Vuoden 1923 uskonnonvapauslain 10 § antoi mahdollisuuden perustaa yksityinen hautausmaa, hautasija ja ruumiinpolttolaitos. Pykälä sääti kirkkoon kuulumattoman henkilön hautaamisesta evankelisluterilaisen seurakunnan hautausmaahan maksettavan asianmukaisesti määrätyn taksan mukaan. Ja edelleen: ”Jos evankelisluterilaisen seurakunnan alueella asuu huomattava määrä seurakuntaan kuulumattomia, voi valtioneuvosto seurakunnan pyynnöstä velvoittaa heidät perustamaan eri hautausmaan.”

Uskonnonvapauslaki ei poistanut valtiokirkkojärjestelmää. 1920-luvun ilmapiirissä kirkkoon kuulumattomat joutuivat kamppailemaan oikeuksistaan. Syntyi tarve perustaa järjestö ajamaan uskonnottomien oikeuksia, ja niin syntyi Kotkan ja sen ympäristön kirkosta eronneiden yhdistys, ensimmäisenä Suomessa.

Oman hautausmaan perustaminen tuli pian ajankohtaiseksi, ilman valtioneuvoston velvoitettakin. Näin myös Suomen ensimmäinen vapaa-ajattelijoiden hautausmaa sai alkunsa. Ensimmäinen hautaus tapahtui vuonna 1931.

Kotkan vapaa-ajattelijoiden hautausmaa Parikalla on tarjonnut viimeisen leposijan yli 2000 vainajalle. Yhdistyksemme kunniatehtävä on hoitaa hautausmaata hyvin. Se onkin toteutunut, pääosin talkoovoimin.

Toinen yhdistyksemme kunniatehtävä on ylläpitää ja kunnostaa entisen puheenjohtajamme, kalastaja Aarne Yrjösen testamenttilahjoitus, kalastajatila Vapaaranta Viikarin saaressa. Se on aarre, joka antaa paljon mahdollisuuksia monenlaiseen käyttöön. Vähäisillä resursseillamme kunnostustyö on saatu alkuun. Kutsummekin kaikkia kiinnostuneita tutustumaan Vapaarantaan ja, niin halutessaan, osallistumaan talkootyöhön.

Vapaa-ajattelijoiden liitto on uskonnottomien etujärjestö. Uskontokuntiin kuulumattomien määrä kasvaa koko ajan. Tämä ei kuitenkaan näy Vapaa-ajattelijoiden liiton jäsenyhdistyksien jäsenmäärässä, ei Kotkassa eikä muualla Suomessa. Muutenkin melkein mikä tahansa perinteikäs järjestö kokee samaa – aktiivijäsenistö vanhenee, eikä uutta sukupolvea tule tilalle. Elämme kovin yksilökeskeistä aikaa. Työelämän kiristyminenkin lienee vaikuttava tekijä. Onko siis vapaa-ajattelijoiden järjestölle vielä tarvetta?

Loppusyksyn mediakohu eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen linjauksesta, jonka mukaan koulun joulujuhlaa ei saa järjestää kirkossa, osoittaa, että meitä tarvitaan. Kun kahden merkittävän puolueen puheenjohtaja ymmärtää tahallaan väärin linjauksen ja tuo näyttävästi julki populistiset kantansa, ja kun seuraa siitä syntynyttä kirjoittelua yleisönosastoissa ja tekstaripalstoilla, on ainoa johtopäätös, että valistustyölle on tarvetta.

Kun sekoitetaan joulujuhla ja joulukirkko, kun edelleen koulun arkeen tuodaan uskonnollisia tilaisuuksia ja juhlaan uskonnon harjoittamisen elementtejä, kun keskivertokansalaisen mielipide on ”mitä pahaa joulukirkossa on”, on asioita selvennettävä. Suoranaista vihapuhetta lähentelevää kirjoitteluakin on paikkakunnan lehdissä näkynyt – ainakin tekstaripalstalle lipsahtanut.

Hautaustoimi on yhteiskunnallinen tehtävä. Valtio on delegoinut hautaustoimen sekä osin eräitä väestökirjanpidollisia tehtäviä evankelisluterilaiselle kirkolle. Kirkko saa 116 miljoonaa euroa vuodessa, ja se jakaa rahoitusta seurakuntien hautausmaille kunkin alueen asukasluvun, ei kirkon jäsenmäärän mukaan. Muut hautaustoimea harjoittavat yhteisöt, kuten Kotkan vapaa-ajattelijat, eivät saa osaansa tästä. Osaltamme pyrimme korjaamaan tilannetta.

Vapaa-ajattelijoihin kuuluu monenlaisia ihmisiä, monenlaisia ajatuksia ja näkemyksiä. Kaikkia yhdistää tiedepohjainen maailmankuva, humanistinen elämänkatsomus ja etiikka. Olemme puoluepoliittisesti sitoutumaton kansalaisjärjestö. Edistämme suvaitsevaisuutta ja kaikkien ihmisten yhdenvertaisuutta, yhdenvertaisuuslain hengessä.

Liisa Taskinen

Kirjoittaja on lääkäri ja Kotkan Vapaa-ajattelijain puheenjohtaja.

Kirjoitus on julkaistu Vapaa Ajattelijassa 2/2020.