Haastattelin syys-lokakuussa sähköpostitse kirjailija ja aktivisti Sikivu Hutchinsonia. Hutchinson on eräs merkittävimpiä afrikkalais-amerikkalaisia ateisteja ja vapaa-ajattelijoita: Hän oli perustamassa vuonna 2010 Black Skeptics -järjestöä, ja hän on kirjoittanut lukuisia kirjoja afrikkalais-amerikkalaisesta ateismista ja sen historiasta. Hutchinsonin tuotanto käsittää niin tietoteoksia, näytelmiä ja romaaneja. Hutchinson on saanut myös julkista tunnustusta. Hutchinsonin tuorein teos on Humanists in the Hood, ja arvostelin hänen aiemman tietoteoksensa Godless Americana Vapaa Ajattelijan 3/13-numerossa.
1. Miten kirjoitusprosessisi kulkee? Kirjoitatko vain tiettyinä päivinä viikossa, vai onko aikataulusi joustavampi?
Kirjoitan joka päivä. Viimeistelen paraikaa romaania joka kertoo rockblues-gospel-kitaristi Rosetta Tharpesta ja afro-amerikkalaisista naismuusikoista, joita rock-teollisuus syrji. Kirjoitan läppärillä tai käsin, mutta käsin kirjoittaessa tunnen olevani enemmän flow-tilassa, joka mahdollistaa minulle intensiivisemmän dialogin kirjoittamisen. Kirjoittaessani romaaneja vietän paljon aikaa kuvitellen kohtauksia ja aistien niiden ilmapiiriä, muistoja ja psyykkisiä tekijöitä, jotka muovaavat romaanieni hahmojen maailmankuvaa, ihmissuhteita ja historiallisia olosuhteita.
2. Tietokirjojesi lisäksi olet kirjoittanut myös paljon romaaneja. Koetko helpoksi vaihtaa kirjoitustyylisi ja siihen vaadittavan mielenlaadun tietotekstistä romaanin kirjoittamiseen?
Tämä ei ole vaikeaa. Haastavaa on löytää oikea paikka, tila ja rauha tuon työskentelymoodin löytämiseen. Fiktion kirjoittaminen vaatii paljon enemmän henkistä ”lepäämistä”, jotta on mahdollista ryhtyä rakentamaan mielessään kohtauksia ja nähdä mielessään kuvittelemiensa hahmojen kokemusmaailmoja ja kertomuksen yksityiskohtia, joita tarvitaan tarinan rakentamiseen.
3. Kertoisitko hieman afrikkalais-amerikkalaisen ateismin tilanteesta tämän päivän Yhdysvalloissa?
Kiinnostus on vakaalla pohjalla. Viimeisen kymmenen vuoden aikana, kuten oma kotijärjestöni, Black Skeptics Los Angeles ja Mandisa Thomasin johtama valtakunnallinen Black Nonbelievers ovat järjestäneet lukuisia konferensseja, työpajoja ja aikaansaaneet myös merkittävää medianäkyvyyttä lukuisten sanoma- ja aikakauslehtiartikkeleiden muodossa.
Olemme myös tehneet yhteistyötä vuosittaisen Women of Color Beyond Faith konferenssin muodossa Chicagossa. Tuohon konferenssiin otti osaa yli 100 värillistä naista, ja käsittelimme sellaisia kysymyksiä kuin lähisuhdeväkivalta, feministinen nuorisoaktivismi, nuorisorikollisuuteen johtavien tekijöiden hävittäminen, ex-muslimifeminismi, ja ruoan tasa-arvoinen hinnoittelu. Pohjois-Kalifornian Sacramentossa on myös Black Humanists and Non-Believers Group, joka keskittyy yhteiskunnalliseen tasa-arvoisuuteen.
4. Onko gentrifikaation ja uskonnollisuuden välillä kausaalista yhteyttä?
Ei. Yhteys näiden välillä on se, että afroamerikkalaiset yhteisöt ovat uskonnollisempia johtuen sosioekonomisista, historiallisista ja kulttuurisista tekijöistä. Kiinteistökeinottelun myötä elinkustannukset ovat viime vuosina nousseet perinteisesti työväenluokkaisilla afroamerikkalaisten ja latinojen asuinalueilla. Näillä köyhillä asuinalueilla kirkot ovat harvoja tiloja, jotka tarjoavat minkäänlaista sosiaaliturvaa.
Amerikkalainen kapitalismi ja uusliberalismi vahvistavat tätä epätasa-arvoista kehitystä, joka koskee niin etnisyyttä, sukupuolta kuin asuinalueiden välistä epätasa-arvoa. Tämä hierarkkinen kehitys on näännyttänyt näiltä asuinalueilta mahdollisuudet tasa-arvoisiin työ-, asuntoja koulutusoloihin. Esimerkiksi rasismin takia monet näillä asuinalueilla toimivat afroamerikkalaisten omistamat pienyritykset eivät saa pankeilta lainaa toimitilojen ostamista tai vuokraamista varten.
