Vapaa-ajattelijain Liitto ry

Uskonnottomien etu-, oikeusturva- ja kulttuurijärjestö

Koulukyselystä johtopäätöksiin kunnissa
Vapaa-ajattelijain Liitto ry / 7.10.2021
Elämänkatsomustiedon opetus yleensä sujuu hyvin tai ainakin kohtuullisesti, mutta toisaalta opetuksen järjestelyissä on puutteita erityisesti pienemmillä paikkakunnilla. 2/3 vastaajista oli pääpiirteissään myönteinen kuva.

ET-opetuksesta myönteisiä ja kielteisiä kokemuksia

Vapaa-ajattelijain liiton koulutyöryhmä toteutti keväällä 2021 avoimen nettikyselyn, joka koski 1) elämänkatsomustiedon opetusta ja 2) koulupäiviin liitettyjä uskonnollisia tilaisuuksia ja niiden vaihtoehtoaja. Kysely julkaistiin sosiaalisessa mediassa, useilla sähköpostilistoilla sekä Facebook-ryhmissä. Siihen saattoi vastata huoltajan, oppilaan tai opettajan roolissa. Kyselyyn tuli lähes 400 vastausta. Runsas neljännes vastasi myös avokysymyksiin.

Tässä numerossa ker romme kyselyn elämänkatsomustiedon opetusta koskevista tuloksista. Ohessa lisäksi tiivistelmä uskonnollisista tilaisuuksista, joista kerroimme Vapaa Ajattelijan numerossa 2/2021. Asia on ajankohtainen kunnissa, ja Opetushallitus uusii siitä ohjeitaan.

Elämänkatsomustiedon arviointia

Elämänkatsomustiedosta (ET) koulukyselyssä oli sekä monivalintakysymyksiä että avovastausten tarinoita. Tuloksista ilmenee, että elämänkatsomustiedon opetus yleensä sujuu hyvin tai ainakin kohtuullisesti, mutta toisaalta opetuksen järjestelyissä on monin paikoin puutteita, erityisesti pienemmillä paikkakunnilla. Kuitenkin 2/3 vastaajista oli pääpiirteissään myönteinen kuva.

Kyselyn vastaajista 86 prosenttia kannatti ET-opetuksen avaamista kaikille, siis valinnan sallimista myös kirkkoon kuuluville, ja 10 prosenttia ei kannattanut.

Suurin osa vastaajista oli ET-oppilaan vanhempia (61 %) ja toiseksi eniten oli opettajia (26 %). Oppilaita/opiskelijoita vastanneista oli 6 %. 16 prosentilla ei ollut kokemusta ETopetuksesta, joten heillä ilmeisesti oli kokemuksia vain uskonnollisista tilaisuuksista lapsensa koulussa.

Vastauksista ⅔ liittyi peruskoulun alakouluun ja ⅓ yläkoulun ja lukioon. Monet aineenopettajista opettavat sekä yläkoulussa että lukiossa. Oppilaan luokka-asteesta oli monivalintakysymys, joka mahdollisti useamman valinnan yhdellä kertaa.

Kyseessä ei ole otantatutkimus, vastausten jakaumat kuvaavat vain kyselyyn vastanneiden mielipiteitä. Yleistyksiä ei voi tehdä, mutta varsinkin avovastauksia on hyvä pohtia.

Kuinka ET-opetus on koulussanne sujunut?

Elämänkatsomustiedon opetuksen tilannetta kartoitettiin sujuvuutta koskevalla monivalintakysymyksellä. Useimmissa kouluissa (lähes 2/3) ET-opetuksen järjestäminen on ainakin pääsääntöisesti toiminut hyvin. Ongelmia on samalla saattanut liittyä uskonnollisiin tilaisuuksiin koulussa.

Noin neljännes kyselyyn vastanneista (joilla ET-kokemusta) oli kohdannut jonkinlaisia ongelmia ETopetuksen järjestämisen ja toteuttamisen suhteen. Tosin vain 3–4 prosentilla oli kokemuksia jatkuvista isoista ongelmista. Kaikissa kouluissa ET-opetus ei siis ole toteutunut yhdenvertaisesti.

Kun isoissa kaupungeissa täysin ”puhtaat paperit” antoi 35 prosenttia, pienissä kunnissa ja kaupungeissa osuus oli yli puolet pienempi, 15 prosenttia vastaajista. Ongelmakoulujen määrä kasvoi 16 prosentista 37 prosenttiin sen mukaan, mitä pienemmästä kaupungista oli kyse. Pääsääntöisesti normaalin oli valinnut kaikissa noin 40 prosenttia vastaajista.

