”Joskus hän epäili, ymmärsikö Jumala häntä lainkaan. Eipä silti, ei Herra tappamisista välittänyt. Olihan hänen oma kirjansakin niitä täynnä. Mutta varmastikin oli olemassa asioita, joita Jumala todella vihasi – hajuvedeltä haisevia asioita – pitsisiä asioita, kiharakarvaisia asioita – porttoja.” -Preacher, saarnaaja, mietiskelee muistellessaan tappamiaan leskiä, jotka Jumala oli johdattanut hänen tielleen.
Davis Grubb: “The Night of The Hunter” (suom. Yön pahat silmät), 1953
Niin, Raamatussa Jumala hävitti ja tappoi useita kaupunkeja ja kansoja ja käski oman kansansa myös tappohommiin.
Jumala antoi meille kerran käskynsä. 10 käskyä eli dekalogin. Tai jotain sinne päin. Noita kymmentä ei sellaisenaan Raamatussa ole, vaan muotoilu ja järjestely lienee Martti Lutherin Katekismukseensa tekemä. Niitä käskyjäkin on itse asiassa 613. Kristityt sitten valikoivat sopivimmat niistä. Katekismuksessa luetelluista viides käsky kuuluu: älä tapa. Tosin Raamatussa se on kuudes käsky. Eri uskonsuunnissa numerointi myös vaihtelee. Se käskyjen eksaktista jumalallisuudesta ja Jumalan sanan muuttamattomuudesta.
”Älä tapa” on käskyistä ristiriitaisimpia. Martti Luther määrittelee sen näin: ”Koska Jumala on rakkaus, hän tahtoo, että rakastamme lähimmäistämme niin kuin itseämme. Jokaisen ihmisen elämä on Jumalan lahja ja sellaisena arvokas”. Kristitylle on selittelemistä siinä, että toisaalta Mooseksen laissa, joihin nuo 10 käskyä siis kuuluvat, on Jumalan käskemänä kuolemanrangaistuksia langetettava vähän siitä ja tuosta. Ja Jumala itse hukutti vedenpaisumuksessa kaikki kansat Nooan porukkaa lukuun ottamatta ja sittemmin tuhosi kaupunkeja asukkaineen ja usutti oman kansansa, Israelin, tekemään samoin. Heettiläiset, girgasilaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset, Sodoman ja Gomorran kaupungit asukkaineen jne. Tuhon omaksi piti vihkiä kaikki, miehet ja naiset, lapset ja imeväiset. ”Sitokaa miekka vyöllenne, kulkekaa ja tappakaa jokainen, jonka kohtaatte, olkoonpa vaikka oma veli, ystävä tai sukulainen”. -Näin käski Herra Mooseksen sanoa omilleen, kun nämä Moosesta ja käskytauluja odotellessaan olivat ajankulukseen tehneet jumalan. Ja näin tapahtui. 3000 miestä tapettiin. Vain yhden kultaisen vasikan tähden.
Sota on aina onnettomuus, mutta ei aina tai kaikista. Sota voi olla myös mahdollisuus, kuten Suomen käymä jatkosota ja sisällissodan jälkeiset valtiojohdon siunaamat ns. heimosotaretket osoittivat. Näissä piti rakentaa Suur-Suomea. Sotapapeilla oli merkittävä osa taistelumielialan nostattamisessa. Jatkosodasta tehtiin Jumalan kehottama Pyhä ristiretki kristinuskon puolesta idän paholaista vastaan. Pahan ja hyvän välinen taistelu. Mannerheim itsekin käytti sanoja ”pyhä sota” ja ”ristiretki”. Hitlerillekin hyökkäys Neuvostoliittoon oli ristiretki. Operaatio nimettiin ristiretkeilijä Frederik Barbarossan (1122-1190) mukaan. Suomen papeille Neuvostoliitto oli lopunaikojen pedon valtakunta. Stalin antikristus, Leviathan ja jopa Juudas Iskariotkin. Toisinaan pappeja tarvittiin luomaan uhrimieltä muistuttamalla ”Kristuksen sovintoverestä” (Jouni Tilli: Suomen Pyhä sota).
