Uskontojen uhrien tuki ry on auttanut ihmisiä jo 30 vuotta

UUT rekisteröitiin yhdistykseksi 1993. Silloin toiminta muuttui valtakunnallisesti vaikuttavammaksi. Peruslinjaukseksi päätettiin täysi poliittinen, aatteellinen ja uskonnollinen sitoutumattomuus. Linja on pitänyt.

Uskontojen uhrien tuki ry on julkaissut toiminnastaan Erno Vanhalan kirjoittaman historiikin. Se on kokonaisuudessaan luettavissa UUT ry:n nettisivuilla, mutta tässä on siitä yksi lyhennelmä.

Alkusanoissaan Vanhala arvioi, että UUT:n toiminta on luultavasti maailman parasta, sillä uskontojen uhreja tuetaan vain muutamissa valtioissa, eikä missään muualla kuin Suomessa toiminta saa samanlaista valtion rahoitusta. Nykyiseen tilanteeseen pääseminen on kuitenkin vaatinut kaikkien toimintaan osallistuneiden vapaaehtoisten työntekijöiden sitkeyttä ja ahkeruutta. Heidän talkootyönsä ansiosta jo tuhannet suomalaiset uskontojen uhrit ovat saaneet tukea ja apua hengellisen väkivallan vammoihinsa.

UUT:n toiminnan perusajatuksista Vanhala nostaa esiin Pentti ja Terttu Forsellin lauseet vuodelta 1987:

Pyrimme antamaan olkapään niille, jotka sellaista hetkeksi tarvitsevat, mutta emme lähde ristiretkelle mitään uskontoa vastaan.

Näemme tässä sodan, jossa ei ole voittajia vaan ainoastaan haavoittuneita, joita jonkun pitäisi tukea.

Alkusysäys toiminnalle oli vuonna 1987 YLE:n muutama radiolähetys, joissa haastateltiin entisiä Jehovan todistajia ja mormoneja. Ohjelmat avasivat hengellisen luurankokaapin ja toivat julki pitkään vaietut vääryydet. Pato oli murtunut. Kansanradion keskusteluohjelmiin alkoi tulla soittoja, joissa muutkin väärin kohdellut ihmiset kertoivat tarinansa. Niin uskonnollisten yhteisöjen hengellinen väkivalta tuli viimein sanottua julkisesti ääneen. Kävi myös selväksi, että uskontojen uhrit halusivat auttaa toisiaan.

Yleisradio sopi sinne tulevien uskontojen uhrien soittojen siirrosta Terttu Forsellille. Hän oli yksi radio-ohjelmiin haastatelluista uskontokunnasta eronneista. Niin Terttu ja Pentti Forsellin puhelin alkoi soida tiheään, ja muutamien muiden alkuvaiheen aktiivin avulla järjestettiin aika pian ensimmäiset vertaistapaamiset. Niissä huomattiin selkeästi toiminnan tarpeellisuus ja kokemusten samankaltaisuus, vaikka uhrit tulivat erilaisista uskonnollisista yhteisöistä. Kaikilla oli vahva tarve vapautua hengellisen väkivallan aiheuttamasta pahasta olosta ja kärsimyksestä. Niin toiminta alkoi vuonna 1987.

UUT rekisteröitiin yhdistykseksi 1993. Silloin toiminta muuttui valtakunnallisesti vaikuttavammaksi. Peruslinjaukseksi päätettiin täysi poliittinen, aatteellinen ja uskonnollinen sitoutumattomuus. Linja on pitänyt, ja yhdistys on keskittynyt ydintehtäväänsä eli vertaistuen järjestämiseen uskontojen uhreille ja asiantuntijapalveluihin koskien hengellistä väkivaltaa.

Terminä hengellinen väkivalta on uusi ja UUT on ollut aktiivisena asian tiedottajana. Vanhala esittelee politiikan ja vallankäytön tutkijan Aini Linjakummun määritelmän:

Väkivalta määrittyy hengelliseksi silloin, kun se perustellaan hengellisistä lähtökohdista tai hengellisessä yhteisössäolemisen kautta. Hengellinen väkivalta on usein henkistä, mutta se voi olla luonteeltaan myös fyysistä.

Se kohdistuu uskonnollisen liikkeen yksittäisiin jäseniin.

Väkivallan tekijöinä voi olla yhteisö kokonaisuudessaan tai yhteisöön kuuluvat ihmiset.

1990- luvulla toiminta oli jo seuraavassa laajuudessa: ”Vuoden 1994 työmuistiossa on mainittu 49 Terttu Forsellin tekemää vierailua, muun muassa nuorisokeskuksiin, lukioihin, yliopistoihin ja seurakuntiin. Tämän lisäksi oli yli 300 puhelinkontaktia ja 20 lehti-, TV- tai radioohjelmaa. Forsell sai vuoden 1996 aikana yli 3 000 yhteydenottoa ja tämän lisäksi myös muut aktiivit kävivät puhumassa ympäri Suomen.” (s. 22.) UUT ry toimi siis jo tuolloin erittäin monipuolisesti. Olivatpa he mukana teatterissakin. Tampereen Työväen Teatterissa esitettiin näytelmä Usko, toivo, raha. UUT:n aktiivit osallistuivat käsikirjoittamiseen ja puvustukseen ja olivat myös näyttelijöiden “tulkkina”.

