Uskonto ja rikollisuus — haastattelussa Jaana Haapasalo

Oma käsitykseni on se, että vankiloissa ei tarvittaisi pappishenkilöstöä. Kyseessä on vanha perinne, josta voitaisiin jo hyvin luopua.

Haastattelin sähköpostitse Jaana Haapasaloa uskonnon ja rikollisuuden välisestä suhteesta. Haapasalo on psykologian (erityisalanaan kriminaali- ja oikeuspsykologia) dosentti Itä-Suomen yliopistossa, sekä oikeus- ja kriminaalipsykologian dosentti Turun yliopistossa. Haapasalo on alallaan Suomen johtava spesialisti, sekä kirjoittanut teoksen Kriminaalipsykologia, joka on alansa perusteos. Haapasalo oli myös vieraana Turun vapaa-ajattelijoiden järjestämässä paneelikeskustelussa ”Uskonto ja terveys – kriittisiä näkökulmia”, joka järjestetään Turun yliopiston luentosalissa Pha 1 torstaina 29.11. klo 17.

1. Nostaako uskonnollinen vakaumus riskiä syyllistyä rikokseen?

Mieleen tulee ainakin kolme tilannetta, joissa uskonnollisuus voi lisätä riskiä syyllistyä rikokseen: (1) vakavissa psyykkisissä häiriöissä uskonnollissisältöiset harhaluulot ja aistiharhat saattavat lisätä väkivaltateon riskiä, (2) katolisten pappien ja eräiden muiden uskonnollisten ryhmien ja lahkojen piirissä on ilmennyt lasten seksuaalista hyväksikäyttöä, jossa vahvalla uskonnollisuudella ja siihen liittyvällä vääristyneellä seksuaalisuudella on oma roolinsa, ja (3) terroristisissa teoissa fanaattinen uskonnollisuus on ollut yhtenä keskeisenä elementtinä mukana.

2. Onko pappien ja pastoreiden vankiloissa suorittamasta työstä konkreettista apua?

Oma käsitykseni on se, että vankiloissa ei tarvittaisi pappishenkilöstöä. Kyseessä on vanha perinne, josta voitaisiin jo hyvin luopua. Rikoksentekijöiden hoito ja kuntoutus laitosoloissa edellyttää pikemminkin psykologian ja lääketieteen alan osaamista, koska rikoksentekijöillä on runsaasti psyykkisiä oireita ja myös laitokseen eristämisestä johtuvaa oireilua.

3. Yhdysvaltain Raamattuvyöhyke on yliedustettuna maan väkivaltarikostilastoissa. Voisiko korkea uskonnollisuus liittyä vaikuttavana tekijänä myös Suomeen? Ritva Santavuori kertoo kirjassaan Rouva Syyttäjä Suomen olevan väkivaltarikosten kärjessä läntisessä Euroopassa.

Uskonnollisuus tai uskovaisuus ei suojaa rikollisuudelta. Uskonnollisuuteen liittyy usein jäykkää autoritaarisuutta, jossa olemassa olevia uskomuksia ei kyseenalaisteta. Siihen voi liittyä myös mustavalkoisia käsityksiä hyvästä/pahasta tai oikeasta/väärästä. Autoritaarisuuteen kasvatettu ihminen oppii usein sokeasti tottelemaan ulkoapäin annettuja ohjeita, sääntöjä ja käskyjä niitä kyseenalaistamatta. Tämä voi johtaa siihen, että oman ajattelun sijasta noudatetaan esimerkiksi uskonnollisia tekstejä sellaisenaan ja oikeutetaan omia tekoja niistä käsin. Omaa vastuuta ei tarvitse ottaa tai se voidaan ulkoistaa ”jumalalle”, jos uskotaan jonkin korkeamman voiman ohjaavan asioita.

4. Miksi uskovaiset turvautuvat niin herkästi väkivaltaan ongelmanratkaisukeinona?

Kun ihminen turvautuu väkivaltaan, kyseessä on tavallisesti lapsuuden väkivaltainen ja autoritaarinen kasvatus, jonka seurauksena yksilö on traumatisoitunut ja sisäistänyt väkivallantekijän käyttäytymismalleja. Traumaattista väkivaltaa kokenut voi toistaa traumakokemustaan väkivallantekijänä yhä uudestaan. Tästä syystä olisikin tärkeää, että yksikään lapsi ei altistuisi perheväkivallalle eikä joutuisi väkivallan uhriksi kasvuympäristössään.

