Olen ollut vapaa-ajattelijoiden toiminnassa mukana nyt toistakymmentä vuotta. Alusta asti minua veti puoleensa ryhmässä keskusteleminen ja se, miten kukaan ei lähtenyt kyseenalaistamaan silloin, kun puheenaiheena oli (ja edelleen useimmiten on) uskontojen järjettömyys ja Suomen valtionkirkon uskomaton vaikutusvalta. Kukaan vapareissa ei tule sanomaan, ”mutta kun Kirkko tekee niin paljon hyvää…” tai perustelemaan että ”kristillinen moraali on kaiken perusta” tai että ”kymmenen käskyä on edelleen hyvä elämänohje” (tästä viimeisestä voisi tehdä ihan kokonaan oman ränttinsä, ja varmaan teenkin).
Kun vaparit tai nyttemin ”vapsut” kokoontuvat, on meillä aina joku ns. asiallinen syy – mietimme tiedotusta, suunnittelemme tapahtumia ja kampanjoita, joilla saisimme muutkin ihmiset ajattelemaan omilla aivoillaan tai sitten yksinkertaisesti pidämme yhdistyksen kokousta, jossa päätetään rutiiniasioista. Viime vuosina on Tampereen yhdistyksen omistamalla kerhotilalla, alettu järjestää Vapaaklubi Live -tapahtumia, jossa on lyhyehkö alustus jostain meitä kiinnostavasta aiheesta ja sen jälkeen vapaata keskustelua. Tästä striimataan Youtubeen alkuosa, jonka jälkeen tilaisuuden luonne muuttuu rennommaksi ja avoimemmaksi, kun kamerat ovat pois päältä.
Kun ns. asialliset asiat on hoidettu, alkaa epävirallinen osuus, joka on minulle yksi toiminnan antoisimmista puolista. Tottakai kirkon ja valtion tuskallisen hitaasti etenevä erilleen kampeaminen ja tieteellisen maailmankuvan edistäminen ovat tärkeitä juttuja, mutta sen lisäksi aktiiviporukasta on tullut minulle läheinen ystäväpiiri, jossa on monta luotettavaa ihmistä. Muutenkin porukka luo turvallisen tilan, jossa saa olla oma itsensä. Me ajattelemme monista muista asioita täysin eri tavalla, esimerkkinä vaikkapa puoluepolitiikka, josta löytyy kaikenlaisia laitoja ja keskitien kulkijoita, tai kissojen vapaa ulkoilu, erilaiset ruokavaliot ja harrastukset…
Ja arvatkaas mitä! Niistäkin osaamme puhua maltillisesti ja kunnioittavasti ja siirtyä johonkin ihan muuhun aiheeseen, jos huomaamme, että keskustelu alkaa ajautua väittelyksi. Tämä avoin ja vapaasti ajatteleva, hyväksyvä ja kunnioittava keskustelukulttuuri ja ne ihmiset, jotka sen ovat aikaansaaneet on suurin syy minulle pysyä aktiivisena Tampereen vapaa-ajattelijat ry:n jäsenenä.