Varusmiespalveluksen alussa alokkaat pannaan höykytykseen, jonka aikana ei välttämättä ehdi paneutua perusoikeuksien teoriaan. Sen vuoksi erityisesti uskonnottomien on hyvä jo ennen palvelukseen astumista perehtyä ja perehdyttää uskonnon ja katsomuksen vapauden pelisääntöihin armeijassa. Niihin tuli erinäisiä muutoksia viitisen vuotta sitten, joten nuorelle valmennusta antavien vanhempien ja isovanhempien tiedot on hyvä päivittää.

Iltahartaudet

Iltahartaudet eivät ole enää palvelusta, vaan ne rinnastetaan harrastustoimintaan, eikä niihin tietenkään ole pakko osallistua. Niiden aikana varusmiehet voivat viettää aikaansa vapaasti. Toisin sanoen mitään järjestettyä vaihtoehtoista ohjelmaa, johon pitäisi osallistua, ei ole, ja hyvä niin.

Kirkkojumalanpalvelukset ja hartaudet

Kirkon jäseninä olevien varusmiesten ei ole enää pakko osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin, kuten jumalanpalvelus kirkossa tai sotilaspapin pitämä kenttä- tai maastohartaus. Jumalanpalveluksen sijaan voi osallistua ei-uskonnolliseen ohjelmaan, jollaista pitää järjestää ja tarjota. Ohjeiden mukaan tämä ohjelma voi olla rentoa ja rentouttavaa. Kumpikin vaihtoehto on palvelusta, joten jompaankumpaan pitää osallistua.

Kenttä- tai maastohartaushetken osalta varsinaista vaihtoehto-ohjelmaa ei ole, vaan siitä voi vain olla pois. Mikäli hartaus on pian muun ohjelman jälkeen, ennen sitä pitää ollut ainakin lyhyt tauko, jolloin voi luontevasti poistua hartauspaikalta.

Ei-uskonnollisen vaihtoehdon valintaa ei tarvitse perustella millään lailla, ei tarvitse kertoa mistään omantunnon syistä, puhumattakaan ”omantunnon ongelmista”, eikä henkilökunta saa sellaisia kysellä. Uskonnollisesta tilaisuudesta voi vain olla pois, niin kuin useimmat ihmiset ovat pois kirkkojumalanpalveluksista sunnuntaisin.

Valinta sotilasvakuutuksen tai sotilasvalan väliltä

Alokaskauden lopussa pitää valita, antaako uskonnollisesti neutraalin sotilasvakuutuksen ”kunniani ja omantuntoni kautta” vai uskonnollista julistusta sisältävän sotilasvalan, joka annetaan ”kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan silmien edessä”. Erilaisista perinnesyistä sotilasvalaa saatetaan edelleen markkinoida ja pitää ”normaalina” vaihtoehtona monien alokkaiden sekä heidän vanhempiensa ja isovanhempien mielissä. Myös kantahenkilökunta ja sotilaspappi saattavat kertoa vaihtoehdoista ja niiden aiemmista osallistujamääristä tavalla, joka suosii sotilasvalaa. Monet nuoret on kouluaikana totutettu uskonnollisiin tapahtumiin.

Näistä syistä uskonnottomaan alokkaaseen kohdistuu sosiaalista painetta valita oletetun enemmistön valitsema sotilasvala. Jos nuori ei kuitenkaan ole uskonnollinen, on luonnollista valita uskontoneutraali vaihtoehto, eikä uskonnollisesti julistavaa vaihtoehtoa. Tämä voi kuitenkin tosipaikan tullen vaatia rohkeutta, pienen pelon voittamista. Varusmiespalvelukseen menevien kannattaa etukäteen pohtia, löytyisikö alokkaasta sotilaaksi siirtymisen rituaaliin tällaista rohkeutta. Onhan niitä pahempiakin tosipaikkoja.

Vapaa-ajattelijain liitto on esittänyt, että joukkoa uskonnon perusteella kahteen ryhmään jakavasta menettelystä luovutaan niin, että jatkossa kaikkien juhlallinen velvoittauminen hoidetaan uskonnollisesti neutraalilla tavalla. Silloin seremonian nimi voi olla sotilasvakuutus tai sotilasvala. Puolustusvoimain ylipäällikköhän antaa virkaan astuessaan juhlallisen vakuutuksen. On kuitenkin myös uskonnottomia valoja. Kaikille yhteistä seremoniaa puoltaa myös arkaluontoisen tiedon yksityisyyden suoja, jolla on perusteltu oikeuden todistajan yhteiseen vakuutukseen siirtymistä.

