Vapaa-ajattelijain Liitto ry

Uskonnottomien etu-, oikeusturva- ja kulttuurijärjestö

Päiväkoti ja uskonto
Vapaa-ajattelijain Liitto ry / 1.12.2020
Varhaiskasvatuksen on ohjeiden mukaan oltava uskonnollisesti sitoutumatonta, eikä lapsiin saa katsomuksellisesti vaikuttaa. Valitettavan usein näistä ohjeista päiväkodeissa kuitenkin poiketaan.

Suomessa sekä syntyvyys että kirkkoon kuuluvien määrä laskee vuosi vuodelta. Vuonna 2019 Suomessa syntyi 45 613 lasta, joista noin 28 400 eli 62 % liitettiin kasteessa kirkon jäseniksi. Vertailun vuoksi kymmenisen vuotta sitten vielä 80 % lapsista kastettiin. Tästä laskevasta trendistä huolimatta – tai kenties siitä johtuen – monet niistä kirkkoon kuulumattomista perheistä, joiden lapset ovat päiväkodissa hoidossa, joutuvat kohtaamaan monenlaisia ongelmia hoitopaikan uskonnonharjoittamiseen liittyen.

Opetushallitus on laatinut muun muassa perustus- ja varhaiskasvatuslain pohjalta selkeät ohjeet siitä, miten katsomuskasvatus ja uskonnolliset tilaisuudet tulee varhaiskasvatuksessa järjestää, jotta ne edistävät suvaitsevaisuutta, moniarvoisuutta ja takaavat kaikille lapsille tasavertaisen kohtelun huolimatta siitä, mitä katsomusta he edustavat. Varhaiskasvatuksen on Opetushallituksen ohjeiden mukaan oltava ennen kaikkea sekä uskonnollisesti, puoluepoliittisesti että katsomuksellisesti sitoutumatonta. Kaikkia katsomuksia tulee tarkastella tasavertaisina, eikä lapsiin saa katsomuksellisesti vaikuttaa. Valitettavan usein näistä ohjeista päiväkodeissa kuitenkin poiketaan.

Opetushallitus on linjannut, että kaikille päiväkodin tilaisuuksille, joissa on uskonnollisia piirteitä, tulee mahdollisuuksien mukaan järjestää samanaikaisesti katsomuksista vapaa tapahtuma. Käytännössä mahdollisuuksien mukaan tarkoittaa samaa kuin aina. Tämän rinnakkaisen, vaihtoehtoisen tapahtuman tulee olla sisällöltään samanarvoinen. Jos päiväkoti järjestää siis joulukirkkoretken, on vastaavan tapahtuman oltava myös retki, vaikkapa kirjastoon.

Käytäntö kuitenkin osoittaa, että monasti vastaavan tilaisuuden järjestäminen tuottaa päiväkodeille hankaluuksia: Jos vaihtoehtoinen tilaisuus ylipäätään järjestetään, se ei sisällöltään lainkaan vastaa katsomuksellista. Tarjolla on lauluhetkeä, satukirjan lukemista, piirtämistä ja muuta toimintaa, jota päiväkodin arki muutenkin sisältää. Useammin vaihtoehtoinen tilaisuus jätetään kuitenkin kokonaan järjestämättä ja tarjoamatta.

Yleinen käytäntö päiväkodeissa tuntuu olevan se, että uskonnollisten tilaisuuksien ja tapahtumien ajaksi kirkkoon kuulumattomien lapset sijoitetaan muihin hoitoryhmiin, joissa toiset lapset saattavat olla monta vuotta nuorempia tai vanhempia. Leikkitovereiden löytäminen voi siis olla hankalaa. Näissä ryhmissä vaihtoehtoista ohjelmaa on harvoin tarjolla. Eräässäkin tapauksessa pieni lapsi oli ainoana omasta ryhmästään jätetty päiväkodin pihalle muiden ryhmien kanssa, kun lapsen oman ryhmän muut pikkuiset lähtivät seurakunnan järjestämälle vaellukselle etsimään näille retkille omistettua maskottieläintä. On vain mahdollista arvailla, kuinka eksyneeltä ja murheelliselta lapsesta on tuntunut.

