Tunnustukseton tilaisuus ennen valtiopäivien avajaisia järjestettiin eduskuntavaalien jälkeen huhtikuussa. Suomen Humanistiliiton ja Vapaa-ajattelijain liiton nyt jo kolmannen järjestämä tilaisuus oli Musiikkitalossa samaan aikaan Tuomiokirkon jumalanpalveluksen kanssa.
Musiikkitalon tilaisuuden osallistujamäärä oli aikaisempaa suurempi, joukossa useita uusia kansanedustajia. Lisäksi tilaisuuteen osallistui eduskuntaryhmien toimihenkilöitä.
Tilaisuudessa puhuivat teatteriohjaaja, käsikirjoittaja Susanna Kuparinen sekä maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen. Musiikkia esitti kitarataiteilija Jyrki Myllärinen. Tilaisuuden avaus- ja päätössanat hoitivat varapuheenjohtaja Eino Huotari Suomen Humanistiliitosta ja liittohallituksen jäsen, Helsingin seudun vapaa-ajattelijain puheenjohtaja Binar Mustafa.
Tilaisuuden jälkeen kansanedustajat Kimmo Kiljunen (sd) sekä Mai Kivelä (vas), Pia Lohikoski (vas), Pirkka-Pekka Petelius (vihr) ja Erkki tuomioja (sd) tekivät puhemiesneuvostolle aloitteen, jossa he esittävät humanistisen tilaisuuden nostamista osaksi valtiopäivien avajaisten ja vaalikauden päättäjäisten virallista juhlaohjelmaa. Puhemiesneuvosto päätti, että asiaan palataan hallituksen muodostamisen jälkeen, kun puhemiesneuvoston kokoonpano on lopullinen.
Juhlapuheessaan Susanna Kuparinen tarkasteli kriittisesti edellisen vaalikauden politiikkaa ja pohti, ”pitääkö nyt tehdä akrobaattinen ilmaveivi ja – luottaa. Luottaa siihen, että ehkä nyt alkaisi hyvän kierre. Odottaa, että hyvän kierre hitaasti syvenee, koska suurten tendenssien, negatiivisten ja positiivisten, syntyminen vie vuosia ja vuosikymmeniä. Uskoa siihen, että uusi eduskunta katsoisi meihin, kansalaisiin, samalta korkeudelta ja että he malttaisivat tehdä ratkaisuja joiden palkinnot odottavat ehkä vuosien kuluttua, ja joista he itse eivät välttämättä saa palkintoa tai kiitosta. Että uusi eduskunta uskaltaisi osoittaa meille, että me olemme arvokkaita, emme kalliita, että he, hyvänen aika sentään, pitävät meistä ja haluavat meille hyvää. Että he pitävät meistä kaikista, tulotasosta riippumatta.”
”Onko Suomi teokraattinen tasavalta?”
Professori Teivo Teivainen tunnustautui puheessaan liberaalien vapausaatteiden kannattajaksi, mutta totesi vapauspuheella myös huijattavan. Ns. negatiivinen vapaus kuuluu todellisten liberaalien vapausaatteiden piiriin. Kaupassa ja monessa muussa tarvitaan pelisääntöjä. Ennen jopa puheen pitäjät yleisöstä puhumattakaan saattoivat tupakoida yleisötilaisuuksissa, mutta nyt sitä on negatiivisesti rajoitettu.
Teivainen kertoi keskusteluistaan Etelä-Amerikassa, että kuultuaan ”perinteisestä” tilanteesta suomalaisissa kouluissa, urugualaiset ihmettelevät, onko Suomi joku teokraattinen tasavalta.
Uskonnonvapautta kouluissa koskevassa keskustelussa Suomessa usein vedotaan heikosti argumentoiden ns. positiiviseen uskonnonvapauteen ja kiistetään ns. negatiivisen uskonnonvapauden oikeutus. Kuitenkin Teivaisen mukaan sellainen tilanne, että vasten tahtoaan joko joutuu osallistumaan uskonnolliseen tilaisuuteen tai tuomaan esille, että ei kuuluu uskonnolliseen enemmistöryhmään, loukkaa yksilön vapautta. Uskonnonvapauteen kuuluu ilmiselvästi, että katsomustaan ei pakoteta tuomaan esiin julkisesti. Ns. negatiivinen uskonnonvapaus on siis myönteinen, liberaaliin vapausaatteeseen kuuluva linjaus.
Professori Teivo Teivainen oli juhlapuheessaan muutenkin tunnustuksellisella linjalla esittämällä virikkeeksi L. Onervan runon Uskontunnustus.:
Minä uskon
vapauden, veljeyden ja tasa-arvoisuuden
kolmiyhteiseen jumaluuteen,
kaikkien kansojen valveutumiseen
ja maailman yhdysvaltoihin,
suoraan sanaan,
riimittömään runouteen,
arkipäiväisen työn korkeaan pyhitykseen
ja työntekijäin pyhään yhteiseen seurakuntaan;
ihmissuvun
helvetilliseen pahuuteen
ja taivaalliseen hyvyyteen
ja sen iankakkiseen ylösnousemukseen.
Minä uskon ihmisen poikaan ja tyttäreen
uuteen polveen,
uuteen aikaan,
siihen, mitä vielä ei ole,
ja siihen, mitä ei kenties koskaan tule:
yksilöiden itsevapautukseen
vapahdustyöhön…
(L. Onerva 1933)
(Jutun valokuva: Janne Karjalainen)