Maailmanlaajuisesti suosittu ja arvostettu pastafarismi on uskonto, joka vasta viime aikoina on alkanut kerätä kannattajia Suomessa. Pasta ja nuudelit yleistyivät suomalaisten ruokavaliossa vasta verrattain myöhään 1900-luvun lopulla, joten sinänsä ei ole ihme, että Lentävän spagettihirviön sanaa on maassamme kuultu varsin vähän. Uskontomme suuri profeetta Bobby Henderson kuitenkin kannustaa Lentävän spagettihirviön evankeliumissa (engl. The Gospel of the Flying Spaghetti Monster) houkuttelemaan uutta väkeä pastaisten ulokkeiden syleilyyn, joten pyhän sanan rohkaisemana päätin itsekin osallistua lähetystyöhön. LHS ei tuomitse juopottelua tai festareilla riehumista – pyhässä sanassakin sentään luvataan oluttulivuoren odottavan kaikkia tosiuskovia – ja humalaiset ihmiset ovat tunnetusti alttiita vaikutteille. Tästä syystä Turun perinteikkään keski-ikäistynyt Down by the laituri-festivaali, DBTL, vaikutti loistavalta paikalta lähteä kertomaan hiilihydraattipitoisen uskontomme parhaista puolista.
Saapuessani Aurajoen rantaan huomasin kuitenkin harmikseni, että muut olivat jo ehtineet ensin. Kristityt olivat varanneet jokivarren parhaan kulmauksen ja esittivät live-gospelia festariväelle. Valtauskonnon edustajilla oli oma teltta, kunnollinen äänentoisto, hienot ständit, vaaleanpunainen pystypiano ja kaiken lisäksi ilmaista kahvia! Miten kukaan suomalainen voisi vastustaa ilmaista kahvia? Suoraan hatusta tarjoiltu keittämätön pasta ei yhtäkkiä tuntunutkaan enää parhaalta mahdolliselta tavalta houkutella väkeä LSH:n puoleen, mutta en lannistunut näin pienestä vastoinkäymisestä. Onhan pastafarismi maailman ainoa tieteelliseen todistusaineistoon perustuva uskonto! Saatuani voimaa profeetta Hendersonin opetuksista suuntasin rohkeasti jokirantaan.
Otin hieman hajurakoa kristittyihin ja aloitin sanan julistuksen hieman kotikutoisemmissa merkeissä Käsityöläismuseon läheisyydessä. Asunani oli tietysti merirosvopuku, kuten LSH:n evankeliumissa ohjeistetaan. Onhan sentään epäkunnioittavaa julistaa Hänen sanaansa muussa asussa! Valitsin kuitenkin melko pelkistetyn version merirosvoasusta, sillä en ole virallisesti rekisteröity LSH:n saarnaaja vaan olen liikkeellä täysin maallikkopohjalta. Muiden asusteiden lisäksi päätäni koristi juhlasiiviläni, jonka otan yleensä esiin vain jokaperjantaista pasta-ateriaani varten. Minulla oli tietysti mukana pyhä kirja, joka välittömästi herätti kiinnostusta ihmisjoukossa. Omatekoinen ständini sai myös monet päät kääntymään, monet ohikulkijat tavasivat kylttini sanomaa pitkään ja hartaasti. Hiljaiset suomalaiset avasivat myös pariin otteeseen sanaisen arkkunsa. ”Ovatko hänen lonkeronsa… siis mitä helvettiä?” ”Onks tää joku vitsi? Sulla olisi asenteessa parantamisen varaa.” Kommentit ainoastaan voimistivat tahtoani ilmaista LSH:n suuruutta laulaen.
Kaiken kaikkiaan ensimmäinen lähetysmissioni oli varsin menestyksekäs. Tapasin jopa muutamia pastafareja, jotka (ilmeisestikin uskonnollista vainoa peläten) eivät pitäneet päässään pastasiivilää tai muita näkyviä merkkejä uskosta. Tällä rintamalla on vielä paljon taisteluita käymättä! Niin suuri myös on Lentävän spagettihirviön voima, että vaikka varta vasten kieltäydyin minulle tarjotuista lahjoista, sain silti 50 senttiä rahaa pastafarismin edistämiseksi! Muutama innokas pastafarismin kannattaja otti jopa vastaan tarjoamani keittämättömän spagetin! Tulevaisuudessa otan kuitenkin oppia profeetta Hendersonin ohjeista ja pyydän lähetystyöhön mukaan myös toisen pastafarin, sillä ylistysmusiikin esittäminen ja LSH:n sanan julistaminen yksinään on varsin… yksinäistä. Muistakaa, Suomen pastafarit, te ette ole yksin! Unohtakaa karppaajien väärä todistus ja täyttäkää rohkeasti lautasenne pastalla myös julkisesti.
neiti Ellen Salminen