Hyvää kesäkauden loppua, hyvät vapaa-ajattelijat. Toukokuussa pidettiin Tampereella Vapaa-ajattelijain liiton toimintaseminaarin yhteydessä liittovaltuuston kokous, johon liittyy miksi aloitin kirjoitukseni näin. Liitto ei saa valtion yleisavustusta kuluvalle vuodelle, joten liittovaltuusto päätti liittohallituksen esityksen perusteella säästötoimista, myös Vapaa Ajattelija -lehden osalta. Siksi tämä numero 2 ilmestyy näin elokuussa totutun kesäkuun sijaan. Marraskuussa julkaistaan Uskomaton Vapaa Ajattelija yhteistyössä Helsingin seudun vapaa-ajattelijain kanssa. Loppuvuodesta jäsenet ja tilaajat saavat Vapaa Ajattelija -lehden vuoden viimeisen numeron tavalliseen tapaan. Taloutta tasapainotetaan toki kautta linjan.
Tämän vuoden toimintaseminaarin ohjelmaan kuuluivat esimerkiksi oppilaitostyö ja uskonnoton kriisituki. Olin harmittavasti osin estynyt osallistumasta itse ohjelmaan, koska hoidin seminaarin käytännön järjestelyjä pääosin keittiön puolella. Yhdistystensä lähettämille edustajille oli tarjolla esimerkiksi kutsutun puhujan kautta tietoa miten ollaan läsnä läheiselle tai tuntemattomalle kriisitilanteessa. Keskustelua heräsi tästä ja muistakin aiheista.
Toimintaseminaarissa esiteltiin myös sääntötyöryhmän esitys liiton uusiksi säännöiksi. Esitys ei voi miellyttää kaikkia. Siinä on kuitenkin parannuksia hankaliksi havaittuihin asioihin. Keski-ikäinen puheenjohtajanne haluaa nostaa esiin esityksestä liittokokouskauden lyhentämisen kahteen vuoteen. Tämä muutos madaltaa nuorten kynnystä hakeutua liiton luottamustehtäviin, joka toivottavasti johtaa nykyistä kattavampaan otokseen eri elämäntilanteissa olevia liiton luottamustehtävissä.
Liittokokousten järjestäminen nykyistä useammin tulisi periaatteessa nykyistä kalliimmaksi, mutta voimme kyllä järjestää niitä nykyistä yksinkertaisemmin. Sääntötyöryhmän esitykseen ja sen perusteluihin kannattaa perehtyä ennen seuraavaa liittokokousta, jotta liittokokouksessa tiedämme mistä äänestämme.
Toimintaseminaari pidetiin Kalevasalissa, josta saan oivan aasinsillan. Kalevasali oli aikoinaan seurakunnan tila. Maallistuminen etenee hitaasti mutta varmasti, jonka johdosta salista tuli taloyhtiön vuokrattava tila, jossa järjestetään nykyään juhlia, kokouksia ja muita tapahtumia. Maallistuminen etenee näin pienin askelin.
Ehtoollisviiniltä esimerkiksi poistui verovapaus, kuten liitto oli esittänyt. Maallistumista edistää pitkäjänteinen moisten lausuntojen tekeminen.
Voin lypsää vielä toisenkin aasinsillan toimintaseminaarin paikasta. Melko lailla yhtä kaukana kodistani sijaitsee Sorsapuisto, johon vetäydyn kuumina kesäpäivinä, jolloin kotona on tukalan kuuma. Sorsapuisto on siitä erikoinen paikka, että ihmiset ja sorsat ovat siellä sulassa sovussa. Yksilöitähän nuo sinisorsatkin toki ovat. Useimmat eivät välitä ihmisistä, ellei sitten tule uhkaavan lähelle. Sitten toisinaan on yksilöitä, jotka tulevat toistuvasti ikään kuin tervehtimään juuri sinua vaikka et ole lahjonut ruoalla tms.. Toimeen tullaan vaikka yhteistä kieltä ei näin lajien välillä ole.
Jospa me ihmisetkin tulisimme toimeen keskenämme. Yhteinen kieli löytyy sentään tässä tapauksessa. Näin tulisi olla mahdollista päästä eroon siitä, että uskonnolliset ja uskonnottomat demonisoivat toisiaan. Jos halukkuutta dialogiin löytyy, voimme ymmärtää toisiamme. Kannattaa muistaa ymmärtämisen ja hyväksymisen olevan eri asioita.
Tulevaisuus näyttää valoiselta. Maallistuminen ei ole yksin länsimainen ilmiö. Tutustuin nimittäin äskettäin aineistoon arabimaista, jonka mukaan uskonnottomuus on lisääntynyt niissäkin. Kertarysäyksiä sielläkään ei tulla näkemään. Jos kuitenkin katson kristallipallooni, teokratiat tulevat hajoamaan mahdottomuuteensa. Jo kymmenkunta vuotta sitten sanottiin uskontojen tulevan kuolemaan internetiin. Todellisuus on varmaan, että ihmisten verkottuessa uskonnot kuihtuvat. Pitkän aikavälin trendi on puolellamme. Potkitaan me vapaa-ajattelijat vain rauhassa haluamaamme suuntaan.
Kaj Torrkulla