Alun perin aloin opiskelemaan elämänkatsomustietoa jo heti ensimmäisellä luokalla, koska en ole koskaan kuulunut kirkkoon, joten vanhempani eivät halunneet laittaa minua uskonnon opetukseen ainakaan ilman omaa päätöstäni. Olen siis siitä asti opiskellut ET:tä ja nyt lukiossa ollessani aion opiskella sitä verkkokurssina. Opintoihini ei millään mahdu juuri mitään ylimääräistä luonnontieteiden lisäksi, joten voin opiskella vain pakolliset kurssit.
Vanhempani ovat aina painottaneet, että mikäli haluaisin käydä tavallisessa uskonnonopetuksessa, se olisi täysin mahdollista ja ihan oma päätökseni, mutta en ole koskaan halunnut. Jonkin verran olen tietysti kuullut uskonnonopetuksesta kavereiltani, mutta se ei ole ikinä houkutellut missään määrin. Lähes kaikki siitä on ollut joko negatiivista tai neutraalia. Osittain uskonto ja ET ovat tietenkin samanlaisia, molemmissa käydään läpi maailmanuskontoja, sekä etiikkaa. Uskonnossa on vain sitten lisäksi vahvana se kristinuskon opettelemisen elementti.
Pidän elämänkatsomustiedon pohdiskelevasta elementistä, jota on vuosien varrella aina vain tullut enemmän ja enemmän. Aluksi en saanut elämänkatsomustiedosta kovin hyviä numeroita, koska en ymmärtänyt aineen kokeiden ideaa. ET-kokeiden tarkoituksena ja parhaana tekniikkana on kirjoittaa mahdollisimman pitkiä pohdiskelevia tekstejä myös mm. tehtävänantoihin, joissa lukee ”Kerro lyhyesti”. Tämä varmasti riippuu paljon opettajasta, mutta sillä pääsee kyllä pitkälle.
Oma elämänkatsomukseni on, että mielestäni vanhempien ei pitäisi ”pakottaa” lapsiaan mihinkään uskontoon tai uskonnottomuuteen. Se pitäisi olla lapsen oma päätös niin pian kuin vain mahdollista, tietenkään 7-vuotias lapsi ei osaa tai kuulu päättää tästä itse. Lähes kaikki kaverini ja tuttuni kuuluvat kirkkoon, mutta vain aivan muutama oikeasti uskoo sen sanomaan. Lopuista osa harkitsee tai on jo päättänyt erota kirkosta tulevaisuudessa.
Omasta mielestäni elämänkatsomus aineena on paljon monipuolisempi ja mielenkiintoisempi kuin uskonto, vaikka ei minulla siis paljoa uskonnosta olekaan kokemusta. Tiivistyksenä siis, kaikki saavat ja pitääkin uskoa tai olla uskomatta mihin haluaa ja päätös siitä pitäisi olla ihmisellä itsellään niin pian kuin mahdollista.
Hannu Kiviranta
Kirjoitus on julkaistu Vapaa Ajattelijassa 4/2020