Oletan, että kaikki vapaa-ajattelijat ovat ateisteja eli jumalan kieltäjiä. Oletan myös, ettei vapaa-ajattelijat usko mihinkään muihinkaan henkiolentoihin eikä täten myöskään kuolemattomaan sieluun. Mutta miten suhtaudumme uskonnon omaisiin poliittisiin kantoihin?

Jori Mäntysalo totesi  (17.4.) kirjoituksessaan ”Poliittisesti sitoutumaton liitto”, ettei Vapaa-ajattelijat rajoita jäsentensä poliittista toimintaa. ”Päinvastoin, kehotamme aktiiviseen toimintaan ja jokaista edistämään tavoitteitamme omassa puolueessaan.” Hyvä näin! Mielestäni poliittinen sitoutumattomuus ei saa kuitenkaan merkitä sitä, että välttelemme keskustelua joistakin vapaa-ajatteluun liittyvistä asioista siinä pelossa, että otamme välillisesti kantaa jonkun puolueen puolesta jotakin toista vastaan.

Vastustamme yksimielisesti poliittisia pyrkimyksiä asettaa uskonnolliset määräykset lainsäädännön yläpuolelle. Samoin tuomitsemme henkiparantajien ja käärmeöljykaupiaiden harjoittaman huijauksen. Mutta onko meillä valmiutta keskustella avoimesti ja perustellusti argumentoiden koko planeetan tulevaisuutta uhkaavasta uskosta näkymättömään käteen? Uskosta, joka on tieteeksi naamioitua politiikkaa. Mielestäni meidän on otettava kantaa tähän kysymykseen poliittisten puolueiden ristiriitaisia kantoja kainostelematta.