Median pitää ryhdistäytyä

Terveydenhuoltoomme on päässyt pesiytymään vaikuttamatonta, toinen toistaan järjettömämpää uskomuslääkintää eli puoskarointia. Esimerkiksi homeopatiaa, vyöhyke-, enkelienergia-, Bemer-, Rosen- ja reikiterapiaa, sekä ”perinteistä kiinalaista lääketiedettä”, jolla ei ole nimestään huolimatta mitään tekemistä […]

Terveydenhuoltoomme on päässyt pesiytymään vaikuttamatonta, toinen toistaan järjettömämpää uskomuslääkintää eli puoskarointia. Esimerkiksi homeopatiaa, vyöhyke-, enkelienergia-, Bemer-, Rosen- ja reikiterapiaa, sekä ”perinteistä kiinalaista lääketiedettä”, jolla ei ole nimestään huolimatta mitään tekemistä lääketieteen kanssa – pelkkää roskaa.
Aiemmin suurina parantajina häärivät pääasiassa maallikot, jotka rupesivat vain ryhtymään. Nämä väittävät usein saaneensa jonkinmoisen lähetyskäskyn ylhäältä, parantajan armolahjan. He mainostavat itseään jumalan nöyriksi välikappaleiksi. Aina puoskariksi ei kuitenkaan pätevöidytä ilman koulutusta. Esimerkiksi reiki-terapeutiksi kouliintuminen voi vaatia jopa parin päivän koulutusputken. Vasta sitten terapeutti kykenee kuskaamaan päästään sydämen kautta käsiin ja niistä asiakkaisiin positiivista ja yli valon nopeudella kiitävää puhdasta energiaa.

Viime aikoina yhä useammat tieteellisen koulutuksen läpikäyneet lääkärit ja erityisesti hoitajat ovat myös vainunneet humbuugibisneksessä pyörivät suuret setelit tai hurahtaneet muuten vain uskomuslääkintäuskoon. Nämä hokkus pokkus -huijarit näyttävät outohoidoillaan lääkintäetiikalle ja näyttöön perustuvalle lääkinnälle keskisormeaan.
Tiedebarometrissä on selvitetty vastaajien suhtautumista myös puoskarointiin kolmella väitteellä: ”Ns. kansanparantajat omaavat tietoja ja taitoja, joita lääketieteellä ei ole”, ”Vaikka homeopatialla ei ole lääketieteen tunnustusta, on se tehokas tapa hoitaa sairauksia” ja ”Luontaislääkkeet ovat monissa tapauksissa parempia kuin lääkärien määräämät apteekkilääkkeet”. Vaikka vastaajien suhtautuminen kyseisiin väitteisiin on tullut himpun verran kriittisemmäksi verrattuna aiempiin vuosiin, ei tuloksissa ole edelleenkään hurraamista. Kansanparantajien kykyihin uskoo tai ei pysty ottamaan kantaa 66 prosenttia vastaajista. Vastaava luku homeopatian osalta on 58 prosenttia ja kansanparantajien 47 prosenttia. Taikausko voi siis edelleen hyvin.
Ainoastaan hyvin pieni tosiuskovaisten joukko turvautuu pelkästään outohoitoihin. Valtaosa uskomushoitojen käyttäjistä hakeutuu puoskareiden pakeille vain terästääkseen niillä virallisia hoitoja.
Merkittävänä tieteen vastaisen saastutuksen annostelijana häärii media. Jopa ”arvostetuissa” medioissa esitellään jatkuvasti outohoitoja ja muita harhaoppeja – usein kritiikittä. Muutamia maistiaisia. Takavuonna Savon Sanomissa esiteltiin koulunsa päättäneille ammatteja, kuten poliisi ja sairaanhoitaja. Mutta myös kädestälukija, energiahoitaja, homeopaatti ja jäsenkorjaaja! TV:ssä pyörii jatkuvasti ohjelmia, joissa selvänäkijät ja Tarot-tulkitsijat rahastavat horinoillaan reppanoita.

Toimittaja Arto Nyberg salli ohjelmassaan entisen tangolaulajan, nykyisen enkelitulkin horista enkeleistä kritiikittä. Laitoin Nybergille palautetta. Hän puolustautui toteamalla muun muassa, että ”jos tuollainen ihminen uskoo tosissaan tuollaisen hömppään, ei sitä tarvinnut erikseen kauheasti alleviivata. Hän teki sen ns. ihan itse.” Olen eri mieltä. Minusta noitarumpujen kuminan vietävissä olevalle jengille pitää asiat vääntää rautalangasta. Niin roisilla roskalla viritettyä katiskaa ei ole, etteikö siihen uisi porukkaa.

False balance -termi (tasapuolisuusharha) kuvaa median toimintaa muun muassa terveyteen liittyvissä asioissa, joista tiedeyhteisössä vallitsee suuri yksimielisyys, kuten rokotusten hyödyllisyydestä. Silti mediassa rokotuksia käsiteltäessä palstatilaa tai studioaikaa haaskataan – silleen niinku tasapuolisuuden nimissä – rokotetutkijan lisäksi myös rokotuksia vastustavalle humbuugimaakarille, joka perustaa kantansa pelkkään ”musta tuntuu” -fiilispohjaan. Median pitäisi tajuta, että monet näkökannat ovat arvottomia.

Muutama vuosi sitten BBC aloittikin ryhtiliikkeen. Asiaohjelmia ei tarvinnut enää pilata marginaalisilla mielipiteillä. Erinomainen aloite näyttää kuitenkin hautautuvan ”vaihtoehtoisten faktojen” alle.

Markku Myllykangas