Kolminaisuusoppi on yksi kristinuskon omituisimmista uskomuksista. Paljon on kirjoitettu siitä, miten hämäävää on, että Jeesus ja Jumala ovat muka ”täysin samat” mutta samalla kuitenkin ”täysin erilliset”, ja miten absurdia on, että Jeesus sanoo ristillä ”Jumalani, miksi minut hylkäsit?”, jos hän samaan aikaan on Jumala. Kun tähän kimppakivaan vielä yritetään ympätä mukaan kolmas persoona ”Holy Ghost” eli kirjaimellisesti ”Pyhä Haamu”, niin mökin mummokin ymmärtää, että kovin skitsofreeniseksi käy meno. Raamatun mukaan helluntaina Pyhä Henki ”vuodatettiin” opetuslapsiin. Tämä vaikuttaa pikemminkin joutumiselta uskonnollisen hurmoksen valtaan kuin persoonan toiminnalta.
Kolminaisuusoppia ei löydy Jeesuksen opetuksista, eikä Raamatusta muutenkaan. Jeesus kyllä puhuu taivaallisesta Isästä, mutta vasta kaikkein myöhäisimmässä Johanneksen evankeliumissa vuoden 100 paikkeilla kirjoittaja keksii Jeesuksen sanoa ”Isä ja minä olemme yhtä”. Kristittyjen uskontunnustukseen kirjattiin vasta Nikean kirkolliskokouksessa 325, että Jeesus on ”samaa olemusta” kuin Jumala ja vasta Konstantinopolin kirkolliskokouksessa 381 Pyhä Henki lisättiin mukaan leuat loksauttavalla päätöslauselmalla: ”jumaluudessa on kolme persoonaa, jotka ovat yksi ja sama entiteetti, yksi täydellisyys, yksi Jumala.” Toki muut ajatussuunnat tässä vaiheessa julistettiin harhaopeiksi ja niiden kannattajia ruvettiin asianmukaisesti tappamaan.
Viime kädessä Pyhä Henki vaikuttaa täysin turhalta sekä selittämään havaintoja (tehden siitä epätodennäköisen) että kristillisen teologian kannalta. Ainoa mitä tästä sekopäisestä opista jää loppujen lopuksi käteen on, että kolme on kiva numero, kolmiot näyttävät kivoilta maalauksissa ja on juhlallista lausua ”Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.” Kolminaisuusopin turhuutta alleviivaa se, että Raamattuun ja Jeesukseen uskovista ryhmistä ainakin Jehovan todistajat, ykseyshelluntailaiset ja mormonit hylkäävät sen. Jehovien mukaan Jumala ja Jeesus ja Pyhä henki ovat täysin erillisiä, kun taas ykseyshelluntailaisten mukaan on yksi Jumala, mutta hän voi ottaa Isän, Pojan tai Pyhän hengen muodon. Absurdeja vaihtoehtoja toki nämäkin, mutta kuitenkin johdonmukaisempia kuin kirkon ”yhtä aikaa täysin samat ja täysin erilliset” hullutus.
Kristillisen kirkon historia sisältää useita teologisia kiistoja, jotka ovat johtaneet sisällöllisestä mitättömyydestään huolimatta suuriin riitoihin ja kirkkojen jakautumiseen. Aikoinaan pidin turhimpana kiistana katolisten ja protestanttien jakautumiseen vaikuttanutta erimielisyyttä siitä, muuttuuko ehtoollisleipä nielaistessa Jeesuksen ruumiiksi symbolisesti (protestantit) vai kirjaimellisesti (katoliset). Mutta tämänkin voittaa aikaisempi kiista siitä mistä Pyhä Henki ”lähtee” tai ”käy ulos”. Itäisen tulkinnan mukaan Pyhä Henki lähtee Isä-Jumalasta. Läntisen tulkinnan mukaan Pyhä Henki lähtee sekä Isä-Jumalasta että Poika-Jeesuksesta. Tästä melko pieneltä vaikuttavasta tulkintaerosta syntyi niin sanottu Suuri Skisma, joka vuoden 600 paikkeilla vaikutti kirkon jakautumiseen läntiseen katoliseen ja itäiseen ortodoksiseen kirkkoon ja johti moniin sotiin sekä molemminpuolisiin noin tuhat vuotta kestäneisiin kirkonkirouksiin.
Miksei sekopäisestä ja turhasta kolminaisuusopista sitten yksinkertaisesti luovuta? Niin varmaan moni rivikristitty hiljaa mielessään tekeekin, mutta virallisesti kirkko ei voi luopua siitä samasta syystä kuin se ei voi luopua mistään muustakaan absurdista opistaan: venettä ei voi heiluttaa, ettei korttitalo romahda. Yhdestä oudosta opinkappaleesta luopuminen kyseenalaistaisi kirkon dogmien ”ikuisen totuuden” ja uhkaisi ketjureaktion lailla kyseenalaistaa ja kaataa muutkin absurdit opit.
Tiesittekö muuten, että Raamatun mukaan (Matt 12:32) ”Joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa (Jeesusta) vastaan, hänelle annetaan anteeksi, mutta joka puhuu Pyhää Henkeä vastaan, hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä eikä tulevassa maailmanajassa.” Ehkä Jumalanpilkkalain sijaan meillä pitäisi olla Pyhän Hengen pilkkalaki, kun se näköjään on paljon vakavampi rikos? Itse voisin täten todeta, että Pyhä Henki on varsinainen pölkkypää ja kökkötraktori, jotta en vahingossakaan päädy taivaaseen harppua soittelemaan.
Robert Brotherus
Kirjoitus on julkaistu Vapaa Ajattelijassa 2/2021.