5. Miksi uskonnollisuus on niin yleistä vankiloissa?

Pitäisin uskonnollisuutta vankiloissa eräänlaisena psyykkisenä suojamekanismina, joka kehittyy elämänsä varrella vaikeasti traumatisoituneelle ihmiselle. Traumatisoitunut ihminen voi olla herkästi johdateltavissa ja siksikin olla altis uskonnollisille ajatusrakennelmille. Uskonnollisuus ja sen ympärille syntyvä toiminta voi myös tarjota vangille yhteisön, johon kuulua, jos elämässä ei ole lapsuudenperhettä, perhettä, ystäviä eikä muita yhteisöjä.

6. Mitä arvioisit, onko uskonnollisten toimijoiden toiminta vankiloissa hädänalaisessa asemassa olevien ihmisten hyödyntämistä?

Nämä toimijat perustelevat toimintaansa varmaankin auttamishalulla ja altruistisin motiivein, mutta pidän kyllä epäeettisenä uskonnollisten ajatusten syöttämistä vangeille, joiden elämässä on vain vähän ulkopuolisia virikkeitä ja vaikutteita ja joiden voi yksinäisyytensä tai alisteisen asemansa takia olla vaikea torjua näiden tahojen kontaktiyrityksiä.

7. Miksi uskonnollisen kääntymyksen läpi käyneet vangit palaavat yhä uudestaan ja uudestaan vankiloihin?

Uskonto tai uskovaisuus ei muuta ihmisen persoonallisuutta eikä varhaisia ihmissuhdemalleja. Persoonallisuuden rakenteiden muuttamisen tarvittaisiin psykoterapeuttista työskentelyä. Myös sattumilla ja elämäntilanteilla on aina osuutta vankilaan joutumiseen. Uskonto ei takaa ihmiselle turvallista toimeentuloa, terveyttä, hyviä ihmissuhteita tai asuntoa, ja näiden puuttuminen voi ratkaisevasti vaikuttaa uusintarikollisuuden riskiin.

8. Mitä arvioisit, onko olemassa korreloiva tekijä fundamentalistisen uskonnollisen kasvatuksen ja myöhemmän väkivaltarikostaustan välillä?

Fundamentalistinen uskonnollinen kasvatus on psykologista väkivaltaa, joka voi traumatisoida ihmisen ja johtaa pahimmillaan nuoruusja aikuisiän väkivaltarikoksiin, jos kasvatuksessa on ollut mukana fyysistä väkivaltaa.

9. Tekeekö tapaluterilainen arvomaailma väkivallasta hyväksyttävän ratkaisukeinon? Viitaten ”esim. Silmä silmästä, hammas hampaasta”.

Raamattu lienee täynnä kostoon ja väkivaltaan liittyviä viittauksia. Uskonnollisissa häiriöissä raamatunlauseet otetaan usein sellaisinaan ja oikeutetaan niillä omia tekoja. Uskonnolliset tekstit ovat yleensä sen verran hämäriä ja monitulkintaisia, että ihminen voi käyttää niitä tukemaan omia tekemisiään melko mielivaltaisesti.

10. Oletko omalla urallasi törmännyt tieteellisen tutkimustyösi myötä uskonnolliseen väkivaltaan?

Olen tutkinut rikoksentekijöiden ja lastensuojelun asiakasperheiden lapsuuden väkivaltakokemuksia, ja valitettavasti siellä tuli esiin myös tapauksia, joissa uskonnollista väkivaltaa oli käytetty lapsen kasvatuksessa. Usein tämä oli lapsen pelottelua esimerkiksi synneillä ja helvetillä tai rukoilemaan ja uskonnollisiin tilaisuuksiin pakottamista. Toisin sanoen lasta lyötiin kuvaannollisesti Raamatulla päähän.

Eero Suorsa