Juokse henkesi edestä!

Piispa on päästetty aivopesemään jopa koululapsia.

Kuopiolainen evlutpiispa Jari Jolkkonen kirjoittaa uutterasti Savon Sanomiin. Sama saarnamies, joka pitää edustamaansa uskontoa ”tiedeperusteisena” erotuksena huuhaauskontoihin. Jolkkonen esiintyy mielellään kirjoituksissaan tiedemiehenä ja tutkijana, teologian tohtorina ja dosenttina, ei niinkään kiihkouskovaisena pappina, joka kuorolausuttaa hiippakuntaansa uskontunnuksen tiedevastaisilla älyttömyyksillä neitseestä syntymisineen, vedenpaisumuksella Nooan arkkeineen ja kuolleista ylösnousemisineen. Tohtorinhattu sinänsä ei tee kenestäkään tiedemiestä.

Jolkkonen kertoo kyhäävänsä monet saarnansa evoluutiobiologi ja tieteen kansantajuistamisen professori Richard Dawkins mielessään. Piispa sanoo suuntaavansa sanansa tätä julkkisateistia vastaan. Vaikka ei häntä saarnastuolissa kuulemma nimeltä mainitsekaan. Jolkkonen sättii Dawkinsia siitä, että tämä ei muka ymmärrä uskonnon syvintä olemusta. Monissa kirjoituksissaan ja muissakin esiintymisissään Jolkkonen ryöpyttää juuri ”naiiviksi tiedeuskovaiseksi” mollaamaansa Dawkinsia ja yleensä uusateisteja, näitä älyllisesti vajaita ja tietysti epärehellisiä luusereita.

Piispa on päästetty aivopesemään jopa koululapsia. Pyhimmät ovat pahimpia. Alfred Hitchcokin kerrotaan sanoneen, että kauhistuttavin näky, jonka olen koskaan nähnyt, on se, kun pappi jutteli pojan kanssa, käsi tämän olkapäällä. Hitchcock hiiltyi ja huusi: ”Juokse, pikkupoika. Juokse henkesi edestä!”

Piispa uskoo tietty myös salaliittoihin. Hän siteeraa Andrew Simsiä: ”Hengellisyyden hyödylliset vaikutukset ovat yksi psykiatrian ja lääketieteen tarkimmin varjeltu salaisuus”. Savon Sanomien vakiokasvo, teologian tohtori ja dosentti Kari Kuula pohti kerran, pääsevätkö eläimet taivaaseen. Tiedemiehuuttaan korostava pappi tuli siihen tulokseen, että ”eivät ehkä bakteerit ja hyttyset, mutta kenties uskolliset kotikoirat”. Muinoin kirkon kuristusotteessa rimpuilleessa tieteessä pähkäiltiin, onko enkeleillä ruoansulatusta. Eli ulostavatko nämä siivekkäät. Tai vertailtiin maallisia ja taivaallisia instituutioita. Kovin paljon pidemmälle tutkijakoulutetut teologit eivät ole pohdinnoissaan päässet.

Jolkkonen on tohkeissaan, kun jotkut ”oikeat tiedemiehet” uskovat luojajumalaan. Hän paljastaa saaneensa jonkin sortin herätyksen luonnontieteilijä ja teologi (sic!) Alister E. McGrathin kirjojen äärellä. Kovat kiksit Jolkkonen oli saanut tavatessaan jumaloimansa McGrathin livenä kirkkopäivillä Kuopiossa. Jumalaa totena pitävä McGrath on työkseen hyökännyt Richard Dawkinsin uskontokritiikkiä vastaan. McGrath on kyhännyt tolkuttoman ajatuksen ”tieteellisestä teologiasta”. Monet Jolkkosen kannanotot näyttävät pursuavan McGrathilta, jonka kuuliaiseksi opetuslapseksi piispa on ryhtynyt.

Jolkkonen patistaa kristittyjä nöyriksi totuuden etsijöiksi, jotka tukeutuvat todisteisiin ja rehelliseen etsintään. Todisteisiin! Jumalastako? Jo on piispalla otsaa. Ja epäjohdonmukaisuutta. Hänelle ei näemmä ole jäänyt pysyviä vaurioita tieteestä. Tosin hän on ammentanut tiedekäsityksensä trollitehtaasta, Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta. Jolkkonen ei tajua, että hänen hellimänsä ajatus uskon ja järjen kumppanuudesta on pähkähullu. Jokaisen rehellisen etsivän, jonka älykkyysosamäärä on hänen kengännumeroaan suurempi, pitäisi tajuta jopa Jolkkosen ”tieteellinen uskonto” pelkäksi taikauskoksi, järjen käytön pilkkaamiseksi, suureksi huijaukseksi.

Tiede lienee suurin ja tärkein ihmisen aikaansaannos. Sitä ei saa antaa tieteilijöiden valekaapuun kääriytyneiden mustakaapujen saastuttaa. Pitäkööt niljakkaat näppinsä erossa tieteestä. Kuten kosmologian professori Kari Enqvist jyrähti puheenvuorossaan Skepsiksen 30-vuotispäivillä: ”Lopettakaamme tieteen puolustaminen. Nyt on tullut aika hyökätä tieteen puolesta!”

Markku Myllykangas