Parannusehdotuksia OPH:n ohjeisiin

Esitämme koko asiaan muutosta: jumalanpalveluksien ja muiden uskonnollisten tilaisuuksien järjestämisestä kouluissa ja päiväkodeissa voidaan luopua.

OPETUSHALLITUS UUSII OHJEITAAN VAPAA-AJATTELIJOILTA PAINAVIA PARANNUSESITYKSIÄ

Opetushallitus uusii ohjeitaan katsomuskasvatuksen ja uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen sekä yhteisten juhlien ja uskonnollisten tilaisuuksien järjestämisestä Vapaa-ajattelijain liitto on pyynnöstä antanut lausunnon uusien ohjeiden luonnoksesta Lausuntoja on myös muilta järjestöiltä sekä opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Lehtemme esittelee tätä tärkeää asiaa kohta kohdalta.

Uskonnollisia ja niille vaihtoehtoisia tilaisuuksia on toistaiseksi järjestetty niin varhaiskasvatuksessa kuin peruskouluissa, lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissakin. Niihin liitolla on selkeä peruslinja: uskonnolliset tilaisuudet, kuten jumalanpalvelukset ja aamuhartaudet, eivät kuulu päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten ohjelmaan.

Tietoomme on tullut opetus- ja kulttuuriministeriön lausunto Opetushallitukselle. Ilahduttavasti ministeriö suosittaa ensisijaisesti uskonnollisten tilaisuuksien pitämistä päiväohjelman ulkopuolella.

Lehtemme on poiminut Vapaa-ajattelijain lausunnot tärkeimmät terveiset OPH:lle. Kunnat voivat päättää monista asioista jo nyt odottamatta uusia ohjeita. Suosittelemme asian nostamista esille kuntien uusissa toimielimissä.

USKONNOLLISET JA NIILLE VAIHTOEHTOISET TILAISUUDET

Esitämme koko asiaan muutosta: jumalanpalveluksien ja muiden uskonnollisten tilaisuuksien järjestämisestä voidaan luopua. Kantaa perustelemme näin:

Varhaiskasvatuslain, perusopetuslain, lukiolain ja ammatillista koulutusta koskevien lakien mukaan uskonnollisten tilaisuuksien järjestäminen ei kuulu päivähoidon ja oppilaitosten tehtäviin ksen perusteiden sekä perusopetuksen, lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmien valtakunnallisten perusteiden mukaan kasvatuksen ja opetuksen tulee olla ”uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta”.

On selvää, että tunnustukselliset, uskonnonharjoitusta sisältävät uskonnolliset tilaisuudet, kuten jumalanpalvelus, ovat uskonnollisesti sitouttavia Koska kasvatuksen ja opetuksen tulee olla sitouttamatonta, uskonnolliset tilaisuudet ja toimitukset eivät kuulu päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten toimintaan Säännöllisesti vuodesta toiseen toistuvat hartaustilaisuudet eivät palvele mitään koulun tehtävää, vaan ovat päinvastoin ristiriidassa opetuksen yleisten periaatteiden kanssa.

Mielestämme uskonnollisia tilaisuuksia koskevien ohjeiden tulee nojata edellä mainittuihin lakeihin ja opetussuunnitelmiin liittyviin ohjeisii Ne ovat sopusoinnussa perustuslain 11 §:n kanssa ja ilmentävät sen linjauksia varhaiskasvatukseen, opetukseen ja koulutukseen liittyen.

Tältä pohjalta esitämme Opetushallituksen suosittelevan, että varhaiskasvatukseen, perusopetukseen, lukiokoulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen ei liitetä uskonnollisia tilaisuuksia ja toimituksia. Kasvatuksessa ja koulutuksessa keskitytään yhteiseen, sitouttamattomaan toimintaan.

Tätä tukevat myös käytännölliset ja periaatteelliset näkökohdat

Lapsille ja nuorille suunnattujen uskonnollisten tilaisuuksien rajaaminen formaalisen kasvatuksen ja koulutuksen ulkopuolelle selkiyttää ja helpottaa nyt käytännössä hankalaa ja kuormittavaa tilannetta päiväkodeissa ja kouluissa Nykyinen kahden rinnakkaisen tilaisuuden malli ei toimi; se on tuottanut suuren joukon kanteluita ja ikäviä kokemuksia lapsille, huoltajille ja henkilökunnalle.

