneillään olevan tuntijaon ja ops-työn uusimista. Lapsiasianvaltuutettu on myös esittänyt ET:n avaamista.
Evankelisluterilaisella kirkolla on yhä vahva ote koululaitoksessa. Elämänkatsomustietoa syrjitään. Koulun organisoimat jumalanpalvelukset ja aamuhartaudet ovat arkipäivää, vaikka opetuksen tulisi olla tunnustuksetonta ja sitoutumatonta. Paikoin opettajat johtavat päivittäisiä ruokarukouksia. Näissä oloissa yhteiseen katsomusaineeseen siirtyminen olisi hyvin ongelmallista uskonnottomien perheiden kannalta.
ET:n syrjintä sekä tunnustuksellisen uskonnonharjoituksen tuputtaminen kouluissa henkilökunnan toimesta tulee lopettaa. Ennen sen toteutumista ei ole välttämättömiä perusteita yhteiseen katsomusaineeseen ET lopettamalla. Siksi emme tue nyt meneillään olevaa kansalaisaloitetta. Tavoitteemme on, että ET avataan kaikille valittavaksi ja uskonnonharjoituksen ymppääminen peruskoulun ja lukion toimintaan lopetetaan.
Pitkällä tähtäyksellä on hyvä pitää mielessä, että monet oppiaineet eivät ala ensimmäisellä luokalla. Esimerkiksi historia ja yhteiskuntaoppi alkavat 2016 tuntijakouudistuksen jälkeen 4. luokalta. Katsomuksellisia asioita voisi alkaa opettaa ehkä vasta samoihin aikoihin. Nyt uskontojen opetus on käytännössä hyvin tunnustuksellista juuri 1.-3. luokilla. Voidaan myös ajatella mallia, jossa osa katsomusopetuksesta olisi yhteistä ja osa eriytettyä vapaan valinnan mukaan.
Tässä ja nyt valinnanvapaus tulee toteuttaa elokuussa 2016 avaamalla ET kaikille peruskoulu- ja lukiolakia muuttamalla.
Lue lisää: www.et-opetus.fi
Esa Ylikoski