Usein kuulee pohdintaa siitä, milloin palaamme normaalioloihin pandemian jäljiltä. On inhimillistä kaivata perinteistä kasvotusten tapahtuvaa vuorovaikutusta. Yhdessäoloa, konsertteja ja muita suuria yleisötilaisuuksia. Toisille matkustamisen rajoitukset ovat eniten elämistä rajoittava toimi elämässä.

Tämän etäkokousten aikojen keskellä ovat ihmiset pohtineet monenlaisia arvokysymyksiä elämissään uusiksi. Työelämä on suuressa murroksessa. Hyvää vai huonoa? Sen tiedämme tulevaisuudessa. Vuosien kuluttua onkin helppo katsoa taaksepäin ja todeta milloin se tapahtui. Normaali.

Se ei kuitenkaan enää ole se sama normaali, josta tämän hetken olosuhteisiin olemme tulleet. Erilaiset käsidesit ja kasvomaskit lienevät tulevaisuudessa tutumpia julkisissa tiloissa sekä katukuvassamme. Eli mikä on uusi normaali?

Minun normaalini voisi olla arki, jossa lapsien osalta ei perheissä tarvitsisi pohtia katsomusasioita, kun varhaiskasvatus ja opetus olisi tämän suhteen neutraalia. Kenties ET olisi uusissa opetussuunnitelmissa jollain muulla nimellä ja sisältäisi filosofiaa, moraalia, etiikkaa ja yhteiskunnan eri osa-alueita käsitteleviä aiheita. Hautaustoimikin olisi yhteiskunnan verovaroin tuottama palvelu, joka osoittaisi kaikille loppusijoituspaikan elämän päättyessä. Tämän se tekisi varallisuuteen tai vainajan katsomukseen katsomatta yhdenvertaisesti.

Valtiopäivät avattaisiin juhlallisin menoin, ilman uskonnollisia tai muitakaan katsomuksellisia rituaaleja. Uskontokunnatkin keräisivät jäsenmaksunsa itse, kuten muutkin aatteelliset yhdistykset. Valtion tuki eri toimijoille jakautuisi toisin, ottaen eri katsomusten osalta paremmin huomioon moninaisen yhteiskuntamme. Sitä se voisi olla.

Mutta onko tämä meidän uusi normaali? Käsitykseni mukaan se voisi olla yhä enenevässä määrin Suomen uusi normaali. Maallistuminen on joka hetki enemmän valtavirtaa.

Yhtenä askeleena voisi olla keskusteluissa esiin noussut jumalanpilkkalainsäädännön purku. Ainakin tähän tulee pyrkiä. YK:n ihmisoikeuskomitea, vaparit tietysti ja jopa ev.lut. piispakin näkee, että aika olisi kypsä tähän lainsäädännön muutokseen. Olisitko Sinä?

Nyt on myös jokaisella mahdollisuus toimia. Käynnissä on kansalaisaloite elämänkatsomustiedon opetuksen avaamisesta kaikille halukkaille lapsille ja nuorille.

Asialle on kannatusta, mutta aloitteen saattaminen kansanedustajien käsiin vaatii vielä paljon työtä. Mielestäni tämänkaltainen toiminta on ajankohtaista ajatellen myös tuota uutta normaalia. Asiaa pohdin myös yhdenvertaisuuden kannalta.

Oman lapsen kohdalta jouduin selittämään kaikilla tasoilla päivähoidosta peruskoulun molemmille asteille lapseni ja perheeni suhtautumista katsomuksellisiin asioihin, toistuvasti. Allekirjoita ja pyydä tuttavasi ja läheisesi allekirjoittamaan vapaus valita elämänkatsomustieto kaikille lapsille. Samalla voisi edistyä lapsen yksityisyyden suoja, kun koulu ei enää tarvitsisi tietoa oppilaan katsomuksesta.

Vuosi on taas lopuillaan ja tätä kirjoittaessa yhdistysten syyskokoukset ovat jokaviikkoisia tapahtumia järjestöaktiiville. Työelämäkin usein kiirehtii erilaisista syistä kohti vuodenvaihdetta. Tahti kiihtyy vielä hetken ja sitten on kuin koko maailma pysähtyisi noin kolmeksi viikoksi.

Vaparikin tietysti nauttii ajasta omien läheistensä kanssa. On mukavaa ottaa hetki ihan rauhassa. Toisinaan vain olen pohtinut tammikuuta mukavammaksi ajaksi olla jouten. Kun ei itselle tuo joulukuun loppupään pitkä viikonloppu näyttele niin erityistä osaa omassa elämässä. Talvipäivän seisauksen ajan juhlistamisella on kuitenkin vuosituhantiset perinteet niin Välimeren kuin Pohjanmeren ja Itämeren piirissä.

Toivotan kaikille lukijoille niin jäsenille kuin jäsenyyttä pohtivillekin mukavaa mahdollisimman leppoisaa vuodenvaihteen aikaa ja jumalattoman hyvää tulevaa vuotta!

Jape Lovén

Kirjoitus on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 4/2021.