Uskontokuntaan kuulumattomien vanhempien Facebook-ryhmässä kerättyjä kertomuksia uskonnollisiin tilaisuuksiin päiväkodeissa ja kouluissa on jo aikaisemmin toimitettu Opetushallitukselle tiedoksi. Tätä vahvistavat toteuttamamme nettikyselyn kymmenet avovastaukset, joiden pääviesti on, että kahden tilaisuuden malli ei toimi, että se on loputon suo, josta luopuminen olisi suuri helpotus rehtoreille, päiväkodin johtajille, kasvatuksen ja opetuksen henkilöstölle, lasten vanhemmille sekä lapsille, oppilaille ja opiskelijoille.

Säännöllisesti toistuvia jumalanpalveluksia ei voi pitää edes tutustuttamisena elävään suomalaiseen kulttuuriin, koska kirkon tilastojen mukaan tyypillinen suomalainen ei käy tavanomaisessa sunnuntaijumalanpalveluksessa juuri koskaan Tilanne on tämä jo nyt, ja kirkkokäyntien määrä vähenee edelleen Jumalanpalveluksia ei liitetä myöskään aikuisten työpäiviin (paitsi opettajien ja varhaiskasvattajien). Koulujen toiminta pitää yllä keinotekoista uskonnollista kasvihuoneilmiötä.

Uskonnonvapauden, syrjimättömyysvaatimuksen ja arkaluontoisen tiedon yksityisyyden suojan kannalta kahden rinnakkaisen tilaisuuden malli on ongelmallinen niin uskonnottomille ja ei-niin-uskonnollisille kuin toisuskoisten perheille Lapsen kautta vaadittu julkinen kannanotto uskonnollisen tai uskonnottoman tilaisuuden välillä rikkoo arkaluontoisen tiedon yksityisyyden suojaa niin, että kahden tilaisuuden mallista tulisi luopua yksin sen perusteella.

Huoltajia ei tulisi enää pakottaa julkisesti ilmaisemaan lapsensa kautta uskonnollista tai uskonnotonta vakaumustaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjaaman arkaluontoisen tiedon yksityisyyden suojan implementointi suomalaiseen lainsäädäntöön ja viranomaisohjeisiin on vielä kesken, mutta nyt on hyvä tilaisuus viedä sen toteuttamista eteenpäin.

Suomessa lapset ja nuoret voivat osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin vapaa-ajallaan perheidensä kanssa, joten positiivinen uskonnonvapaus ei kärsi kasvatuksen ja opetuksen sitouttamattomuuden vuoksi.

AAMUNAVAUKSET/PÄIVÄNAVAUKSET

Perusopetusasetuksen 6 §:n mukaan päivän työ aloitetaan lyhyellä päivänavauksella, josta käytetään myös termiä aamunavaus.

Ohjeluonnoksessa todetaan: ”Opetuksen järjestäjän tulee huolehtia siitä, että koulun ulkopuoliset toimijat noudattavat opetuksesta annettuja määräyksiä ja ohjeita.” Tämä tarkoittaa, että päivänavausten/aamunavausten tulee olla opetussuunnitelmien perusteiden mukaan uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamattomia.

Näin seurakunnat tai muut uskonnolliset yhdyskunnat eivät enää voisi pitää uskonnollisia päivänavauksia/aamunavauksia.

”Mikäli seurakunnan kanssa on sovittu, että seurakunnan pitämät aamunavaukset ovat yleishumanistisia ja kaikille oppilaille tarkoitettuja, ne eivät voi pitää sisällään uskonnonharjoittamista. … Lisäksi näissä tapauksissa oppilaille ja kodeille on tärkeää tiedottaa siitä, että seurakunnan pitämät aamunavaukset ovat yleishumanistisia, eivätkä pidä sisällään uskonnonharjoittamista. (EOAK/1417/2019.)”

Tämän ohjeen toteuttaminen ja sen valvonta seurakuntien ”yleishumanististen” aamunavausten kohdalla on käytännössä hyvin ongelmallista. Vaikka aamunavaus ei päättyisikään rukoukseen, mutta sen sisältö kuitenkin nojautuisi kirkon opetukseen, liu’utaan helposti uskonnollisesti sitouttavan indoktrinaation puolelle.

