Jatkan uskonnollisten ryhmien valtiontuen esittelyä, vuorossa kulttuurilehtituki.

Virallisesti tuki on tarkoitettu lehdelle, joka ”ylläpitää yhteiskunnallista keskustelua kulttuurista, tieteestä, taiteesta tai uskonnollisesta elämästä”. Lisäksi lehden tulee olla ”laadukkaasti toimitettu”, jokaisen ostettavissa tai tilattavissa, eikä se saa olla pääasiassa sisäisen tiedottamisen väline.

Vapaa Ajattelija on eräs näistä lehdistä. Lehden tekemistä on tuettu 2000 eurolla vuodessa, laskennallisesti siis 500 eurolla numeroa jota juuri nyt luet. Muista rationaalisen maailmankuvan puolustajista tukea saavat Skeptikko ja Protu.

Selkeän uskonnollisia lehdistä ovat enää muslimien Ana (7000 euroa), ev.lut. keskushallinnon Diakonia (3000), juutalaisten Hakehila (2000) sekä romanilähetyksen Romano Boodos (4000).

Kaikkiaan tuettuja lehtiä on vähän yli sata, ja tuki yhteensä noin miljoona euroa. Tuen suuruus kokonaisuudessaan on ollut melko vakaa.

Tuen jakaumakin oli pitkään varsin tasainen, kunnes muutama vuosi sitten euroja alettiin suunnata uudelleen. Esimerkiksi vielä 2010 tukea saivat mm. Katolisen kirkon Fides (1500), ortodoksisten opiskelijoiden Logos (500), ortodoksien Aamun Koitto (3500), Vapaakirkon kaksi lehteä yhteensä 5000, Sanansaattajien Lähde (500) ja niin edelleen.

Kulttuurilehtilautakunnan jäsenistä yksi on pappi ja tietokirjailija Jaakko Heinimäki. Ainakin nyt nähtyjen päätösten perusteella hän ei ole vetänyt kotiinpäin päätöksiä tehtäessä; toki lautakunnassa on viisi muutakin jäsentä.

On tietysti oma kysymyksensä se, tuleeko valtion lainkaan tukea kulttuurilehtiä. Vapaa-ajattelijain liitolla ei sellaisiin kysymyksiin ole kantaa.

Kun tukea myönnetään, miten tulee tulkita valtion ja uskontojen ero? Ehkä tulisi tukea uskonnollista aatetta samalla tavalla kuin mitä tahansa aatetta, siis esimerkiksi Ristin voittoa siinä missä Vegaani-lehteä. Tai valtio voi täysin pidättäytyä tukemasta uskonnollisia julkaisuja. Jos ei tueta uskonnollisia lehtiä, tulisiko sitten tukea Vapaa Ajattelijaa?

Jori Mäntysalo