Kamppailu sekulaarista Suomesta voitetaan tai hävitään julkisuudessa. Voimme pyrkiä viestimään eduskuntaan ja muille viranomaisille vaikka kuinka paljon, mutta lopullisesti tilanteen kääntää voitoksi tai häviöksi suuren yleisön mielipide meistä ja ajamistamme asioista.

Uskonnollisuus saattaa saada hetkittäin pieniä voittoja, mutta suuri kuva johtaa vääjäämättä sekulaariin Suomeen. Se ei todellakaan synny itsestään. Vapaa-ajattelijoilla on tärkeä rooli sekulaarisuuden suunnan ja vauhdin määrittämisessä.

Vapaa-ajattelijoilla on ollut tapana vähän turhan paljon käyttää resursseja oman väen vakuuttamiseen tavoitteista ja päämääristä. Näin unohdetaan, että varsinainen kohderyhmä ovat ne suomalaiset, jotka eivät ole kuulleet tavoitteista tai eivät ole mahdollisesti ymmärtäneet niitä. Kohdentamalla viestintää uusiin ihmisiin saamme ajatuksillemme uusia kannattajia.

Ensiarvoisen tärkeää olisi, että suomalaiset uskonnottomat emansipoituisivat. Tällä tarkoitan sitä, että nykyisin uskonnoton ihminen ei ymmärrä, että hänellä ei ole samoja oikeuksia ja häntä kohdellaan eri tavalla, kuin uskontojen kannattajilla. Esimerkiksi kouluissa tilanne on varsin huono.

Mielikuvissa on voimaa

On kaksi keskeistä kysymystä, jotka tulee nostaa esille. Ensimmäinen on ajatus, että Suomi on paljon enemmän sekularisoitunut, eli maallistunut, kuin julkisessa sanassa tai yleisissä mielikuvissa todetaan. Toinen kysymys on siinä, että uskonto on perinteisesti nähty positiivisena asiana ja kaikki siihen liittyvä paha on pyritty selittämään pois.

Suomalaisten suhde uskontoon on hyvin pinnallinen, vain hyvin pienellä vähemmistöllä on joku käytännön yhteys uskontoon. Suomalaiset eivät käy kirkossa, eivätkä suomalaiset paastoa, vaikka uskonto niin vaatisi. Uskoon suoraan liittyvät kysymykset ovat tärkeä kirkkoon kuulumisen syy vain viidennekselle kirkon jäsenistä.

Maallistunut kirkon jäsen ei tarvitse kuin pienen tuuppauksen, kun hän suuntaa eroakirkosta.fi-palvelun sivuille ja klikkaa itsensä eroon kirkosta. Meidän tulee luoda mielikuva, että on aivan tavallista olla uskonnoton ja kertoa, ettei uskonto ole mikään hyvä ja kannatettava juttu.

Internetissä on voimaa

Todella merkittävä onnistuminen vapaa-ajattelijoilla on moneen vuosikymmeneen ollut eroakirkosta.fi-palvelu. Sen kautta on eronnut yli 500 000 suomalaista, ja tämä on vaikuttanut merkittävästi kirkon taloudelliseen toimintakykyyn ja uskottavuuteen. Niin kuin olen monesti sanonut, mikä se semmoinen kansankirkko on, jonka kansa jättää?

Me pystymme toistamaan tämän eroakirkosta.fi-palvelun onnistumisen, varsinkin, kun nyt meillä on eroakirkosta.fi-palvelun mukanaan tuoma julkisuus, osaaminen ja ihmiset.

Ihmiset tekevät, eivät järjestöt

Tärkeintä on hahmottaa, että yksittäiset ihmiset ovat toiminnan lähtökohta. Järjestö ei tee mitään, se voi tarjota jonkinlaiset puitteet ja taloudellista resurssia, mutta eipä juuri muuta. Internetin aikakaudella vapaamuotoiset ja vapaaehtoiset ryhmät korostuvat. Nämä ryhmät ovat monin verroin tehokkaampia kuin jäykät järjestöt.

Nämä porukat innostuvat jostain projektista ja toteuttavat sen. Tarkoitus ei ole kysellä joltain järjestöltä, miten homma tulee hoitaa. Vapaaehtoisuuden perusperiaate on, että heitä ei voi käskeä, niin kuin palkkatöissä olevia.

Ad hoc-toimintatapa

Aivan keskeinen ajatus on ad hoc. Tässä ajatusmallissa ryhmä kootaan ja toiminnat suunnitellaan tiettyä kampanjaa tai projektia varten. Keskeistä tässä ajattelussa on se, että tekijät päättävät, miten asiat etenevät, eikä joku tekijöiden ulkopuolinen ryhmä kabineteissa.

Sanomattakin on selvää, että näissä projekteissa ei ole merkitystä sillä, onko toimija vapaa-ajattelijoiden jäsen vai ei. Tärkeintä on, että henkilö tuo projektiin jotain lisäarvoa.

Kampanjaan osallistuvat vain ne henkilöt, jotka oikeasti tuovat osaamisellaan todellista hyötyä kokonaisuuteen. Kellään ei ole oikeutta tulla ulkopuolelta määrittämään tai opponoimaan, miten toimintoja tulisi hoitaa. Tärkeintä on se, että saadaan jotain näkyvää aikaan – ei se, kuka tai mikä on toiminnan takana.

Selkeämpää ja populaarimpaa viestiä

Vapaa-ajattelijoiden yksi keskeinen helmasynti on ollut sanoman vaikeaselkoisuus ja hahmottomuus. Tämä on toisaalta ymmärrettävää, kun viestintä on aikaisemmin suunnattu jo puolensa valinneille. Jotta saisimme lisää kannattajia omalle asialle, niin viestiä pitää selkeyttää ja pyrkiä tekemään siitä mahdollisimman populaaria.

Ketään ei voida pakottaa lukemaan monimutkaista ja jäsentymätöntä juttua. Tällaiset jutut jäävät lukematta ja viesti ei saavuta kohdettaan. Voidaan jopa sanoa, että monimutkaisen ja jäsentymättömän tekstin tekeminen on turhaa työtä, koska se ei saavuta kohdettaan, eli lukijaansa.

Joku saattaa nyt ajatella, että olen suureellinen, kun kuvittelen, että vapaa-ajattelijat oppisivat oikeasti vaikuttamaan. Mutta se on vähän niin, että jos ajattelee pienesti, niin aivan varmasti päätyy pieneen. Kun ajattelee isosti, on mahdollista päätyä isoon.

Petri Karisma