Viime kesänä Keskusta ja Kokoomus pitivät puoluekokouksensa. Kokoomus ei ole enää kypäräpappipuolue, vaan konservatiivien kantoja vastaa nykyään Keskusta paljon paremmin. Esimerkiksi jumalanpalvelus kuului Keskustan vaan ei Kokoomuksen puoluekokouksen alkuun.
Keskustan Haapamäen yhdistys kertoi miten “Viime vuonna annetut ohjeet varhaiskasvatuksen uskonnollisesta kasvatuksesta ovat osin ongelmalliset – – vaarana voi olla paikkakunnasta riippuen jopa kristillisen kasvatuksen puute.” ja toivoi lisää uskontoa kouluihin. Puoluekokous ei sentään aloitteeseen yhtynyt, vaan totesi
”Puoluekokous pitää tärkeänä, että institutionaalisella koulutusjärjestelmällä säilyy Suomessa pääasiallinen vastuu uskonnon opetuksesta. Tämä pitää uskonnon opetuksen läpinäkyvänä. On tärkeää jo yleissivistyksen kannalta, että kouluissa opetetaan uskontoa. Se auttaa ymmärtämään yhteiskuntaamme ja sen historiaa. Lisäksi on tärkeää, että uskonnon opetus antaa riittävän perustan ymmärtää myös muita uskontoja maailmassa, jossa vastakkainasettelut aika ajoin kärjistyvät.
Puoluekokous muistuttaa, että päävastuu lasten uskonnollisesta kasvatuksesta on kodeilla. Vanhempien toiveesta osa uskonnollisesta kasvatuksesta voi tapahtua tälläkin hetkellä myös eri uskontokuntien ja kirkkojen toimesta.”
Vapaa-ajattelijat voivat täysin yhtyä siihen, että mahdollinen uskonnollinen kasvatus kuuluu kodeille.
Puolueohjelmat
Kokoomus hyväksyi uuden yleisohjelman, jossa ei enää mainita uskontoa mitenkään. Vielä vuoden 1998 ohjelma sisälsi otsikon “Kirkko osana ihmisten arkea”, vuonna 2002 se oli “Uskonto osana ihmisten arkea”. Vuonna 2006 otsikko poistui, mutta sisällön mukaan “Kristillinen etiikka ja arvopohja ovat tärkeä osa tätä suomalaista kulttuuriperintöä.” Paljon on muuttunut kahdessa vuosikymmenessä.
Keskustan uudessa ohjelmassa todetaan edelleen “Tunnustamme yhteiskuntamme kristilliset juuret ja arvostamme niitä.” Vuoden 2010 ohjelman mukaan mm. “Kristilliseen perinteeseen kuuluvia koulun ja päiväkodin yhteisiä juhlatilaisuuksia tulee järjestää jatkossakin.”, 2006 taas “Kirkot ja muut uskonnolliset yhteisöt luovat mahdollisuuksia toimintaan, joka edistää ihmisten kykyä toimia eettisesti.” Maallistumista ei ainakaan isommin näy.
Poikien sukuelimien silpomista ei nähty ongelmana
Keskustanuoret esitti sukuelinten silpomisen eli ns. ympärileikkauksen kieltoa sekä poikien että tyttöjen osalta: “Vanhemmilla tulee jatkossakin olla oikeus antaa lapselleen uskonnollista kasvatusta, mutta lapsen keholliseen itsemääräämisoikeuteen kajoaminen ei voi olla osa sitä oikeutta.” Kokoomuksen puolella samaa esittivät Akateemisen kansalliset nuoret ja eräs pieni paikallisyhdistys. Hyvää on, että esittäjät olivat nuorisojärjestöjä ja siis toivottavasti tulevaisuuden päättäjiä.
Kummassakin tapauksessa puoluekokous tyrmäsi aloitteen. Asia oli “haastava ja moniulotteinen kokonaisuus”, ja tyttöjen silpominen ehdottoman kiellettyä. Sen sijaan poikalasten osalta haluttiin vain “tarkentavaa sääntelyä saattaa lain tasolle” ja “nykytilaa selkeyttää määrittelemällä oikeudelliset rajat”.
Todettakoon lopuksi, että Lastensuojelun keskusliiton Taloustutkimukselta tilaaman kyselyn mukaan vain 8 % suomalaista kannatti ympärileikkausten sallimista.
Jori Mäntysalo