”Miksi ette mene Saudi-Arabiaan julistamaan ateismia?”

Jotain tuollaista esitetään välillä vapaa-ajattelijoille. Enemmän tai vähemmän suoraan sanotaan, ettei ateismi aitoa, jos sen vuoksi ei olla valmis uhraamaan omaa henkeä.

On totta, että uskovat ovat valmiita enempään uskonsa vuoksi. Negatiivisia ääriesimerkkejä ovat varmaan kuolemaan syöksyneet WTC-iskujen tekijät tai verensiirrosta kieltäytymällä lähes varman kuoleman valinneet Jehovan todistajat. Positiiviseen suuntaan esimerkkejä löytyy vaikkapa Natsi-Saksan ajoilta.

Ateismi sen sijaan ei ole uskonto, eikä vertailukohtaa tarvitse hakea ääritilanteista. Ei esimerkiksi lapsen saaminen ET-opetukseen ole mikään pyhä asia, sellainen joka ohittaisi kaiken muun. Tulevissa vaaleissa vapaa-ajattelijat hakevat ehdokkaita jotka tukevat kirkon ja valtion eroa — mutta vain yhtenä kriteerinä, muuten hyvä ehdokas voi saada ainakin minun ääneni vaikka olisimme tästä eri mieltä.

Vapaa-ajattelu rinnastuu toimintaan esimerkiksi jossain puolueessa. Keskustan jäsen haluaa Keskustalle lisää ääniä, mutta ei ole valmis mihin tahansa saadaakseen väkeä tupailtaan demarien vaalitilaisuuden sijaan. Eikä kukaan kuvittele, että ase ohimolla Antti Rinteenkin pitäisi kieltäytyä julistamasta alkiolaisuuden sanomaa.

Tämä äärimmäisyyden välttäminen on yksi syy olla mieluummin vapaa-ajattelija.