Hautaustahto ei ole ainoa ihmisen itsemääräämisoikeuteen liittyvä asia, josta itse kunkin meistä on perusteltua huolehtia kaiken varalta jo silloin kun on hyvissä voimissa.

Seuraavassa kerrotaan eräistä itsemääräämisoikeuteen kuuluvista asioista, joissa lähtökohtana on varautuminen oman toimintakyvyn heikentymiseen. Näitä ovat testamentti ja lahja, hoitoon hakeutuminen ja hoitotahto sekä edunvalvonta- ja edunvalvoja-asiat.

Testamentti

Jokaisella täysi-ikäisellä henkilöllä on hyvä olla testamentti. Laatimalla testamentin antaa jälkipolville selkeän ohjeen siitä, miten haluaa omaisuuttaan käytettävän kuoleman jälkeen. Huolellisesti laaditulla testamentilla varmistaa, että tämä tahto toteutuu.

Testamentilla voi turvata perheen ja läheisten tulevaisuutta ja ehkäistä turhia riitoja perillisten kesken. Sillä voi vaikuttaa perintöveron suuruuteen. Testamenttia voi myös muuttaa ja sillä voi myös muistaa itselle tärkeää järjestöä, kuten esimerkiksi Vapaa-ajattelijoita. Jokainen voi itse määritellä omaisuudestaan osuuden, jonka haluaa lahjoittaa.

Mikäli testamenttia ei ole, perinnönjaossa toimitaan siten kuin laillinen perimysjärjestys määrää. Jos ei ole lähiomaisia eikä testamenttia, varat menevät kuoleman jälkeen valtiolle. Rintaperillisillä eli omilla lapsilla ja heidän lapsillaan on aina oikeus ns. lakiosaan eli yhteensä puoleen omaisuudestasi. Lopusta omaisuudesta voi testamentissa päättää itse. Koko omaisuuden voi testamentata vain, jos ei ole lapsia tai heidän rintaperillisiään.

Suomalaisista osallistuu tutkimusten mukaan 70 prosenttia jollain lailla hyväntekeväisyyteen, mutta silti vain noin yksi prosentti kokee testamentin tekemisen järjestön hyväksi mieluisaksi tavaksi tukea toimintaa (Taloustutkimus 2016). Kuitenkin Vapaa-ajattelijain liiton ja eräiden yhdistysten toiminnan rahoituksesta on testamentilla saaduilla lahjoituksilla tärkeä osa. Testamenttilahjoitukset mahdollistavat esimerkiksi yhdistysten toiminta-avustukset, hautausmaatoiminnan tukemisen, yhdistystoimijoiden koulutuksen sekä lehden julkaisun selvästi jäsenmaksutuottoja laajempana.

Lahja

Luonnollisesti jokainen voi eläessään, olipa testamentti laadittuna tai ei, myös antaa lahjoituksia. Monissa maissa, joissa ei ole Raha-automaattiyhdistystä tai Veikkauksen voittovaroja, lahjoituksilla on todella suuri rooli järjestöjen rahoituksessa. Suomessa lahjoituksia annetaan vähemmän, myös järjestöille, jotka eivät saa RAY:n tai Veikkauksen tukea.

Lahja järjestölle on verovapaa, olipa se kertaluontoinen tai toistuva. Jos sen sijaan henkilö saa lahjan, pitää maksaa lahjaveroa, jos lahjan arvo on 4 000 euroa tai enemmän. Näin myös, kun samalta lahjan antajalta kolmen vuoden aikana saatujen lahjojen yhteisarvo on 4 000 euroa tai enemmän. Jos testamentissaan muistaa järjestöä, voi samalla oman tilanteen ja mahdollisuuksien mukaan harkita lahjoitustakin vaikkapa eräänlaisena ennakkoperintönä.

Hoitotahto

Hoitotahto on henkilön tahdon ilmaisu hänen tulevasta hoidostaan siltä varalta, ettei hän itse pysty ilmaisemaan toiveitaan ja osallistumaan hoitoratkaisuihin tajuttomuuden, vanhuuden heikkouden tai muun vastaavan syyn vuoksi. Hoitotahdossa voi ilmaista erityistoiveita hoidon suhteen tai siinä voi kieltäytyä tietyistä hoitotoimenpiteistä. Toiveet voivat koskea muitakin hoitoon ja hoivaan liittyviä asioita kuin vain lääketieteellisiä tai sairaanhoidollisia kysymyksiä.

Hoitotahdossa voidaan myös valtuuttaa toinen henkilö tekemään tarvittavat hoitopäätökset hoitotahdon laatijan puolesta. Hoitotahto vähentää omaisten epätietoisuutta ja ahdistusta hoitoratkaisuissa ja helpottaa näin lääkäreiden työtä.

Hoitotahto tehdään yleensä kirjallisesti, jolloin siinä on tekijän omakätinen allekirjoitus ja päiväys. Hoitotahto on voimassa ilman todistajiakin, mutta kahden, perheeseen tai lähisukuun kuulumattoman todistajan käyttämistä suositellaan.

Lain mukaan henkilö voi ilmaista hoitotahtonsa myös suullisesti. Tällöin se on syytä kirjata sairauskertomukseen ja mikäli mahdollista pyytää siihen allekirjoitus tai muulla tavalla todentaa sen oikeellisuus. Kirjallinen hoitotahto voidaan tallentaa sairauskertomuksen liitteeksi.

Uudessa Kelan hallinnoimassa Kansallisessa terveydenhuollon sairaskertomusarkistossa (KanTa) jokainen voi itse ylläpitää hoitotahtonsa ajanmukaisuutta. Lisäksi terveydenhuollossa annetuista ja säilytetyistä hoitotahdoista menee tieto KanTaan.

Edunvalvontavaltuutus

Edunvalvontavaltuutuksella voi itse etukäteen järjestää asioidensa hoidon sen varalta, että tulee myöhemmin kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan esimerkiksi heikentyneen terveydentilansa vuoksi. Valtuutus laaditaan kirjallisesti testamentin tapaan. Valtuuttaja nimeää valtuutetun hoitamaan asioitaan valtakirjalla. Valtuutetun tulee suostua tehtävään.

Valtuuttaja määrittelee asiat, jotka valtuutus kattaa. Hän voi oikeuttaa valtuutetun huolehtimaan esimerkiksi omaisuutensa hoidosta ja muista taloudellisista asioistaan sekä itseään koskevista asioista kuten terveyden- ja sairaanhoidostaan.

Maistraatti voi määrätä edunvalvojan, mikäli henkilö itse hakee edunvalvojan määräämistä ja pyytää, että tietty henkilö määrättäisiin hänen edunvalvojakseen. Edunvalvoja voidaan nimetä, jos ei pysty itse hoitamaan omia taloudellisia ja muita asioitaan sekä valvomaan etujaan. Maistraatti selvittää hakemuksen tai ilmoituksen perusteella, tarvitseeko tietty henkilö edunvalvontaa.

Ensisijaisesti edunvalvoja ei päätä vaan auttaa. Edunvalvojan tehtävänä on siten tukea heikentyneen toimintakyvyn omaavan henkilön itsemääräämisoikeutta. Vain jos henkilö toimii omaa etuaan vastaan, toimintakelpoisuutta voidaan rajoittaa, mikä vaatii käräjäoikeuden päätöksen. Ääritapauksissa käräjäoikeus voi julistaa henkilön vajaavaltaiseksi. Pelkkä edunvalvojan määrääminen riittää, kun henkilö ei voi tehdä taloudellista tilaansa vahingoittavia oikeustoimia.

Esa Ylikoski