Uskonnottomien järjestöjen keskinäinen yhteistyö on kehittynyt myönteisesti viime aikoina. Tästä ovat esimerkkinä Humanistiliiton ja Vapaa-ajattelijain yhteiset aloitteet tänä syksynä. Olemme esittäneet valtiopäivien avajaisten ohjelman kehittämistä uskonnonvapautta ja yhdenvertaisuutta kunnioittavaan suuntaan. Samoin olemme yhdessä esittäneet elämänkatsomustiedon vahvistamista ja avaamista kaikille. Lisäksi olemme toivoneet kunnilta ET-infon parantamista, varsinkin tulevien ekaluokkalaisten vanhemmille. Oppilashan ilmoitetaan kouluun jo puoli vuotta ennen koulun alkua.

Vapaa-ajattelijat tavoittelevat uskonnonopetuksen lopettamista koulussa, mutta sitä on nyt ainakin mahdollista edistää oppilas kerrallaan. Jokainen ET:hen uskonnonopetuksen sijaan menevä oppilas vaikuttaa paitsi yksilötasolla myös yhteiskunnallisesti. Koulutulokkaiden valintojen lisäksi ET-oppilaiden määrää lisää, kun kirkosta eronneet vanhemmat erottavat myös lapsensa ja ilmoittavat vaihdosta ET:hen, pois vauvana ”pakkokastettujen” lasten ”pakkouskonnosta”.

Humanistien ja vapaa-ajattelijain yhteistyö on kehittynyt myös kansainvälisessä toiminnassa. Niin kuin Oxfordissa 2014 hahmoteltiin, erityisesti pohjoismainen toiminta on nyt kehittynyt Norjan liiton aktiivisuuden ja tuen kautta. Helmikuussa 2016 on kansainvälisen liiton IHEU:n ja Euroopan liiton EHF:n pohjoismaisten jäsenliittojen edustajien tapaaminen Tukholmassa. Hieno avaus oli myös Protun opintoryhmän osallistuminen pohjoismaiseen nuorisoseminaariin tänä syksynä.

Sekulaarijärjestöjen laajemman vuoropuhelun ja yhteistyön tarpeellisuus on noussut esiin, ja siihen paneudutaan ensi vuonna. Yksinkertaisimpana lähtökohtana on toisten toiminnan ja toimijoiden parempi tuntemus. Yhteistyötä on jo pidempään toteutettu siviiliseremonioiden edistämisessä Pro-Seremonioiden kautta. Tässä palvelussa on takana useiden järjestöjen osaomistus.

Siviilivihkimisten osuus on tätä nykyä noussut jo yli 50 prosentin, mutta hautauksissa kirkon ”ilmaisilla” siunauspalveluilla on vielä suuri markkinaosuus. On toki tavallaan luonnollista, että hautauskulttuuri muuttuu hitaammin, kun kirkkoon kuuluvuuskin on iäkkäimmissä väestöryhmissä suurinta. Tuhkauksen ja sirottelun yleistyessä monimuotoiset siviiliseremoniat – ja seremoniattomuuskin – yleistyvät ja yksilöllistyvät.

Kouluihin liittyviin oikeusturvaongelmiin on paneuduttu Kantelupukissa, jota ylläpitävät Helsingin ja Tampereen vapaa-ajattelijat yhdessä Uskonnottomat Suomessa -yhdistyksen kanssa. Neuvonnan lisäksi tarvitaan myös kanteluita, sillä monissa kouluissa vanhat huonot toimintatavat näyttävät jatkuvan uusista ohjeista ja oikeudenvalvojien kannanotoista huolimattakin.

Selkein ratkaisu olisi, etteivät koulut enää järjestä toimintansa osaksi mitään tunnustuksellista uskonnonharjoitusta. Sitähän on perheille tarjolla esimerkiksi ennen joulua runsaasti muutenkin. Yhdenvertaisuuslain mukaan perussäännöstä poikkeamisesta pitää säätää lailla. Lain mukaan oppilaitosten tehtäviin ei kuulu tunnustuksellisen uskonnonharjoituksen organisointi henkilökunnan toimin.

Liitto edistää tiedepohjaista maailmankuvaa ja ihmiskäsitystä sekä humanistista sekulaaria etiikkaa. Tiedepohjaista maailmankuvaa Suomessa edistää myös Skepsis ry. Jos sitä ei olisi, se pitäisi keksiä. Epätieteellistä maailmankäsitystä levitetään ja suoranaista humpuukilla rahastamista tapahtuu myös muuten kuin uskontoihin ja uskonnollisiin yhdyskuntiin liittyen. Vapaa-ajattelijat kritisoivat myös muuta kuin uskontoperäistä epätieteellistä maailmanselitystä ja uskomusmaailmaa. Koska Skepsis on jo keksitty, voimme keskittyä uskontopohjaiseen humpuukiin – sekä tietysti uskonnollisten instituutioiden etuoikeuksiin.

