”Sana ’Jumala’ ei ole minulle mitään muuta kuin ilmaisu ja ihmisen heikkouden tuotos. Raamattu on kokoelma kunnioitettavia, mutta silti primitiivisiä taruja, jotka ovat kaikesta huolimatta melko lapsellisia. Mikään tulkinta, kuinka hienostunut tahansa, ei voi tätä muuttaa.”

Vuoden 2018 loppupuolella 2,55 miljoonalla eurolla huutokaupassa myyty Albert Einsteinin vuonna 1954 kirjoitettu kirje juutalaiselle filosofille Eric Gutkindille, jossa hän kertoo omia mietteitään Jumalasta ja Raamatusta, kristinuskosta ja juutalaisuudesta, nosti fyysikon kiistellyn jumalasuhteen taas ajankohtaiseksi.

Einsteinin elämäntyö maailmankaikkeuden lainalaisuuksien tutkijana on häkellyttävä. Hänen teoriansa avaruuden gravitaatiokentistä ja atominsisäisten sähkömagneettisista kentistä sekä lukemattomista muista fysikaalisista ilmiöistä ovat elimellinen osa nykyaikaista tiedettä. Näiden ilmiöitten kvantitatiivista kuvaamista varten kehitettiin 1900-1927 kaksi suurta teoreettista järjestelmää. Toinen on suhteellisuusteoria, jonka varaan rakentuvat meidän käsityksemme mm avaruudesta, ajasta ja maailmankaikkeuden kokonaisrakenteesta. Toinen on kvanttiteoria, jonka varaan puolestaan rakentuvat käsityksemme mm aineen ja energian perusyksiköistä.

Einsteinin uskosta on olemassa kaikenlaisia käsityksiä ja tulkintoja. Netistä löytyy eräs keskustelu opettajan ja oppilaan välillä, joka ”todistaa” Einsteinin uskosta. Oppilas kysyy opettajaltaan: ”Miten hän voi tietää, että hänelle on aivot, kun hän ei näe niitä”, ja päättelee että on ”vain uskottava” että näin on. Tarinan keksijä todistaa tietämättömyytensä Einsteinin ajattelusta ja muiden 1900-luvun alun tiedemiesten pohdintaan ihmisen havaintokyvyn ja aistien rajallisuuteen luonnon realiteeteista, jotka ovat joko liian valtavia tai etäisiä tai liian häviäviä tai pieniä havaittavaksi.

Makrokosmoksen ja mikrokosmoksen tutkijat eivät tietenkään ”vain usko” teorioihin vaan ne perustuvat lukuisiin empiirisiin kokeisiin ilmiöistä, joita sitten on johdonmukaisilla matemaattisilla riippuvuussuhteilla kuvattu. Jos teoria, laskelmat tai empiiriset kokeet ovat riittämättömät, ne hylätään. Kun uutta tietoa ilmenee, teorioiden paikkansapitävyys tarkistetaan.

Netistä löytyy Einsteinin uskosta vaikka minkälaisia väitteitä, joita uskonnolliset piirit pitävät totena. Kristitty uskon puolustaja Dr Hugh Ross väittää, että vaikka hän ei uskonut raamatulliseen Jumalaan ”Einstein piti vankkumattomasti kiinni uskosta Luojaan huolimatta valtavasta vertaisryhmän painostuksesta”. Ross ei ilmiselvästi ole ottanut Einsteinista selvää.

Einstein on puhunut esimerkiksi ”kosmisesta uskonnollisesta kokemuksesta”. Selittämättömän, salaperäisen, suuren tuntemattoman maailmankaikkeuden edessä Einstein koki jotakin uskonnollisiin tunteisiin verrattavaa. Einstein ei uskonut jumalaan, joka vahtii jokaisen ihmisen jokaista liikettä ja jokaista sanaa, ja avaa ’oikein’ uskoville taivaan portit ja tuomitsee toiset manalaan.

Ehkä näiden kirjeiden esilletulo ja käännökset auttavat näkemään Einsteinin oman kannan selkeämmin. Mutta hän on kyllä elinaikanaan ilmaissut erittäin tyhjentävästi jumalakäsityksensä:

”Uskonnollisista vakaumuksistani lukemanne oli tietysti valhe, jota toistetaan järjestelmällisesti. En usko henkilöityneeseen Jumalaan enkä ole sitä koskaan kieltänyt vaan ilmaissut sen selvästi. Jos sisälläni on jotain, jota voidaan sanoa uskonnolliseksi, niin se on maailman rakenteen rajaton ihailu sellaisena kuin luonnontiede pystyy sen paljastamaan.”

Jutun tukena on amerikkalaisen Lincoln Barnetin yleistajuinen tieteellinen teos ”The Universe and Dr. Einstein” (1948), suomennos ”Maailmankaikkeus ja hra Einstein” (1974).

Maria Enebäck