Missä opetus toteutetaan?

Kysyttäessä opetuksen järjestämispaikasta noin 9/10 vastanneista kertoi, että elämänkatsomustiedon opetus järjestetään omalla koululla ja oman ET-opettajan kanssa. Eri puolilla maata on siis kuitenkin myös koulujen yhteisiä opetusryhmiä. Tämä tieto ei kerro, missä määrin ET on jätetty valitsematta katsomusaineeksi siksi, että opetusta ei järjestetä omalla koululla.

Opetusryhmät usein pieniä

Kyselyn vastausten mukaan pääosa (58 %) elämänkatsomustiedon opetuksesta tapahtuu alle 10 hengen ryhmissä ja 28 %:lla opetusryhmän koko on 11–20 oppilasta. Myös yli 20 oppilaan ryhmiä esiintyy hieman, liki 10 prosentilla.

Odotetusti pienissä kunnissa ja kaupungeissa on eniten (76 %) enintään 10 hengen ryhmiä ja suurissa kaupungeissa eniten (51 %) suurempia yli 10 hengen ryhmiä.

Mitä oppimateriaaleja opetuksessa käytetään?

Elämänkatsomustiedon opetuksessa käytetään monia erilaisia oppimateriaaleja rinnakkain. Alle puolessa (45 %) on ET-oppikirja. Yli puolessa (51 %) käytetään monisteita. Uskonnon kirjan käytöstä mainitsi 16/322 vastaajaa (5 %), mikä voi liittyä ainakin osittaiseen yhteisopetukseen. Uskonnon oppikirjan soveltuvuutta voidaan pitää kyseenalaisina ETopetuksessa.

Yhteisopetus

Vastaajien mukaan opetus on yleensä (79 %) omassa ryhmässä, mutta kuitenkin osittaista uskonnon ja ET:n yhdistämistä on viidennekses sä (21 %). Yhdistämisen laajuutta ei kysytty, ja siinä on epäilemättä eroja alkaen parista kolmesta tunnista vuodessa kokonaan yhdistämiseen.

Elämänkatsomustiedon merkitys

Lähes kaikki vastaajat (90 %) pitivät elämänkatsomustiedon olemassaoloa tärkeänä tai erittäin tärkeänä.

Pieni osa vastaajista taas ei pitänyt ET:n olemassaoloa tärkeänä ja oli jopa ET-vastaisia. Sama pieni osa kyselyn vastaajista kannatti myös pakollisia aamuhartauksia ja väheksyi tarvetta ei-uskonnollisiin vaihtoehtoihin (joko tahallaan tai niin sanotusti läpällä).

Miten tärkeänä pidät opetusjärjestelyjen yhdenvertaisuutta?

Yhdenvertaiset opetusjärjestelyt uskontojen ja elämänkatsomustiedon opetuksen järjestämisessä koettiin selvästi tärkeäksi asiaksi vastaajien keskuudessa. Jälleen noin 5 prosenttia vastaajista väheksyi asiaa, ja vastaavaa linjaa havaittiin muutamissa muissakin vastauksissa sekä ETopetukseen että uskonnollisiin tilaisuuksiin liittyen.

Elämänkatsomustiedon salliminen kaikille

Kyselyn vastaajat kannattivat laajasti (86 %) elämänkatsomustiedon avaamista, sallimista kaikille vapaasti riippumatta oppilaan jäsenyydestä uskonnollisissa yhdyskunnissa. Tämä tulos on linjassa Taloustutkimuksen toteuttaman otantaan perustuvan mielipidekyselyn tuloksen kanssa. Siinä 79 prosenttia suomalaisista – 86 prosenttia nuorista – kannatti elämänkatsomustiedon avaamista kaikille. (https://vapaaajattelijat.fi/blog/2020/08/21/perati-4-5-avaisi-elamankatsomustiedon-kaikille-valittavissa-olevaksi/)

Avovastausten kertomaa

Avovastauksiin kirjoitettiin esille myös myönteisiä kokemuksia, mutta huomattava osa sanallisesti vastanneista toi esille kritiikkiä ja kehittämistoiveita. Tyypillisiä asioita useissa kriittisissä tarinoissa olivat seuraavat ongelmat:

– Ensimmäisen opetusryhmän syntyminen koululle ei ollut itsestään selvää, vaan oppilaan vanhempien oli joissakin tapauksessa pitänyt suorastaan vaatia sitä vastahakoiselta rehtorilta.

”Aloitettaessa koulua koulun rehtori ei korjannut käsitystäni, että 3 et-opiskelijan ryhmän vaatimus koskee koulua. Totesi vain, että ei se uskonnon opetus enää niin uskonnollista ole.”

