Mikä ihmeen oikeusasiamies?

Suomessa perustuslakia tulkitsee ainakin kolme eri tahoa. Lainsäädäntövaiheessa perustuslakivaliokunta voi todeta, että jokin ehdotettu pykälä ei noudata perustuslakia. Aikanaan tuomioistuimet voivat ääritapauksessa todeta, että jotain lainkohtaa ei yksittäisessä tuomiossa voida soveltaa koska se rikkoisi perustuslakia. Kummassakin ratkaisut ovat muodoltaan varsin kahtiajakoisia: jokin joko on tai ei ole perustuslainmukaista.

Kolmas taho, ylimmät laillisuusvalvojat, oikeusasiamies ja oikeuskansleri, ovat käytännössä enemmän ohjaavia tahoja. Ne voivat ääritapauksessa määrätä syytteen nostettavaksi virkamiestä vastaan, mutta tämä on hyvin harvinaista. Laillisuusvalvojat voivat kertoa perusoikeuksia paremmin toteuttavia tapoja, antaa huomautuksia viranomaisille tai tehdä ehdotuksia lakien ja asetusten muuttamiseksi.

Kouvolassa veisattiin virsiä

Kouvolan koulujen toiminnasta kanneltiin useammastakin asiasta. Esimerkiksi pääsiäisvaelluksen rinnalla oleva neutraali vaihtoehtotilaisuus tarkoitti matematiikan monisteen laskemista koululla. Joiltakin osin koulu itsekin totesi tapahtuneen virheen.

Julkisuutta sai tapaus, jossa lukukauden päätösjuhlana oli joulukirkon tyyppinen tilaisuus, joka pidettiin kirkossa ja jossa oli mm. virsiä ja papin puhe. Vaihtoehtona tälle oli tarjolla neutraali tilaisuus. Oikeusasiamies viittasi säädökseen jonka mukaan ”osa työajasta saadaan käyttää – – lukuvuoden päättäjäisiin ja muihin yhteisiin tapahtumiin.”, ja totesi tämän perusteella:

Perustuslakivaliokunta on siis pitänyt jumalanpalveluksessa kämistä joulunaikaan hyväksyttävänä käytäntönä, kunhan menettelystä on tiedotettu asianmukaisesti etukäteen ja osallistuminen on vapaaehtoista. Nyt käsillä oleva tilanne eroaa tästä siten, että kyse ei ole ollut yksittäisestä koulun ohjelmaan sisällytetystä jumalanpalveluksesta, vaan koulun yhteisen, perusopetusasetuksen 3 §:n 5 momentin mukaisen päättäjäisjuhlan korvaamisesta kirkossa järjestetyllä juhlalla.

Siltä osin kuin selvityksessä on katsottu, että sisällöltään tunnustuksellista päättäjäisjuhlaa voi perustella sillä, että tarjolla on myös vaihtoehtoinen tilaisuus, totean, että en pidä perusteluja hyväksyttävänä. Kuten edellä on todettu, koulun lukukauden päättäjäisjuhla ei voi olla uskonnon harjoittamiseksi katsottava tilaisuus. Kyse on kaikille oppilaille yhteisestä opetukseen kuuluvasta juhlasta, joka on järjestettävä siten, että kaikki oppilaat voivat siihen osallistua vakaumuksestaan riippumatta. Joulujuhla on osa opetusta, eikä sitä näin ollen voi järjestää uskonnollisesti tunnustuksellisena siinäkään tapauksessa, että sille järjestettäisiin vaihtoehtoinen tilaisuus.

Vielä oikeusasiamies totesi pelkästä juhlan pitopaikasta: ”Kirkko on nimenomaan jumalanpalvelusten toimittamiseen tarkoitettu paikka – – ja siitä välittyy näin jo itsessään uskonnollisia merkityksiä.”

Ratkaisu siis pakottaa erottamaan lukuvuoden päätösjuhlan ja joulukirkon. Viimeksimainittua ei ole kielletty.

Poliitikkojen ym. reaktioita

Ennalta arvattavasti joukko poliitikkoja reagoi päätökseen sitä lukematta väittäen, että joulukirkko olisi oppilailta kokonaan kielletty. Näinhän päätöksessä ei todettu, vaan siinä vaaditaan vain yhteiseksi tarkoitetun juhlan olevan kaikille sopiva. Väärin päätöstä tulkinneita löytyi useammasta puolueesta.

Piispoistakin muutama otti kantaa. Ovelin heistä oli Oulun piispa Jukka Keskitalo, joka vihjasi että perustuslakivaliokunta voisi ”arvioida” oikeusasiamiehen ratkaisua. Näinhän kävi kymmenisen vuotta sitten valiokunnan käytännössä kumotessa erään ratkaisun (ks. VA 3/2007).

Mediassa yllättävän moni ääni nousi puolustamaan vapaa-ajattelijoiden näkökantaa, ja kritiikkiä satoi poliitikoille, jotka eivät olleet ymmärtäneet päätöstä. Muutos äänensävyssä oli mielestäni selvästi toinen kuin parin vuoden takaisessa Oulun kouluja koskevassa vastaavantapaisessa jutussa.

Arviointia

Ratkaisun perustelu jättää kysymyksiä. Osa koulun työajasta saadaan käyttää yhteisiin tilaisuuksiin, selvä. Ei ole yhteinen tilaisuus jos oppilaat jaetaan kahtia, tämäkin selvä. Mutta selvää on sekin, että nyt osa työaikaa käytetään ei-yhteisiin hartaushetkiin ja niiden vaihtoehtotilaisuuksiin, vaikka tätä ei perusopetusasetuksessa nimenomaisesti mainita.

Jos asetuksesta poistetaan sana ’yhteisiin’ ja jäljelle jää ”osa työajasta saadaan käyttää – – lukuvuoden päättäjäisiin ja muihin tapahtumiin”, kumoutuuko nyt annettu ratkaisu? Se tuskin on tarkoitus, mutta näin suoraan tekstiä lukien näyttäisi olevan.

Ratkaisu koski tapausta, jossa a) tilaisuus oli kirkkorakennuksessa ja b) siihen kuului virsiä ym. Ratkaisussa kuitenkin todettiin, että kirkkotilassa oleminen on jo itsessään liikaa. Mihin vedetään raja, jos vaikkapa seurakunnan leirikeskuksessa on yksittäinen risti seinällä? Itselleni yksittäisen tilaisuuden pitopaikkaa tärkeämpää on se, miten vahvasti luterilaisuus kaikkiaan esitetään itsestäänselvänä ja hyvänä asiana.

Lopuksi

Opetuksen järjestäjä voi päätyä myös siihen, ettei oppilaitoksen työpäivinä järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia.

Opetushallituksen ohje vuoden 2018 alusta on selkeä. Säädösten mukaan koulussa on opetettava atomin rakenne, verbien aikamuodot ja monta muuta asiaa. Sen sijaan mitään pykälää koulu ei riko, jos oppilaita ei lainkaan viedä koululaisjumalanpalveluksiin eikä yksikään aamunavaus ole papin eikä imaamin pitämä. Tämä on myös kouluille selkein ratkaisu.

Jori Mäntysalo