Tapahtumista tiedottamisessa on myös parantamisen varaa. Opetushallitus korostaa, että kaikista tilaisuuksista, niin uskonnollisista kuin uskonnoista vapaistakin, tulee informoida kaikkia vanhempia hyvissä ajoin. Samoin tapahtumien sisällöt tulee olla selvillä hyvissä ajoin, jotta vanhemmille jää aikaa päättää, kumpaan tapahtumaan he haluavat lapsensa osallistuvan.

Yleisesti toistuva epäkohta on se, että tapahtumista ilmoitetaan liian myöhään. Ei ole ennenkuulumatonta, että vanhemmille ilmoitetaan edellisenä iltana tai vasta aamulla hoitopaikassa päivän hartaushetkestä. Vaihtoehtoista tapahtumaa ei usein myöskään tarjota kaikille vanhemmille, vaan yleensä vain kirkkoon kuulumattomille. Oletuksena on, että jos vanhemmat eivät ole erikseen kieltäneet lapsensa osallistumista uskonnollisiin tilaisuuksiin, lapsi osallistuu näihin aina. Aito vapaus valita oma tapahtumansa puuttuu liian monilta vanhemmilta.

Päiväkodin alkaessa syksyllä vanhemmat täyttävät lomakkeen, jossa kysytään muun muassa lapsen osallistumisesta uskonnollisiin tilaisuuksiin. Vastausvaihtoehtoina ovat yleensä yksinkertaisesti vain joko kyllä tai ei. Asiaan huomiota kiinnittävät vanhemmat hammasta purren rastittavat kohdan tai jättävät vastaamatta kokonaan, tai ehkä kirjoittavat viereen kommentin, jossa mainitsevat päättävänsä tapauskohtaisesti ja jossa muistutetaan Opetushallituksen ohjeista. Oli vastaus sitten mikä tahansa muu kuin kyllä, kokevat vanhemmat usein, että heidän vastaustaan ei välttämättä huomioida lainkaan: lapsia viedään hartaushetkiin, kirkkoretkille ja muihin seurakunnan tilaisuuksiin ilman vanhempien lupaa.

Opetushallitus peräänkuuluttaa lisäksi sitä, että jos lapsi ei osallistu uskonnollisiin tilaisuuksiin, on päiväkodin huolehdittava siitä, että lapselle ei aiheudu siitä leimautumista. Jos lapsen joulujuhlassa yhtenä numerona on esimerkiksi lasten esittämä jouluinen virsi, on esitys järjestettävä niin, ettei katsojien huomio kohdistu kuorosta pois jääneeseen lapseen. On tapauksia, joissa muut ovat nousseet seisomaan virren ajaksi ja ei-uskonnollisen perheen lapsi tai vanhempi on jäänyt istumaan. Näissä tapauksissa istumaan jääneet ovat varmasti herättäneet muissa kummastusta, joten kovin hienotunteisesti asiaa ei ole hoidettu.

Opetushallituksen ohjeet katsomuskasvatuksen ja uskonnollisten tilaisuuksien järjestämisestä varhaiskasvatuksessa koskevat päiväkotien lisäksi myös perhepäivähoitoa ja avointa varhaiskasvatustoimintaa. Tähän on koottu vain päiväkodeissa esiin tulleita epäkohtia, mutta epäilemättä samankaltaisia ongelmia on myös viimeksi mainituissa. Mutta jääköön ne toiseen kertaan.

Käpy Luotonen-Huhta

Kirjoitus on julkaistu lehdessä Uskomaton vapaa ajattelija 3/2020.

 eroakirkosta.fi | et-opetus.fi | pakkouskonto.fi
Vapaa-ajattelijain Liitto ry