Pääsin syksyllä pitkästä aikaa verryttelemään väittelytaitojani AlfaTV-kanavan ”Tee Minusta Ateisti” -ohjelmasarjassa. Kristinuskoa edusti teologian professori Veli-Matti Kärkkäinen. Sarja on katsottavissa AlfaTV:n nettipalvelussa www.permanto.fi.

Tiukkaa vääntöä saimme aikaan klassisesta pahan ongelmasta: Miksi maailmassa on pahuutta ja kärsimystä, jos on olemassa kaikkivoipa täydellisen hyvä Jumala? Estonia-laivan keulaportti hajoaa ja satoja viattomia ihmisiä kuolee inhottavalla tavalla. Viattomat lapset kärsivät ja kuolevat syöpään. Loiset syövät linnunpoikaset elävältä sisältä päin. Juutalaiset nääntyvät vankileirin kaasukammioissa. Koronavirus lähtee leviämään ihmiskuntaan yhdestä lepakosta. Raamatun mukaan Jumala itse hukuttaa tulvalla 99.9% ihmiskunnasta ja käskee raiskaamaan ja murhaamaan kokonaisia kansoja naisineen ja lapsineen. Ja koko ajan ajatellaan, että olisi olemassa Jumala, joka näkee kaiken tämän kaiken ja tyytyy siihen.

Yhtä selvästi kuin 1 + 1 = 2, on selvästi mahdotonta, että olisi olemassa kaikkivoipa hyvä Jumala. Jos Jumala haluaa poistaa pahan, muttei pysty, hän ei ole kaikkivoipa. Jos Jumala pystyy, mutta ei halua, hän on pahansuopa. Ei ole mitenkään hyväksyttävästi selitettävissä, että kaikkea tätä pahaa tiirusteleva Jumala ei helpottaisi tilannetta mitenkään.

Surkeita selitysyrityksiä ovat toki epätoivoiset teologit yrittäneet vuosien varrella keksiä. On tarjottu selitykseksi muun muassa sitä, että pahuus ei tule Jumalasta vaan Paholaisesta/Saatanasta. Mutta tämä selitys kaatuu yksinkertaiseen kysymykseen, jonka jo M. Babcock esitti pamfletissaan 1880: ”Miksi Jumala ei tapa Perkelettä?” Hyvä Jumala ilman muuta pistäisi paholaisen mellastukselle stopin.

On myös argumentoitu, että Jumala halusi luoda ihmisille vapaan tahdon ja tämä on niin arvokas asia, että pitää hyväksyä seurauksena esimerkiksi, että jotkut raiskaavat pikkulapsia ja toiset toteuttavat kansanmurhia. Mutta ei Jumalan tarvitsisi kajota kenenkään vapaaseen tahtoon estääkseen heitä tekemästä pahoja asioita. Kuten poliisi, joka tulee paikalle ja ottaa pahantekijän kiinni ja tuomioistuin, joka tuomitsee hänet vankilaan, Jumala voisi vain estää ihmisiä tekemästä pahaa. Jos pedofiili on alkamassa raiskata pikkutyttöä, voisi Jumala vaikkapa laittaa tytön ympärille maagisen voimakentän, joka estää lähentelyn. Tällaisia emmen kuitenkaan koskaan näe.

Toiset teologit ovat yrittäneet lähteä vieläkin epätoivoisempaan kikkailuun sanojen merkityksillä. He kysyvät: ”Mikä oikeastaan on ’hyvää’? Ehkäpä joku mitä pidämme pahana onkin ’Jumalan hyvää’? Ehkä me rajalliset ihmiset emme voi oikeasti ymmärtää mikä ’hyvää’?” No, Hitler kyllä kirjoitti olevansa ”Jumalan asialla” halutessaan hävittää ”pahat juutalaiset”, ei kukaan täysipäinen voi väittää että kansanmurhat ja raiskaukset ovat oikeastaan, jollain mystisellä tavalla, ’hyviä’ juttuja. Yhtä hyvin voidaan sanoa että musta on valkoista ja kylmä kuumaa ja lopettaa kaikkien sanojen käyttö täysin merkityksettöminä. Koko hyvän ja pahan käsitteen idea on siinä mitä me ihmiset tunnemme sydämessämme olevan hyvää ja pahaa.

Jostain syystä monet kristityt haluavat tänä päivänä pitää kynsin ja hampain kiinni kaikkivoivan hyvän Jumalan käsitteestä, vaikka näyttö sitä vastaan on tyrmäävä. Vielä sata vuotta sitten oli tyypillisempää uskoa oikukkaaseen Jumalaan, joka oli välillä mukavalla päällä, mutta välillä suuttui ja riehui kuin psykopaatti-tappaja. Sellainen Jumala on maailman menoa katsottaessa paljon hyvää Jumalaa realistisempi vaihtoehto, vaikka toki olematon Jumala on kaikkein todennäköisin.

Robert Brotherus

Teksti on julkaistu Vapaa Ajattelijassa 4/2020 ja on osa Jumalharhat-kolumnisarjaa.