Kun monissa kouluissa seurakuntien papit ja muut ovat olleet erityisasemassa koulujen ulkopuolisten päivänavausten/aamunavausten pitäjinä, huoltajien on vaikea luottaa, että kyse ei ole uskonnollisesti sitouttavasta toiminnast Monissa kouluissa he ovat olleet aamuissa ainoita koulun ulkopuolisia.

Nykymuodossaan ohjeluonnos jättää ovet ja ikkunat yhä auki vain kirkonmäelle päin Jos huoltajien mielestä seurakuntien erityisasema tuntuu sitouttavalta, se myös on sitä Ohjeissa tuleekin linjata, että ulkopuoliset päivänavauksen/aamunavauksen pitäjät eivät voi tulla vain yhdeltä taholta.

Olisi tarpeen antaa selkeä ohje, että koulun ulkopuolisten aamunavausten pitäjien hankinnassa ja valinnassa tulee noudattaa monipuolisuutta ja tasapuolisuutta, jos päivänavauksia/ aamunavauksia käy pitämässä myös uskonnollisten tai katsomuksellisten yhteisöjen edustajia Sellainen tilanne, että ulkopuolinen aamunavauksen pitäjä tulisi vain seurakunnasta, ei olisi yhdenvertaista eikä sitouttamatonta sekä rikkoisi indoktrinaatiokieltoa. Vastaava tilanne yhteiskuntaopissa olisi, jos ulkopuolisena vierailijana olisi aina vain kylän suurin puolue.

Päivänavausten/aamunavausten pitäjiä voisi pyytää yhtäältä monenlaisten sekulaarien kansalais- ja kulttuurijärjestöjen piiristä ja toisaalta kunnan hallintokuntien (nuoriso-, liikunta-, kirjasto- ja kulttuurityöstä sekä myös palokunnasta ja poliisista) toimijoist Tämä vaatii uutta asennetta ja koko koulutuksen järjestäjän toimintaa ja yhteistyötä, ei vain yksittäisten koulujen erillistä toimintaa.

Aamunavausvuoroja voisi suunnitella ja jakaa koko lukuvuodella niin, että kullekin toimijalle tulee enintään esimerkiksi 2–4 aamunavausvuoroa lukuvuode Tämä koskee niin keskusradiosta pidettäviä päivänavauksia/aamunavauksia, jotka ovat yleisiä yläkoulussa ja lukiossa, kuin koulun yhteisessä tilassa kaikille pidettäviä tilaisuuksia, joita pidetään yleisesti aina välillä alakouluissa.

Varsinkin alakouluissa koko päivänavauksen/aamunavauksen käsite on paikoin sekoittunut tarkoittamaan vain seurakunnan edustajan pitämiä aamunavauksia, kun taas ”tavalliset” päivänavaukset pitää opettaja luokassa Tähän kulttuuriin tarvitaan muutosta, monipuolisuutta: koko koululle salissa pidettävien yleishumanististen ja kulttuuristen päivänavausten/ aamunavausten pitäjiä voidaan hankkia ja jakaa tasapuolisesti koko lukuvuodelle Seurakunnille ei pidä antaa ”määräävää markkina-asemaa”, joka rikkoisi uskonnollisen ja katsomuksellisen sitouttamattomuuden, vaikka yksittäiset aamunavaukset olisivatkin ”yleishumanistisia”.

On myös syytä ohjeistaan, että kaikki ulkopuolisten pitämät päivänavaukset/aamunavaukset ovat pituudeltaan peruskouluasetuksen mukaisesti lyhyitä.

ESITYKSEMME KATSOMUSAINEIDEN OPETUKSEEN

Katsomusainetta on voitava vaihtaa

Suorastaan yllättäen OPH:n luonnoksen mukaan ”huoltajille tulee korostaa, että katsomusopetusta koskevissa valinnoissa pyritään samalla tavoin kuin muidenkin opintojen valinnoissa siihen, että ratkaisu on pysyvä, eikä valintaa voida muuttaa”.