Sodan ja rauhan etiikan oppitunnit

Varusmieskoulutukseen erityisesti alokasaikana sisältyy myös tietopuolista opetusta muun muassa sodan ja rauhan etiikasta, kuoleman mahdollisuuteen ja kaatuneiden huoltoon liittyvistä asioista sekä uskonnon ja vakaumuksen vapaudesta. Tähän opetukseen ei sisälly enää uskonnollisesti tunnustuksellisista osuutta ja sisältöä. Pääesikunnan määräyksestä kuitenkin tätä opetusta hoitavat sotilaspapit. Erinäisistä muista aiheista oppitunteja voivat pitää myös upseerit ja toimiupseerit, sosiaalikuraattorit ja terveydenhuoltohenkilöstö.

Koska sotilaspappien pitämien oppituntien pitää olla uskonnollisesti tunnustuksettomia ja sitouttamattomia, varusmiesten on jo alokkaana hyvää tietää tämä linjaus. Jos kuitenkin alkaa tuntua siltä, että opetus on jotenkin uskonnollista, siitä voi valittaa esimerkiksi yksikön päällikölle. Jos asiaan haluaa puuttua luottamuksellisesti nimen paljastumatta joukko-osastossa, kyseenalaisesta sisällöstä voi kertoa, opetuksen sisältöä kuvailla lähettämällä viestiä Vapaa-ajattelijain liitolle.

Hengellinen ja henkinen tuki

Armeijan henkinen huolto nojaa edelleen vanhanaikaisesti ja tehottomasti sotilaspappien antamaan hengelliseen huoltoon. Varusmiespalveluksen keskeyttämisprosentit ovat olleet suuria, vaikka karsintaa tapahtuu jo kutsuntavaiheessa ja osa asevelvollisista on valinnut siviilipalveluksen. Sotilaspapit eivät ole parhaita antamaan ei-uskonnollista henkistä, psykososiaalista tukea ei-uskonnollisille varusmiehille, vaikka he itse varsinkin ja myös Puolustusvoimat instituutiona sellaista uskottelevatkin. Tarvitaan enemmän terveydenhuollon sekä sosiaalisen ja psykologisen tuen ammatillisia osaajia. Ja niin kauan kuin valtio palkkaa sotilaspappeja, sen tulisi alkaa palkata uskonnollisesti neutraaleja henkisen tuen osaajia ei-uskonnollisten varusmiesten eettistä ja katsomuksellista tukea varten sekä myös joukon yhteisiä oppitunteja pitämään.

Paraatihartaus

Vuosittaisten valtakunnallisten paraatien paraatikatselmukseen ennen joukkojen ohimarssia sisältyy yhä paraatihartaus. Siihen ei ole kenenkään pakko osallistua. Tämä oikeus on kuitenkin järjestetty arkaluontoisen tiedon yksityisyyden suojaa loukkaavalla tavalla. Heidän, jotka eivät osallistu hartauteen, pitää poistua paraatikatselmuksen riveistä, niin sanotusta muodosta pois, taka-alalle ennen hartausosuutta.

Kun valtakunnallisia paraateja seuraamaan tulee yleensä runsaasti yleisöä, ja paraati myös televisioidaan valtakunnan verkkoon, tämän ei-uskonnollisen katsomuksellisen valinnan yksityisyyden suojaa ei suuremmin enää voine rikkoa. Näin ollen uskonnolliseen osuuteen osallistumiseen kohdistuu suuri sosiaalinen paine. Valtakunnallisiin paraateihin osallistuu usein valittuja joukko-osastoja eri puolilta Suomea.

Vapaa-ajattelijain liitto on esittänyt vapaaehtoisten hartausosuuksien pitämistä erikseen niin, että varsinainen paraatikatselmus ja paraatimarssi ovat kaikille yhteisiä.

Perusratkaisuna Vapaa-ajattelijain mielestä on, että kaikki uskonnolliset tilaisuudet rinnastetaan harrastustoimintaan ja varusmiesten tiedollinen ja taidollinen koulutus on kaikille yhteistä.

Esa Ylikoski

Kirjoitus on julkaistu Vapaa Ajattelijassa 4/2020