Koreasti pukeutunut ortodoksipappi viskelee pyhää vettä aseiden päälle, aseiden, jotka ovat lähdössä Venäjän kriisialueille kurittamaan Venäjän auktoriteettia vastustavia. Ottaako pappi oikeuden merkkauttaa aseet Jumalalle vai onko Jumala itse päättänyt leimata ne välineikseen? Itse asiassa näin tapahtuu vähän joka puolella. Papit siunaavat sotilaita ja näiden aseita. Israelissa järjestetään vuosittain kymmeniä alokkaiden valatilaisuuksia itkumuurilla, joissa rabbi ojentaa sotureille aseet: Tanakin ja kiväärin.
Elias Simojoki oli kiivas uskonmies, pappi ja intohimoinen Suur-Suomi-haaveilija, joka myös toteutti intohimojaan ja lähti heimosotiin ollessaan teologian opiskelija. Hän osallistui jo koululaisena sisällissotaan ja lienee saanut sieltä leppymättömän vihan ryssiä ja väärän poliittisen katsomuksen omaavia kohtaan sekä palavan sotaisuuden. Hän halusi herättää kansansa isänmaallisesti sekä uskonnollisesti. Isänmaa ja uskonto liittyvätkin varsin kiinteästi toisiinsa. Sisällissodassa kirkko oli näkyvästi valkoisella puolella. Nykyinen kenttäpiispa Pekka Särkiö kirjoitti joku vuosi sitten Kotimaa24:n blogissaan, että kirkko sisällissodan teloitukset ja kuolemanleirit hyväksyessään oli parlamentarismin ja oikeusvaltion kannalla. Että mitäs menivät kapinoimaan ja jumalattomiakin varmasti olivat.
Simojoki, joka miekkaan oli tarttunut, myös hukkui siihen. Hän toimi talvisodassa kenttäpappina. Kerran mentyään varoituksista piittaamatta lopettamaan haavoittunutta hevosta hänet itsensä ammuttiin. Ehkä hän kuolemaa etsikin. Simojoen sisaren nainut Eliaksen uskonveli sekä aate- ja taistelutoveri, Esra Terä, kaatui samoihin aikoihin aluksellaan syvyyspommin räjähdettyä heittimeensä. Lesken kertoman mukaan tämä meni veneensä mukana syvyyksiin oikein virttä veisaten.
Ihminen on laji, joka on kykenevä silmittömään pahuuteen. Uskonnot ovat tavallisesti syy tai buusteri pahuuden tekoihin. Kauheuksien tekeminen ja niitä tekemiseen yllyttäminen tapahtuvat useimmiten toisen ihmisarvon kiistämisellä ja itsensä, oman kansan tai ryhmän ylemmäksi asettamisella. Ruandassa hutut yllyttivät toisiaan tappamaan tutseja nimittämällä nämä torakoiksi. Sisällissodassa punaisilta riistettiin ihmisarvo. Kirjailija Kianto yllytti tappamaan punaisen puolen naisia kutsumalla näitä susinartuiksi, jotka pitää hävittää, etteivät lisääntyisi. Suomen sodissa vihollinen oli alempi, primitiivinen olio. Kyse oli toiseuttamisesta. Älä tapa. Ihmistä. Pedoille ja torakoille tee mitä täytyy.
Samanlainen toiseuttaminen on kyseessä, kun Irakin tyttöjä pika-avioliittoihin välittävät uskonmiehet ja Allahin suuruutta ylistävät hyväksikäyttäjät eivät naisia ja tyttölapsia edes ihmisinä pidä. Useissa islamilaisissa kulttuureissa perheen sisälläkin naisten ihmisarvo on halpa. He ovat palvelijoita ja kauppatavaraa. Jos tyttö raiskataan, pesee perhe häpeän pois verellä, kunniamurhalla eli likvidoimalla raiskattu.
