Ursa on julkaissut kolumnikokoelman Esko Valtaojan erinäisiin lehtiin vuosina 2002-2014 kirjoittamista kolumneista. Turun Sanomien kolumneja on eniten, loput ovat enemmänkin tietylle kohderyhmälle suunnattujen erikoislehtien sisältöä.

Useita kertoja lukiessani nauroin ääneen, ja useimmiten vähintäänkin hymähdin. Huumoria Valtaojan teksteistä ei puutu. Tosin kokoelmassa on vain parhaat kolumnit, liekö sitten “jämissä” erilainen tunnelma. Kirjan tärkein anti on kuitenkin se, että lukija väistämättä saadaan ajattelemaan asioita. On toki eri asia, haluavatko lukijat ajatella aamukahvia nauttiessaan mitään joka ei käy yksiin heidän oman maailmankatsomuksensa kanssa, mutta juuri siitä syystä kokoelma on riemastuttavaa luettavaa. Ilmeistä on, että kolumnit osuvat useita kertoja arkoihin paikkoihin ja tuottavat reaktioita. Seuraavaksi haluan saada käsiini kokoelman parhaista vastineista joita näihin kolumneihin on saatu. Ja pahimmista. Sitä lukiessa olisi miellyttävää kuvitella miten ne aamusumpit on tällä kertaa saatu niellyksi, vai onko peräti vahingossa nenään mennyt se kuuluisa herne.

Kolumnit peilaavat useimmiten ajankohtaisia asioita, toki mukana on pohdintoja myös isommassa mittakaavassa. Valtaoja kertoo myös omasta menneisyydestään, esimerkiksi opiskelustaan ja matkoistaan. Siksi kokoelmaa lukiessa tulee mieleen takautumia siitä, miten itse olen nämä asiat kokenut ja mitä olen silloin ajatellut. Kolumnien teemat liikkuvat hyvin laajalla alueella, aina seksuaalivähemmistöjen oikeuksista tähtitieteeseen. Sivalletaan eräässä kolumnissa myös vapaa-ajattelijoita! Kukaan ei siis ole turvassa, eikä tietenkään pidäkään olla. Sivallukset ovat silti varsin lempeitä – Valtaoja ei alennu loanheittoon, vaikka sekin olisi tietyissä rajoissa hyväksyttävää.

Jos kokoelmasta hakemalla hakee huonoja puolia, niin olisin halunnut että kolumnit olisi taulukoitu niin, että tietyn aihepiirin kirjoitukset olisi helppo löytää. Onhan ne toki nimetty ja ne on järjestetty julkaisuajankohdan mukaan, mutta jos jonkun tietyn tekstin tahtoisi kaivaa esille niin se on työlästä. Tämän Ursa voi tietysti korjata seuraavassa painoksessa. Itse en ollut aiemmin Valtaojan muuhun tuotantoon perehtynyt, mutta kieltämättä nyt syyhyttäisi painella kirjastoon ja lainata kassillinen Eskoa.

Kokoelma on tiivis ja hyvä paketti huumorintajuisille ihmisille, jotka ovat valmiita ajattelemaan asioita eri tavoilla. Lukijan tulee myös olla valmis lukemaan omien käsitystensä ja arvojensa vastaista tekstiä. Jos näin on, niin tämä kirja sopii oikein hyvin, ja suosittelen lämpimästi sen hankkimista.

Markus Jalkanen