UUT:n raha-asioista Vanhala kirjoittaa useassa kohdassa. Kokonaiskuva jäi ainakin minulle hiukan vaillinaiseksi, mutta tärkein tuli silti selväksi. Toiminnan perustana on koko ajan ollut vapaaehtoisten ahkera talkootyö. 1995 Raha-automaattiyhdistys (RAY) myönsi UUT:lle 100 000 markan avustuksen. Sen avulla pystyttiin ostamaan tietokone ja fakseja sekä maksamaan ensimmäistä kertaa myös posti- ja puhelinkuluja. RAY tuki toimintaa myös seuraavana vuonna, jolloin yhdistys palkkasi työntekijän neljäksi päiväksi kuukaudessa toimistotyöhön ja kirjanpitoon.

RAY:n tuki kuitenkin loppui muutamaksi vuodeksi, mutta jatkui vuonna 2000 pienempänä kuin aikaisemmin. Rahat mahdollistivat materiaalikuluja, muun muassa Muutos-lehden painatuksen pari kertaa vuodessa. 2006 RAY lopetti tuen uudelleen, mutta yhdistyksen aktiivit jatkoivat silti talkootoimintaa.

Kuuden vuoden kuluttua yhdistys sai kuin saikin uudelleen avustusta RAY:ltä, taas vain vuodeksi kerrallaan. Nyt rahalla palkattiin koko vuodeksi toiminnanjohtaja, ja siitä alkoi nykyisen organisaation rakentuminen. Toiminnanjohtajan palkkaaminen kannatti, sillä UUT oli enemmän otsikoissa ja toiminta laajeni. Tärkein eli vertaistukiryhmissä kävijöiden määrä kasvoi muutamassa vuodessa kymmenkertaiseksi. Ryhmiä kokoontuu nykyään jo 12 paikkakunnalla. Rahallinen panostus oli todella kannattanut. Nykyään pääosa rahoituksesta tulee STEA:lta (Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus), mutta toimintaa auttaa myös jäsenmaksut ja lahjoitukset.

2000-luvun alussa UUT osallistui jo vakio-osallistujana myös Hengen ja tiedon messuille, Maailma kylässä -festivaaleille ja Mielenterveysmessuille. Yhdistyksen läsnäololle alkoi olla selkeästi kysyntää.

Parin vuosikymmenen aikana yhdistyksen toiminta on laajentunut myös internetiin. 2010-luvulla UUT:n nettisivujen käyttö vilkastui kuusinkertaiseksi vuosituhannen alkuun verrattuna. Yhdistys näkyy ja kuuluu myös Twitterissä, Instagramissa, Facebookissa ja YouTubessa. Vuonna 2019 aloitettiin vertaistuen tarjoamisen MIELI ry:n Tukinet-palvelussakin. Siellä vertaistuki on täysin anonyymiä ja tapahtuu chat-viestein.

Monet pienet asiat ovat vieneet yhdistystä kohti yhä paremmin johdettua ja rakennettua organisaatiota. Yksi tärkeä toiminnan tehostamisen mahdollistaja on muutama palkattu ihminen ja yhdistyksen toimisto.

Yhdistyksen toiminta laajenee, mutta perustehtävinä pysyvät edelleen vertaistuki, vaikuttaminen ja tiedottaminen. Toiminta on ollut kannattavaa ja vaikuttavaa, sillä nykyään UUT ry tunnustetaan tärkeäksi toimijaksi hengellisen väkivallan vastaisessa toiminnassa.

Tulevaisuudessa yhdistys auttaa myös maahanmuuttajia, jotka ovat eronneet uskonlahkostaan. Voi olla, että vertaistukea tarvitsevat myös muut kuin perinteiset uskontojen uhrit, sillä pyramidihuijaukset ja salaliittoteoriat aiheuttavat omat uhrinsa. Ajankohtaista nyt ja ainakin lähitulevaisuudessa on myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tukeminen. Yksi tulevaisuuden toive on, että myös kansanedustajien ymmärrys ja tietoisuus hengellisestä väkivallasta laajenee.

Erno Vanhalan kirjoittama historiikki sisältää runsaasti asianomaisten henkilökohtaisia muistoja ja kertomuksia. Ne ovat mielenkiintoista luettavaa, tuovat esiin aitoja tuntemuksia. Mielestäni on huomionarvoista, että edes tässä yhteydessä kaikki eivät halua tai uskalla julkaista nimeään. Todennäköisesti hengellisen väkivallan arvet ja pelot ovat vielä liian tuoreita ja nimen julkistaminen voisi jatkaa väkivaltaa. Ja tottahan se onkin, että hengellinen väkivalta ei ole loppunut ja tuskin koskaan kokonaan loppuukaan. UUT ry:tä tarvitaan siis vielä pitkään.

Risto Puumalainen

Kirjoitus on julkaistu Vapaa Ajattelijassa 2/2021.