”Älä saarnaa uskoville”, on joskus osuvasti saarnattu. Mistä rokkarin pitäisi siis rokkareille laulaa? Tai mitä vihreitä äänestävän olisi Voiman lukijoille hyvä viestiä? Yhtyeemme sanoittajana olen aina kokenut, että rocklyriikan tulisi haastaa ja aktivoida kuulijaa. Hyvän biisin tulee saada ihmiset näkemään jonkin tutuksi käyneen asian uudesta ja kärjistetystä näkökulmasta. Lyhyen raportin on oltava runollista ja sointuvan esteettistä, tehokasta. Tämä on haastava yhtälö.
Metalli- ja rockmusiikki on varsin yllätyksetöntä puuhaa. Me raskaamman musiikin rakastajat olemme kankeaa jengiä, emmekä vain keski-ikäistyneiden nikamiemme takia. Koko hevikulttuuri itsessään palvoo kovin perinteistä muotokieltä. Kumarramme myyttistä alkuvoimaa, true-energiaa, jotakin mahtipontista gloriaa. Jo tuhannesti kuultuja kitarariffejä ja crescendoja kierrätetään Radio Rockilla kuin kaljatölkkejä Prismassa.
Viiteryhmämme ulkoiset tunnusmerkit ovat hupsuja: tummanpuhuvat bändipaidat, pitkät fledat ja tribaalitatuoinnit kuuluvat kliseisiin, joille on ok hymähdellä hyväntahtoisesti. Vaikka aika on katkonut useimpien poninhännät ja korvannut keikkabussit Audeilla ja lastenistuimilla, rintakehissämme pumppaa silti pseudopakanalliset sydämet. Rock kanonisoi menneitä saavutuksiaan lauluissa, jotka pyrkivät paradoksaalisesti ilmaisemaan ikuista kapinaa ja uhoa.
Olen kritisoinut usein sanoituksissani uskontoja. Tämä ei ole rockmusiikissa mitenkään poikkeuksellista. Oletukseni on, että myös valtaosa Voiman lukijoista komppaa kolumnini ydinajatusta: tapauskovaisuudesta on syytä päästä eroon. Se on helpoin keino vähentää uskontokuntien näennäistä valtaa keskuudessamme. Haastan siis Sinut, rakas lukija, yhteisiin talkoisiin. Istuta henkistä balanssia hakeva ystäväsi, tuttavasi, perheenjäsenesi tai lähimmäisesi kahvipöytään ja lue hänelle seuraava:
Tunnetko itsesi tapauskovaiseksi? Eikö sopivaa uskosta irtisanoutumisen hetkeä ole vielä osunut kohdallesi? Onko asia jäänyt vaivaamaan mieltäsi, kuin kengässä kiertävä hiekanjyvä? Riisu siis jalkineesi ja käy toimeen. Ota harppaus kohti kevyempää askellusta elämän ruusukujalla, tanssia Via Odor Rosalla. Tapa tapauskovaisuutesi. Eroa kirkosta.
Uskovaisuus on kuin tupakka-addiktio: se on siitetty sosiaalisessa paineessa. Se myös ylläpitää itseään ja vahvistuu sosiaalisessa paineessa. Pitkittynyt savuttelu koukuttaa ja vahingoittaa lähimmäisiäsi. Se on perkeleen kallis harrastus. Uskominen tavan vuoksi on yksinkertaisesti vain tyhmä ja myrkyllinen jäänne menneisyydestä. Onneksi uskonrippeistä luopuminen on maittavaa kuin masturbointi. Vain sinä suot itseäsi tyydyttävimmän lopputuloksen itsellesi. Tutustut samalla itseesi ja mahdollisuuksiisi maailmassa. Keino parempaan tasapainoon on omissa käsissäsi. Ratkaisusi tulee varmasti hehkumaan helpotuksena ulospäin.
Mutta valitettavasti tämäkään eroseksi ei ole tule täysin yksin. Se ei ole ilmaista, sillä on hintansa, vaikket edes harhautuisi eroakirkosta.fi-polulta minkäänlaisten kaalimatojen kotiosoitteisiin. Ero-orgasmin tärinöissä saattaa paikalle näet ratsastaa vanha kehno nimeltä Syyllisyys. Henkilökohtaisilta tuntuvat elämänvalintamme tuottavat joskus ikäviä jälkikaikuja ympäristöstämme. Ei-ruumiillisista rangaistusmuodoista yleisin on syyllistäminen. Se on uskontojen pitkäikäisin ja -vartisin piiska. Se on kostamisen muotona toki ”humaanimpi” kuin jalkapuut tai kasvojen syövyttäminen hapolla. Mutta äärimmäinen syyllistäminen ja yhteisöstä poissulkeminen voi varmasti tuntua vankeustuomiolta. Mustamaalautumisen pelko elää tapauskovaisuuden ytimessä.
Mutta polku alkaa jo ensimmäisestä askelmasta. Boikotoi seuraavaa uskonnollista juhlaa. Kieltäydy osallistumasta seuraavaan riittiin tai seremoniaan. Kyseenalaista aktiivisesti jokaista yläasteen tupakkarinkiä muistuttavaa kokoontumista. Sellaisia röökipiirejä pyörittävät vain vallanhimoiset, kovaääniset ja kiusaavat pahikset. He tekevät sitä perinteiden, bisneksen ja tavan vuoksi. Stumppaa siis jo tänään. Anna pyhän savun hälvetä taivaan tuuliin, sillä sinne se kuuluukin.
Antti Hyyrynen
Kirjoittaja on Stam1nayhtyeen laulaja, sanoittaja ja säveltäjä, kirjailija, sekä AV-alan yrittäjä.
Kirjoitus on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 3/2021.