Nykytilanne, jossa elämänkatsomustieto (ET) ei ole sallittu kirkon jäsenille, on epäreilu niin lukiolaisille kuin peruskoulun oppilaille. Lapsiasiavaltuutettu totesi raportissaan eduskunnalle 2018, että nykyinen säätely on yhdenvertaisuutta loukkaavaa ja lapsen oikeuksien sopimuksen 2. artiklan vastainen.
Muutos on lakiteknisesti helppo, parin sanan vaihto perusopetus- ja lukiolakeihin. Asia ei vaadi oppiaine- ja tuntijakopäätöksen ”matolaatikon” avaamista. Nykyiset opetussuunnitelmat käyvät sellaisenaan. Sopivat oppikirjatkin ovat olemassa.
Uudistuksella on laaja tuki kansalaisten keskuudessa. Peräti 79 prosenttia kansalaisista mahdollistaisi ET:n kirkkoon kuuluville. Nuorten keskuudessa kannatus on vielä vahvempaa, yli 85 prosenttia. Näin kertoi elokuussa 2020 Taloustutkimuksella teettämämme mielipidetiedustelu.
Uudistus todennäköisesti nopeuttaisi maltillisesti ET:n oppilasmäärän muutoinkin tapahtumassa olevaa kasvua ja uskonnon opetusryhmien koon pienentymistä. Näiden rinnakkaisten ryhmien kokoerojen tasoittuminen ei ole koulun toiminnan kannalta huono asia.
Pienillä paikkakunnilla ja pienissä kouluissa toki pitäisi perustaa uusia opetusryhmiä, ja se on lapsen oikeuksien kannalta hyvä asia. Rehtorien velvollisuus on edistää eikä jarruttaa pääsyä ET-opetukseen. ET:n opetuksen laajentuminen tietenkin edellyttää myös luokanopettajien ja aineenopettajien täydennyskoulutukseen panostamista.
Nyt on aika vedota opetus ja kulttuuriministeriöön, sen molempiin ministereihin. Siirrytään selvityksestä uudistuksen valmisteluun ja lakiesityksen sorvaamiseen! Annika Saarikko, anna Li Anderssonille ”vihreää valoa” tehdä lakiesitys, vaikka asia ei olekaan hallitusohjelmassa. Myös poliittisen opposition, Kokoomuksen ja Perussuomalaisten kannattajien selvä enemmistö tukee uudistusta.
ET:n mahdollistamista kaikille valittavissa olevaksi ei pidä lykätä, vaikka kiihkeimmät yhteisen uskontotiedon lobbarit lähettävät omia jarruttavia ”seireeninlaulujaan”. ET:n likvidointi ei passaa! Koko oppiaine- ja tuntijakoa koskeva isompi uudistus on perusteltua tehdä vasta myöhemmässä tulevaisuudessa. Nykyisiä opetussuunnitelmiahan juuri ajetaan sisään, ja lukion uusi ops tulee voimaan vasta syksyllä 2021.
ET:n vapautuminen syrjinnästä ja vahvistuminen lähivuosina luonnolliseen kokoonsa luo aikanaan nykyistä otollisemman tilanteen tarkastella oppiaineita sekä niiden tuntimääriä ja sijoittumista eri luokka-asteille. Ei ole todellaan selvää, että uskontoja pitäisi opettaa yhdessä erillisessä oppiaineessa jo ekaluokalta alkaen peruskoulun loppuun ja vieläpä lukiossakin.
Uskonnolliset tilaisuudet koulu- ja tarhapäivän ulkopuolelle
Opetussuunnitelman mukaan opetuksen ja varhaiskasvatuksen tulee olla ”uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta”. Opetushallituksen asianomaisissa ohjeissa nostetaan esiin mahdollisuus, että koulu ja päiväkoti voivat olla liittämättä uskonnollisia tilaisuuksia toimintaansa. Tästä huolimatta aamuhartauksien, kirkkojumalanpalvelusten ja pikkukirkkojen ruletti pyörii kouluissa ja päiväkodeissa.
Käytäntö osoittaa, että hyvääkään opetussuunnitelmaa ei välttämättä noudateta käytännössä. Ev.-lut. kirkon kouluihin ja päiväkoteihin kohdistuva aloitteellisuus on niin vahvaa, että useimmat rehtorit ja johtajat eivät uskalla sanoa ”ei kiitos” tarjotuille uskonnollisille tilaisuuksille, vaikka haluaisivatkin. Elämänkatsomustieto tarjoaa edes osittain katsomuksellisen henkireiän ei-uskonnollisten kotien lapsille ja nuorille.
Koronan aiheuttamat rajoitukset ovat tuoneet paikoin tauon uskonnollisiin tilaisuuksiin. Toivottavasti yhä useammat koulut ja päiväkodit huomaavat, että rehtorin, opettajien, oppilaiden ja heidän vanhempiensa stressi vähenee, kun enää ei pakoteta valitsemaan, osallistuuko uskonnolliseen tilaisuuteen vai ei. Kahden rinnakkaisen tilaisuuden malli on kuormittava ja niin käytännössä kuin periaatteessa kyseenalainen.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan uskonto tai vakaumus on arkaluontoinen tieto, jota koskee yksityisyyden suoja, eikä vanhempia pitäisi pakottaa lapsensa kautta ilmaisemaan, onko perhe uskonnollinen vai ei-uskonnollinen. Tämä linjaus tulisi toteuttaa Suomessa kautta maan. Jos vanhemmat haluavat lapsilleen uskonnollista kasvatusta, he voivat huolehtia siitä seurakuntiensa kanssa. Koulun ja päiväkodin pitää antaa keskittyä kaikille sopivaan, opetussuunnitelman mukaiseen sitouttamattomaan opetukseen ja kasvatukseen.
Esa Ylikoski
Kirjoitus on julkaistu lehdessä Uskomaton vapaa ajattelija 3/2020.