5. Olet kirjoittanut paljon ”kaapista tulemisesta ateistina”. Mitä seurauksia tällä voi olla afroamerikkalaisessa yhteisössä?
Afroamerikkalaiset ateistit kohtaavaat laajamittaista syrjintää ja ahdistelua; American Atheist -järjestön julkaiseman Secular Survey -kyselytutkimuksen mukaan afroamerikkalaiset ateistit kohtaavat erityisen paljon syrjintää taustansa takia. Tutkimuksen mukaan ”mustilla osanottajilla oli puolet pienempi todennäköisyys saada tukea vanhemmiltaan ja kolme kertaa suurempi riski kohdata väkivaltaa ateismin takia kuin valkoisilla osanottajilla.” Tällä kaikella on taustansa rakenteellisessa rasismissa, seksismissä, heteroseksismissä, ja taloudellisessa apartheidissa, joka tekee mustista uskonnottomista entistä enemmän eristettyjä yhteiskunnassa.
6. Minkälaista syrjintää afroamerikkalaiset ateistit kohtaavat ateistijärjestöjen sisällä?
Marginalisointia ja ulossulkemista. Koska meidän pääasialliset huolenaiheemme eivät pyöri kirkon ja valtion erottamisen tai tiedeaktivismin ympärillä, jotkut valkoiset ateistit vähättelevät panostamme sekulaarihumanistiseen liikkeeseen. Näiden joidenkin valkoisten ateistien suoraviivainen ja avoin rasismi, ennakkoluulot ja hiljentäminen ovat johtaneet siihen, että ei-valkoiset ateistit haluavat sekä haastaa että jättäytyä pois näistä valkoisten hallitsemista ateistijärjestöistä.
7. Miten Trumpin aikakausi on näkynyt afroamerikkalaisten ateistien toimintakentällä?
Trumpin liittolaisuus äärioikeiston ja valkoista ylivaltaa kannattavien evankelikaalien kanssa on nostanut yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja sekulaarin humanismin kysymykset yhä ajankohtaisemmaksi.
8. Kuuletko kaikuja menneiden vuosikymmenien suurista kansalaisoikeusliikkeistä, kuten Mustista Panttereista, ja Black Lives Matter (BLM) -liikkeestä?
BLM:llä ja sen maailmanlaajuisella nousulla on taustansa Black Power- ja kansalaisoikeusliikkeissä kuten myös orjuuden vastaisissa liikkeissä. Black Power -liike oli antikapitalistinen, anti-imperialistinen mustien itsehallintoa ajava ideologia, kun taas kansalaisoikeusliikehdintä oli keskittynyt enemmälti rotuerottelun purkamiseen. BLM:ssä nämä kaikki korostuvat, ja liikkeen ansio nousee esiin siinä, että se on nostanut entistä enemmän näkyviin rakenteellisen rasismin ja poliisiterrorin myös valtamediassa.
9. Miksi ateistiliikettä ovat niin pitkään dominoineet valkoiset keskiluokkaiset miehet Yhdysvalloissa?
Yhdysvalloissa enemmistö ateisteiksi itseään kutsuvista on valkoisia, miehiä ja keskiluokkaisia. Enemmistö heistä, joilla on kustannussopimukset, puhekiertuesopimukset, ja opetusvirat yliopistoissa, ovat valkoisia keskiluokkaisia miehiä. Tämä on ollut houkutteleva tilanne valkoisille eliiteille tuottaa taantumuksellisia rasistisia näkemyksiä muslimimaista ja ”takapajuisista” ei-länsimaalaisista kulttuureista. Tässä on kyse siitä, että liikettä dominoivat keskiluokkaiset valkoiset miehet, koska heillä on tähän eniten valtaa ja edellä mainittuja resursseja.
10. Mitä David Silvermanin tapaus, jossa American Atheist -järjestön puheenjohtaja jäi kiinni laajamittaisesta seksuaalisesta ahdistelusta, opettaa meille järjestökulttuurista? Miten tällainen tilanne voidaan ehkäistä?
Tapaus Silverman, ja muut vastaavat, oli osa laajempaa valkoisten miesten harjoittaman seksuaalisen ahdistelun hyväksyvää kulttuuria. Olen kirjoittanut tästä aiheesta paljon ja vaatinut valtavirran ateistijärjestöjä pistämään periaateohjelmansa täytäntöön (niillä kaikilla on ahdistelun- ja häirinnänvastaiset periaateohjelmat) ja nostamaan ei-valkoisia naisia päättäviin asemiin toimielimissä.
11. Onko mustien ateistien mukaan ottamiseksi tehty töitä valtavirran ateistijärjestöissä viime vuosina?
Jotkin valtavirran ateisti- ja humanistijärjestöt, American Humanist Association, American Atheist ja Secular Student Alliance, ovat yrittäneet tätä sponsoroimalla konferensseja ja muodostamalla kumppanuuksia yhdessä afroamerikkalaisten ateistijärjestöjen kanssa. Tämä on kuitenkin huono korvike aidolle vaikutusvallalle ja toimintamahdollisuuksille näiden järjestöjen sisällä. Enemmistö näistä järjestöistä on valkoisten dominoimia ja ylempi johtoporras on kovin muutosvastarintainen.