Vapaa-ajattelijain mielestä tällainen pysyvyyslinjaus ja muutoskielto olisi varsinkin uskontokuntiin kuulumattomille oppilaille täysin väärin – uskonnon ja omantunnon vapauden vastaista Uskontokuntaan kuulumattoman oppilaanhan ei ole pakko osallistua uskonnonopetukseen.

Lisäksi tulee ottaa huomioon perheen tai koulun tilanteen muuttuminen peruskoulun aikana. Uskonnon valinta uskontokuntaan kuulumattomalle oppilaalle on voinut johtua epäselvästä informaatiosta, onko ET-opetusta tarjolla. Tai että opetusjärjestelyt kuljetus- tai kävelymatkoineen olivat pienelle 6–8-vuotiaalle lapselle liian hankalia.

Opetuksen toteutus voi parantua ja ET-oppilaita tulla lisää jo vuodessa tai 2–3 vuodessa. Uskonnonopetuksessa koulun aloittaneen lapseen siirtyminen ET-opetukseen on tällöin luonnollinen muutos. Yhdenvertaisuuslain mukaan koulun tulisi suorastaan edistää lapsen pääsyä oikeuksiinsa eikä estellä vaihtokiellolla. ET on uskontokuntaan kuulumattomille ensisijainen katsomusaine.

Perheen uskonnollinen asema ja perhetilanne voivat muuttua sen jälkeen, kun uskontokuntaan kuulumaton lapsi ilmoitettiin peruskouluun. Esimerkiksi perheen toinenkin huoltaja on voinut erota kirkosta. Huoltajien ja perheenjäsenten katsomukset voivat muuttua esimerkiksi uskonnottomaan suuntaan niin, että ET-opetus vastaa aikaisempaa selvemmin perheen katsomuksellista tilannetta.

Katsomusaineet eivät perustu kielten ja matematiikan tavoin kumulatiivisesti aiemmin opetetulle; siirtyminen uskonnosta elämänkatsomustietoon on pedagogisesti ja ainedidaktisesti täysin mahdollista.

Ei uskonnonopetukselle tehostaa ET-opetukseen pääsyä

Luonnoksessa todetaan aivan oikein: ”Jos oppilas ei osallistu enemmistön uskonnon tai elämänkatsomustiedon opetukseen eikä oppilaan omaa uskontoa tai elämänkatsomustietoa opeteta opetuksen järjestäjän kouluissa, hänelle järjestetään muuta opetusta tai ohjattua toimintaa.”

Tästä oikeudesta olla osallistumatta enemmistön uskonnonopetukseen tulee tiedottaa huoltajille. On vallalla käsityksiä, jonka mukaan uskontokuntaan kuulumattoman oppilaan tulee osallistua evankelis-luterilaisen uskonnon opetukseen, jos ET-opetusryhmää ei ole tarjolla. Jos oppilas on puutteellisen tai virheellisen tiedon pohjalta päätynyt uskonnonopetukseen, tilanteen voi korjata.

Uskonnonopetuksesta poisjäänti muodostuisi oppilaalle todennäköisesti tilapäiseksi jaksoksi. ET-opetusryhmä kyllä syntyy, kun siihen on ”jonottamassa” uskonnonopetuksesta pois jääneitä oppilaita ja kun seuraava vuonna tulee lisää oppilaita ETopetukseen.

Tiedotus huoltajille ETopetukseen pääsystä

Huoltajat ovat hylänneet toiveensa lapsen ET-opetuksesta, jos he ovat saatavuusongelmien vuoksi kokeneet olleensa pakotettuja valitsemaan uskonnon. Jos oppilaat eivät ole päässeet ET-opetukseen, heidän tulee katsoa ”jonottavan” siihen. Tällöin huoltajille ilmoitetaan ennen lukuvuoden alkua heti, kun on tullut lisää ET-opetusta haluavia. Näin lapsi voi päästä alkavaan ET-opetusryhmään. Samoin tulee ilmoittaa myös seuraavana tai sitä seuraavana lukuvuotena. Peruskoulussa yhdysluokkaopetus sopii ET-opetukseen aivan hyvin.