Puolustusvoimilla kristinusko on edelleen moraaliauktoriteetti. Sotilasvala ja sotilaspapit ovat sen ulkoinen merkki. Valtion virkamiehinä kenttäpapit harjoituttavat kristinuskoa yhteiskunnallisessa laitoksessa. Tätä ei pidetä mitenkään kummallisena. Älä tapa -käskykin unohtuu. Mutta jos ryhmä alokkaita menisi saamelaisten seitapaikkaan ja suorittaisi palvomisriitin seitakivessä asuvalle hengelle pyytääkseen tältä helpotusta marssin vaivoille, tulisi poistumiskieltoa ja sotapapin isällinen puhuttelu. Ja Iltasanomiin iso otsikko.
Asiat muuttuvat ja tekniikka kehittyy. Sotarobotit tulevat väistämättä. Nyt jo drooneja ja lennokkeja käytetään pommittamisissa. Taistelurobotit ovat vain ajan kysymys, ellei nyt taivas putoa ihmiskunnan niskaan. Campaign to Stop Killer Robots -järjestö haluaa kieltää autonomiset aseet. Paradoksaalisesti monet maat, joilla on nykyaikaiset aseet, haluaisivat myös kieltää ne. Myös Suomi. Mutta kehitystä vastaan on turha potkia.
Inhimillisesti katsoen olisi kai parempi, että robotit keskenään romuttaisivat toisiaan kuin että kansojen pojat tappavat toisiaan? Tosin tuo tapahtuisi vasta sitten kun kulttuuri on pommitettu takaisin kivikauteen. Sodassa kun pyritään tuhoamaan vihollisen infrastuktuuri ja yhteiskunta. Oli miten oli, autonomiset sekä kauko-ohjatut aseet ovat jo käytössä.
Tekoäly on aseteknologian uusi trendi. Tekoälyaseilla tullaan aiheuttamaan tuhoa ja kuolemaa myös siviiliväestössä. Jos jonkun kylän, hääseurueen tms. siviilikohteen autonominen ase tuhoaa, niin siinä onkin sitten pohtiminen, kuka tai ketkä asetetaan syytteeseen sotarikoksesta. Se valtio tai ryhmittymä, joka aseen pani tuhotyön tekemään, aseen suunnittelija vaiko itse taistelurobotti? Tällainen tilanne tulee, jos on osoitettavissa, ettei kukaan ohjelmoinut konetta tekoon. Näin on kyllä myös helppo toteuttaa hirmutekoja. Tekoäly ei tunteile. Ja vähät välittää käskystä ”älä tapa”.
Alun perin tuo käsky kuului hepreaksi jotenkin ”älä murhaa”. Eli älä omiasi tapa, vihollisia miten lystäät. Nuo käskythän olivat israelin heimon itselleen laatima laki kuolemantuomioineen. Tuo käsky ei koskenut aviorikoksesta, homostelusta, vanhempien kunnioittamatta jättämisestä, jumalanpilkasta, väärästä valasta, sapattina töiden tekemisestä jne. teloittamisia.
Keskimäärin maailma on kuitenkin mennyt koko ajan rauhallisempaan suuntaan. Voi miettiä, että jos Jumalallamme ja Hänen kansallaan olisi VT:n aikoina ollut ne aseet, mitä nykyisin on käytössä, minkälaista totaalista tuhoa he olisivatkaan saaneet aikaan. Ei olisi kai jäänyt muita jäljelle kuin Herran oma kansa. Tosin ydintalvi olisi hävittänyt senkin. Torakat, joiksi hutut tutseja nimittivät, olisivat jääneet jatkamaan elämää Telluksella. Ja Jumalan olisi täytynyt aloittaa koko homma uudelleen.
Yki Räikkälä
Kirjoitus on julkaistu Vapaa Ajattelijassa 1/2020