Uskontojen uhrien tuki ry tekee tärkeää työtä uskontojen, usein erityisesti uskonnollisten lahkojen jäsenyydestä ja vaikutuksesta irtaantuneiden ihmisten tukemiseksi. Usein on kysymys jo pikkulapsena liitettyjen ja sosiaalistettujen itsenäistymisestä ja sosiaalisesti kivuliaasta irtaantumisesta. Koska UUT on keksitty, Vapaa-ajattelijat voivat keskittyä laajempaan oikeusturvaneuvontaan ja -avustamiseen, joka kohdistuu myös julkisen vallan toimintaan mm. oppilaitoksissa ja armeijassa.

Kuitenkin meilläkin on ilmeistä tarvetta muun muassa vertaistuen sekä kouluyhteistyön kehittämiseen. Siihen on tarkoitus paneutua ensi vuonna. Vapaa-ajattelijain alueellinen yhdistysverkosto lisää mahdollisuuksiamme auttaa tuen tarpeessa olevia ihmisiä.

Uskontokritiikkiä kehiin

Niin kuin Robert Brotherus viime lehdessä aloitti ja tässä numerossa jatkaa, tarvitaan myös uskontokritiikkiä. Tämä johtuu jo tasapuolisuuden vuoksi siitä, että tuhannet palkkapapit ja tuhannet ”oman uskonnon” opettajat tekevät työtä uusien sukupolvien parissa. Sekulaarin ja humanistisen katsomuksellisen kulttuurin ja ajattelun jatkuva myönteinen kehitys ei ole itsestään selvää.

Jokainen sukupolvi muodostaa maailmankuvaansa myös sosiaalisessa viitekehyksessä. Tällä hetkellä 10-15 -vuotiaiden kirkkoon kuuluvuus on huomattavasti suurempaa kuin 30-35 -vuotiaiden. Vaikka Nuorisobarometrin 2014 mukaan nyt 15-29-vuotiaista yli puolet sanoo olevansa ”ei-uskonnollisia” ja alle neljännes ”uskonnollisia”, miten maallistumiskehitys jatkuu nyt varhaisteini-iässä olevien keskuudessa? Siihen vaikuttaa varmaankin myös maailmankatsomuksellinen keskustelu yhteiskunnassa. Kyse ei ole vain 18 vuoden ikään tulevien kirkosta eroamisen määrän kehityspotentiaalista.

Helsingin Sanomissa (20.11.) tunnettu fyysikko ja tähtitieteilijä Lawrence Krauss ”harmittelee, että joutuu käyttämään aikaansa uskonnon arvosteluun”, vaikka ”tärkein pyrkimykseni on lumoutua todellisuudesta ja saada muutkin ihmiset lumoutumaan siitä”. Krauss tunnetaan myös uskontokriitikkona Richard Dawkinsin tapaan.

”Us­kon­to on kuin mi­kä ta­han­sa asia, mut­ta koh­te­lem­me si­tä jo­nain eri­tyi­se­nä. Se on py­hää, mutta tie­de sa­noo, et­tei mi­kään ole py­hää. Yri­tän vah­vis­taa kä­si­tys­tä, et­tä kai­ken voi ky­see­na­lais­taa”, Krauss sa­noo lehden haastattelun mukaan. Huomiota julkisuudessa onkin saanut hänen kristinuskolle naljaileva huomautuksensa: ”U­noh­ta­kaa siis Jee­sus. Täh­det kuo­li­vat, jot­ta te eläi­sit­te.”

Kysymykset maailmasta, elämästä ja ihmisestä, maailmankuvasta, tieteestä, uskosta, uskonnosta, etiikasta ja elämänkatsomuksesta kiinnostavat ihmisiä. Tästä kertoi myös Helsingin vaparien järjestämä Ilkka Niiniluodon ”Hyvä elämä ilman uskontoa” -puhe- ja keskustelutilaisuus lokakuussa. Sen tallenne on katsottavissa netissä liiton sivuilla.

Kirjoitin uskontokritiikistä tällä palstalla numerossa 2/2014. Aikomus oli jatkaa nyt siitä enemmänkin, mutta näköjään muuta piti taas kirjoittaa ensin. Olen siis periaatteessa Brotheruksen kannalla, mutta osaltani toteutus ”viipyilee kuin syntisen parannus”. Jatketaan harjoituksia ensi vuonna. Jumalattoman hyvää uutta vuotta 2016!

Esa Ylikoski