Kristinuskon syntyvaiheet ovat niin hämärän peitossa ja vailla riippumatonta historiallista dokumentointia, että spekulaatio erilaisista syntyteorioista, -ajankohdista ja jopa Jeesuksen historiallisuudesta on laajaa. Siksi tutkittaessa uskontojen syntymekanismeja, on hyvä käyttää tutkimusaineistona tuoreempia uskontoja, joiden syntyvaiheet ovat laajasti dokumentoitu. Yksi kiinnostavimpia tapauksia ovat toisen maailmansodan aikana Tyynenmeren Melanesian saaristossa syntyneet tavarakultit, cargo-cults.
Toisen maailmansodan aikana amerikkalaiset joukot perustivat useille Tyynenmeren saarille väliaikaisia tukikohtia ja lentokenttiä. Suuri osa saarten alkuasukkaista ei ollut koskaan nähnyt ulkopuolisia ja lentokoneet olivat heille yhtä ihmeellistä kuin meille olisivat avaruusolioiden alukset. Alkuasukkaat seurasivat haltioituneina, miten amerikkalaiset puhuivat “taikalaatikkoon” eli radioon. Pian yllin kyllin purkkiruokaa, vaatteita, lääkkeitä, telttoja ja muuta hyödyllistä tavaraa laskeutui taivaasta. Alkuasukkaat saivat osansa näistä tavaroista sotilaiden jakaessa ne heidän kanssaan palkkiona yhteistyöstä.
Monille alkuasukkaille oli melkoinen kriisi, kun sodan loppuessa sotilaat lähtivät saarilta ja tavaravirta taivaalta katkesi. Pian monille saarille syntyi uskonnollisia liikkeitä, tavara-kultteja, joiden tarkoitus oli saada tavaraa tuovat lentokoneet palaamaan. Saarelaiset raivasivat viidakkoon kiitotien tapaisia aukeamia ja rakensivat puusta radion näköisiä laatikoita. He yrittivät puhua “radioihin” oikeita sanoja ja tehdä muita sotilailta matkittuja rituaaleja saadakseen lentokoneet palaamaan. Vuosien saatossa näihin tavarakultteihin nousi uskonnollisia johtajia ja laajeneva joukko myyttisiä tarinoita.
Monet tavara-kultit ovat hävinneet sodan jälkeisinä vuosikymmeninä, mutta toiset ovat edelleen voimissaan. Esimerkiksi Vanuatun saaristossa palvotaan laajasti jumalana “John Frum” -nimistä myyttistä henkiolentoa, jonka odotetaan palaavan pian lentokoneella tuomaan uusia tavaroita ja onnen ajan. Nimen arvellaan olevan muuntunut muoto alkuperäisestä “John from America” -nimestä. Helmikuun 15. päivä on Vanuatulla virallinen John Frum -päivä. Joka vuosi monet saarelaiset järjestävät tuolloin sotilastyylisiä paraateja, joilla toivotetaan John Frum takaisin.
Tämän päivän ymmärryksemme valossa on helppo hymyillä tavara-kulteille ja niiden naiville taikauskolle. Ymmärrämme, etteivät amerikkalaiset sotilaat olleet yliluonnollisia henkiolentoja ja etteivät lentokoneet ilmesty tuomaan tavaroita puhumalla taikasanoja radion näköiseen laatikkoon. Ymmärrämme, että mitä pidempi aika kuluu ilman että rituaalit tuovat lentokoneita takaisin, sitä epätodennäköisempää on että ne koskaan palaavat. Ymmärrämme, että 60 vuotta ilman lentokoneiden paluuta pitäisi olla riittävän pitkä aika tehdä johtopäätös, etteivät ne koskaan palaa.
Mutta onko John Frumin paluun odottaminen loppujen lopuksi yhtään sen surkuhupaisempaa kuin paljon laajemmin harrastettu Jeesus Nasaretilaisen paluun odottaminen? Nykyään ymmärrämme, että Jeesus-kultti syntyi primitiivisessä ja taikauskoisessa kulttuurissa. Ymmärrys elämästä ja maailmankaikkeudesta oli tuolloin hyvin suppeaa ja virheellistä. Nykyään tiedämme tilastollisista tutkimuksista, että Jumalan rukoilu on yhtä tehotonta kuin tavarakulttien rituaalit. Jeesuksen paluu ei ole kiihkeistä rukouksista huolimatta tapahtunut vaikka yli 2000 vuotta on kulunut. Näin ollen sen tapahtuminen tulevaisuudessa vielä epätodennäköisempää, kuin John Frumin laskeutuminen Vanuatulle tavara-lentokoneella.
Robert Brotherus