”Kunta yksinkertaisesti kieltäytyi syksyllä ekaluokkalaisemme aloittaessa koulutaipaleen edes selvittämään et-opetuksen tarvetta vedoten siihen ”ettei nähdä tarvetta selvittää”. Kun uhkasin Avilla, selvittivät, ja kunnan et-opetus jouduttiin sitten aloittamaan. Opetus itsessään on sujunut aika hyvin.”

Lukujärjestyksessä ET-tuntien sijoittelu koulupäivän päätteeksi tai alkuun sekä ylimääräinen ”hyppytunti” on koettu melko monessa tapauksessa syrjivänä.

”Yläkoululaisilla Et on aina päivän viimemeinen tunti, mutta uskontotunnit ovat keskellä päivää, joten Et-oppilailla on jatkuvasti hyppytunteja ja pitkiä päiviä.”

– Siirtymis- tai kuljetusjärjestelyt toisessa koulussa tapahtuvaan opetukseen on joissain tapauksissa koettu syrjivänä.

”Meillä opetus on naapurikoulussa ja kulkemiseen on varattu 0-15min aikaa, vaikka matkaa on yli kilometri. Lapset missaa aina opetusta seuraavalta tunnilta,”

– Oppikirjan puuttuminen on monessa tapauksessa koettu syrjivänä, samoin muidenkin opetusmateriaalien vähäisyys.

”Harmillista on, että ei ole oppikirjaa käytössä. Hyviä kirjojakin olisi. Sisällöt siis tuntuu opettaja keksivän. Ja varsin isoja asoita on käsitelty esim. Toisella luokalla. Evoluutio, Maailmankaikkeus jne.”

”On häpeällistä, että ET:seen ei saada ainakaan Oulussa oppikirjoja käyttöön. Vihkoja ja monisteita, hirveää sälää..”

”Ensimmäistä kertaa on nyt pätevä opettaja. Uskonnon oppilailla on kirja, ET-oppilailla ei.”

-Tiedonkulkua koteihin toivotaan paremmaksi.

”Emme ole saaneet tietoa mitä et tunneilla käsitellään.”

”Vanhemmat saavat huonosti tietoa ET:hen liittyvistä asioista.”

– Osa tunneista on yhdistettynä uskonnon opetuksen kanssa.

”Neljännen luokan et-tunneista yksi viikkotunti on yhdistetty uskonnon opetuksen kanssa. Tämä tehtiin vastustuksesta huolimatta.”

”Meillä kullakin luokka-asteella on oma ET-ryhmä, oman luokka-asteeni ryhmäni on suurin, 19 oppilasta. Usein lukuvuoden alussa kukin luokka pitää katsomusaineiden tunnit yhdessä uskontokunnasta riippumatta ET-ryhmän kanssa yhdessä; silloin aiheina on ryhmänä toimimisen pelisäännöt, minä/ hyvä elämä -teemat ja/tai etiikan sisältöä ja ryhmäytymistä. Muut kokonaisuudet opiskellaan omissa ryhmissä uskontojen/ET:n perusteella.”

– Koulun tiivis yhteistyö evankelisluterilaisen seurakunnan kanssa aiheuttaa syrjintää et-oppilaita kohtaan.

”Meille tulee viestiä saisiko lapsi osallistua kirkon kanssa yhteistyössä järjestettyihin tapahtumiin. Et-oppilaille ei järjestetä mitään vastaavaa tapahtumaa.”

”Perinteisen” seimikuvaelman esitykseen osallistumista ja harjoittelua tarjottiin myös ET-oppilaille, ilman tietoja vaihtoehdoista, ja väännön jälkeen vaihtoehtona tarjottiin ´vastaavia uskonnottomia aiheita draaman keinoin´.”

”Yhtenäkään vuonna (nuorin lapsi nyt 1. luokalla, vanhin amiksessa) ei et-opetus ja uskonnollisten tilaisuuksien vaihtoehdot ole järjestyneet lain edellyttämällä ja tasa-arvoisella tavalla.”

Myönteisistä kokemuksista kerrottiin myös

Vaikka avovastauksiin usein ryhdytään ongelmien ja kehittämisehdotuksien motivoimana, myös myönteisiä kokemuksia tuotiin sanallisesti esiin liki 30 vastauksessa tähän tyyliin:

”Ekaluokkalaisen osalta on ainakin tähän mennessä jäänyt vaikutelma ihan asiallisesta opetuksesta, ja käsittelevät hyviä aiheita.”