12. Olet kirjoittanut afroamerikkalaisen humanismin ja skeptismin historiasta ja sen merkkihenkilöistä. Mutta monien afroamerikkalaisten sekulaarien humanistien merkkihenkilöiden elämästä unohdetaan juuri tämä sekulaari humanismi valtavirran historiankirjoituksessa. Esimerkiksi Huey P. Newton, toinen Mustien Pantterien perustajista, oli humanisti ja ateisti, mutta tätä puolta hänen elämästään eivät monet elämänkerturit mainitse. Mistä tämä voisi johtua?
Näitä tosiasioita ei monesti nosteta esiin, koska ne haastavat sen harhaluulon, että kaikki afroamerikkalaiset ovat uskovaisia. Toisekseen Newton tunnusti sen tosiasian, että seurakunnat näyttelevät isoa roolia afroamerikkalaisessa arjessa, jolloin hän ja monet muut eivät aina nostaneet esiin omaa ateismiaan ja vapaa-ajatteluaan toimintaedellytyksien parantamiseksi. Seurakuntia ei siis aina käynyt haastaminen. Ja jälleen ateismiin on liittynyt valtava stigma afroamerikkalaisessa yhteisössä, mikä tietenkin näkyy myös historian kirjoittamisessa ja siinä, että moni musta vapaa-ajattelija ja ateisti on yritetty pyyhkiä pois historian lehdiltä.
13. Miksi feministinen aktivismi on tärkeää ateistiselle aktivismille?
Se järkyttää patriarkaalisia narratiiveja sukupuolirooleista, maskuliinisuudesta ja feminiinisyydestä sekä perheen valtarakenteista, joita kaikkia uskonnot korostavat. Mustien naisten feminismi on kriittistä, koska se tutkii, miten valkoisten ylivalta, kolonialismi ja imperialismi ylläpitävät näitä samoja rakenteita. Mustien naisten feminismi korostaa sitä, miten nämä kaikki asiat vaikuttavat mustien naisten jokapäiväiseen elämään kontrolloimalla naisten kehoja, moraalia ja elämää, oli kyse sitten kristinuskosta tai islamista.
14. Miksi pelkkä julkkisten, kuten Beyoncen, ympärillä pyörivä feminismi on ongelmallista?
Koska sillä on vähän tekemistä arkipäiväisen elämän kanssa; se tapahtuu somessa ja siinä on kyse brändäyksestä. Tällainen feminismi ei hyödytä työväenluokkaisia ja ei-valkoisia naisia, jotka kamppailevat köyhyyden, kodittomuuden, rotueroteltujen koulujen, naisvihamielisten asenteiden, lähisuhdeväkivallan ja poliisiterrorin kanssa joka päivä.
15. Onko afroamerikkalaisessa yhteisössä helpompaa tulla kaapista ateistina vai feministinä?
Feminismi on kuuma peruna afroamerikkalaisissa yhteisöissä johtuen yhteisön heteropatriarkaalisista asenteista. Jotta asiat eivät ole yhtään helpompia, valkoisten feministien parissa rasismilla on pitkät perinteet, joten suhtautuminen feminismiin on vaihdellut afroamerikkalaisten naisten parissa. Joten feminismi ja ateismi ovat molemmat syvästi närää herättäviä valintoja afroamerikkalaisessa yhteisössä juuri yhteisön uskonnollisuudesta johtuen.
16. Teet myös feminististä nuorisotyötä Los Angelesin kunnallisen koulutoimen alueella. Kertoisitko tästä hiukan enemmän?
Perustin Black Women’s Leadership Project -mentorointiohjelman 20 vuotta sitten, jolloin kukaan ei tehnyt anti-rasistista feminististä nuorisotyötä alueella. Harva mentorointiohjelma tiedostaa miten rasismi, seksismi, naisviha ja heteroseksismi vaikuttavat nuorten, ei-valkoisten naisten elämään. Se on kouluttanut satoja nuoria naisia turvallisemman kouluympäristön luomisessa ja ei-valkoisten nuorten naisten päivittäin kohtaaman väkivallan haastamisessa.
Se myös kouluttaa osanottajia lähisuhdeväkivallan ehkäisyssä, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tasa-arvon suhteen, miten toimia seksuaalisen ahdistelun suhteen ja HIV:n leviämisen ehkäisyssä. Viimeisin kampanjamme oli #Standing4BlackGirls, joka kampanjoi raiskauskulttuuria vastaan Etelä-Los Angelesissa, mistä enemmistö ohjelman osanottajista on kotoisin.
17. Lopuksi: Mitä Suomessa voimme tehdä auttaaksemme afroamerikkalaisia ateisteja?
Voitte nostaa asiaamme esille jakamalla infoamme sosiaalisessa mediassa, kutsumalla puhujiamme tapahtumiinne, lahjoittamalla rahaa järjestöillemme ja tukemalla globaalia yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta.
Eero Suorsa
Kirjoitus on julkaistu Vapaa Ajattelijassa 4/2020