Olen saanut elämänkatsomukseni isäni kautta, hän oli kova ”käännyttämään” ihmisiä vapaa-ajatteluun 60-luvulla Petäjävedellä ja onnistuikin siinä – tosin osa liittyi kirkkoon myöhemmin uudelleen. Hän oli onnellinen löydettyään Vapaa-ajattelijat ja näin sai kohdata muita samoin ajattelevia. Itse en osaa muuten ajatella tai nähdä elämää kuin uskonnottomuuden kautta. En ollenkaan käsitä kristinuskon katsomusta.

On kyllä hyvä, että on muitakin samoin ajattelevia. Lähisukulaiseni ovat samalla tavalla ajattelevia. Mutta edelleenkin on monille jotenkin vaikea käsittää sitä, ettei usko uskontoihin. Nykyisin on varmaan helpompaa se, ettei joudu tilanteisiin, joissa uskontoasioiden kanssa tekemisissä ollaan. Kiitos Vapaa-ajattelijat siitä, että töitä sen eteen tehdään.

Lähisukulaisten kanssa on häät ja hautajaiset helppo järjestää ilman kirkon vaikutusta. Mutta työsarkaa on edelleen. Esimerkiksi kouluissa voi olla uskovia opettajia tai hoivapaikoissa tuodaan esille kristillistä katsomusta. Edelleen siis joutuu helposti tahtomattaan uskonnolliseen tilaisuuteen. Uskon kuitenkin, että useimmiten kunnioitetaan toisen katsomusta, kunhan sen ilmaisee, ja siten voi näitä tilaisuuksia välttää.

Minulle on helpotus, ettei tarvitse pelätä kuolemaa ja voi keskittyä tähän ainutkertaiseen elämään, siinäkin riittää haastetta yhdelle ihmiselle. Hyvää ja kaunista kesää ja kiitos yhdistykselle työstä katsomusten tasa-arvon puolesta.

Airi Vilenius

Kirjoitus on julkaistu Vapaa Ajattelijassa 2/2021.