”Meillä on suuri yhtenäiskoulu, alakoulussa jokaisella luokkatasolla on 2 ET-ryhmää yhdistettynä 2–4:n luokan oppilaista.”

”Lapsen mukaan ET on ärsyttävä oppiaine, koska toisin kuin muilla tunneilla, siellä pitää ´jatkuvasti puhua koko ajan´. Oletan että jotakin menee oikein siis tällä 1. luokan ET-ryhmällä, kun kerran lapset ovat äänessä :D”

”Kaikki on sujunut mallikkaasti ja muutos omaan alakouluaikaan verrattuna on valtava.”

”Oikein tyytyväinen olen. Muksukin vaikuttaa tyytyväiseltä.”

”Et-opetus tuntuu toimivan hyvin. Lapsi tykkää tunneista ja keskustelevat monipuolisesti. Ryhmä on sopivan kokoinen ja siinä on vain kaksi eri luokka-astetta yhdistettynä niin ei ole liian eritasoisia oppilaita.”

”Olisi kiva, jos et-ryhmät eivät olisi aina jättisuuria usean luokka-asteen ryhmiä samalla, kun ue-ryhmät alkavat olla huomattavasti pienempiä.”

Lastemme koulussa on ET-ryhmät yhdistetty 1–2 lk, 3–4 lk, 5–6 lk.”

”Kaikki on sujunut ongelmitta.”

”Lapseni mukaan on ollut mielenkiintoista ja nimenomaan pohdiskelevaa keskustelua eri aiheista.”

”Lukiossani pakolliset et:n kurssit tietysti toteutuu hyvin ja kursseilla lähes 30 opiskelijaa.”

Koulukyselyn tulokset heijastavat sitä, että ET on vielä paikoin vajaakäytössä, mutta kehittymässä uusien opetusryhmien synnyn ja oppilasmäärien lisääntymisen myötä. Myös uudet oppikirjat edistävät opetuksen kehittymistä. Viime lukuvuoden katsomusainevalintojen tilastoja ei ole vielä saatu, mutta muutamissa kaupungeissa kasvua on noin 10 prosentin vuosivauhtia. Elämänkatsomustiedon opiskelun salliminen kaikille valittavissa olevaksi katsomusaineeksi epäilemättä vahvistaisi aineen asemaa katsomusaineena.

Esa Ylikoski

Kahden tilaisuuden malli ei toimi

Uskonnollisista ja niille vaihtoehtoisista tilaisuuksissa kerroimme jo Vapaa Ajattelijaan numerossa 2/21. Tässä vielä yhteenveto kyselyn tuloksista siltä osin.

Vastauksista kävi ilmi, että uskonnollisten tilaisuuksien liittäminen koulupäivään ja rinnakkaisten, vaihtoehtoisten, sitouttamattomien tilaisuuksien järjestelyt sekä niistä tiedottaminen koettiin hyvin laajasti hyvin ongelmallisina, syrjivinä.

Avovastausten kertomuksissa korostui, että vaihtoehtoinen ohjelma oli järjestetty huonosti ja tiedotus oli hoidettu huonosti. Näitä vastauksia oli 2/3 eli yli 60. Lisäksi kymmenkunta vastaajaa kertoi, että uskonnolliselle tilaisuudelle ei ollut vaihtoehtoa ollenkaan.

Vastauksista ilmenee, että niin sanottu kahden tilaisuuden malli ei toimi käytännössä. Se on perusteiltaan syrjivä, koska se nostaa yhden uskontokunnan rituaalit muiden yläpuolelle. Uskonnollinen sitouttamattomuus ei toteudu. Lupa liittää evankelis-luterilaisen kirkon tilaisuuksia koulupäiviin ja sitä ennen päiväkoteihin on lasten kahteen jakamisen lähtökohta, koko tilanteen syy.

Kuntien tulisi päättää, että koulupäiviin ja päiväkotien toimintaan ei enää liitetä uskonnollisia tilaisuuksia Opetushallituksen tulisi selkeyttää ohjeitaan tältä osin.

Tilannetta arvioitaessa pitää muistaa, että lapset ovat haavoittuvassa asemassa tällaisessa toisuskoisiin ja uskonnottomiin kohdistavan syrjinnän edessä. Oppilaiden huoltajien pakottaminen uskonnollista tilaisuutta koskevaan julkiseen valintaan lastensa kautta rikkoo myös arkaluontoisen tiedon yksityisyyden suojaa.

Kirjoitus on julkaistu Vapaa Ajattelijassa 3/2021.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 eroakirkosta.fi | et-opetus.fi | pakkouskonto.fi
Vapaa-ajattelijain Liitto ry