Lukiossa voi aloittaa ET:n opiskelun

Opetushallituksen ohjeissa on tarpeen sanoa selvästi, että lukio-opintojaan aloittava opiskelija voi valita katsomusaineekseen elämänkatsomustiedon, vaikka hän olisi peruskoulussa opiskellut pelkästään uskon Joissakin lukioissa on annettu opintojaan aloittavalle virheellistä tietoa. Lukion ET-kurssien sisällölliset tavoitteet on hyvin saavutettavissa ilman peruskoulun ET-opiskelua.

Eri katsomusaineiden opetuksesta samassa ryhmässä

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä elämänkatsomustiedon ja uskonnon opetusryhmien välillä voidaan tehdä yhteistyötä, mutta varsinaiseen yhteisopetukseen ei ole syytä mennä. Käytännössä yhteistä opetusta on toteutettu elämänkatsomustiedon oppilaita syrjivällä tavalla. Kanteluiden ja oikeudenvalvojen ratkaisujen kertoman lisäksi tästä kertovat toteuttamamme nettikyselyn vastaukset ET:n opetuksen ja yhteisopetuksen toteuttamisesta.

ET:n ja uskonnon opetusryhmien välisessä yhteistyössä perusohjeena tulee olla, että elämänkatsomustiedon opettaja on oppitunneilla ja yhteisissä tapahtumissa mukana Yhteistyö ei saa olla säästökeino Kun ET on eräillä paikkakunnilla heikossa asemassa, opetuksen toteutumiseen kuuluu suunnata positiivia erityistoimia.

Jos varsinaista yhteisopetusta kuitenkin toteutetaan, se ei saa merkitä sitä, että enemmistön uskonnon opettaja hoitaa koko homman ja elämänkatsomustiedon opettaja syrjäytetään opetustehtävistä Elämänkatsomustiedon oppilaille on hankittava oman aineen oppikirjat.

ESITYKSEMME VARHAISKASVATUKSEEN, PÄIVÄKOTEIHIN

Katsomuskasvatuksen tulee nojautua päivähoidon henkilöstön ammatilliseen osaamiseen ja toimintaan, ei seurakuntien ja muiden uskonnollisten yhdyskuntien aktiivisuuteen Katsomuskasvatusta ei tule ulkoistaa seurakunnille Huoltajien olisi vaikea luottaa, että kyse ei ole uskonnollisesti sitouttavasta toiminnasta, jos seurakunnan pappeja ja muuta henkilöstöä on toteuttamassa katsomuskasvatusta päiväkodissa tai seurakunnan omissa tiloissa.

Katsomuskasvatuksessa lapsia ei tarvitse, eikä pidä jakaa kahtia uskonnon mukaan siten, kuin pitää tehdä mahdollisen uskonnollisen toiminnan aikana. Samalla esitämme perustellusti, että uskonnolliset tilaisuudet eivät kuulu varhaiskasvatukseen päiväkodeissa.

Monissa päiväkodeissa evankelisluterilaisten seurakuntien edustajat ovat olleet erityisasemassa uskontokasvatuksen toteuttamiseen liittyen, mutta sellainen ei kuulu katsomuskasvatukseen Jos seurakunnalla olisi erityisasema, se olisi uskonnollisesti sitouttavaa ja indoktrinoivaa Jos yhteistyökumppani olisi vain seurakunta, varhaiskasvatus ei olisi yhdenvertaista eikä sitouttamatonta.

Opetushallituksen ohjeessa todetaan aivan oikein: ”Varhaiskasvatuksen järjestäjän ja tuottajan tulee huolehtia siitä, että se toimii tasapuolisesti erilaisia yhteistyökumppaneita kohtaan.” Niinpä vieraiden hankinnassa ja valinnassa samoin kuin lapsiryhmien vieraillessa päiväkodin ulkopuolella tulee noudattaa monipuolisuutta ja tasapuolisuutta.

Asian tausta huomioon ottaen varhaiskasvatuksen järjestäjän ja tuottajan tulee kokonaisuutena paneutua uusien yhteistyökumppanien hankintaan ja kumppaniverkoston monipuolistamiseen Asiaa ei pidä jättää vain yksittäisen päiväkodin huoleksi Uskonnotonta, maallista, sekulaaria kulttuuria voivat katsomuskasvatuksessa tuoda esille myös useat erilaiset uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitouttamattomat tahot kolmannella sektorilla samoin kuin julkisten palvelujen piirissä.

Esa Ylikoski

Teksti on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 2/2021.