Suvi Auvinen
Edustuksellisessa demokratiassa vaalit ovat yksi tapa esittää mielipiteitä yhteistä päätöksentekoa koskevissa aiheissa. Kansalaisella on Suomessa monia tapoja vaikuttaa politiikkaan, yritysten toimintaan ja mediaan.
Alla esitellään lyhyesti äänestäminen, lakko, boikotti, lobbaus, mielenosoitukset, aloitteet, kansalaistottelemattomuus ja suora toiminta. Muita vaikutustapoja voivat olla esimerkiksi lukijakirjeet, adressi, lausunto, suora yhteydenotto edustajaan, kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle tai oikeuskanslerille sekä valitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.
Äänestäminen
Suomessa on käytössä edustuksellisen demokratian järjestelmä, jossa edustajat valitaan vaaleilla. Eri puolueiden puolueohjelmissa on ollut kirjauksia suoraan demokratiaan siirtymisestä, mutta lakialoitteita aiheesta ei ole tehty.
Äänestäminen on edustuksellisen demokratian oikeus vaikuttaa vaaleissa ja kansanäänestyksissä. Suomessa on käytössä suhteellinen vaalitapa. Siinä edustajat valitaan niin, että vaaleihin osallistuneen liittouman paikkamäärä on suhteessa liittouman ehdokaslistan yhteisäänimäärään. Äänet lasketaan korkeimpien keskiarvojen menetelmällä. Jokaisen puolueen ehdokkaat laitetaan äänimäärän mukaiseen järjestykseen ja he saavat vertailuluvun, joka on puolueen äänimäärä jaettuna heidän sisäisellä järjestysluvullaan. Paikat jaetaan kaikkien ehdokkaiden vertailulukujärjestyksessä.
Usein ajatellaan virheellisesti vaalien olevan henkilövaalit. Käytännössä kuitenkin ääni menee aina äänestetyn ehdokkaan listalle, eli käytännössä puolueelle tai vaaliliitolle. Suomessa on käytössä äänikynnys, mikä tarkoittaa, että puolueen tai yksittäisen ehdokkaan tulee saada vähintään tietty prosenttiosuus äänistä voidakseen saada yhtään ehdokasta läpi.
Lakko
Lakko on yksi tapa, jolla työntekijät voivat vaikuttaa suoraan heitä koskeviin kysymyksiin. Suomessa työntekijöillä on oikeus mennä lakkoon. Lakko on yhteisellä päätöksellä sovittu töistä pois jääminen, jonka tarkoituksen on yleensä painostaa työnantajaa.
Ammattiliitot käyttävät lakkoa ja lakolla uhkaamista aseena palkkaneuvotteluissa. Suomessa mieleenpainuneita lakkoja viime vuosien ajalta on esimerkiksi vuoden 2007 ”sairaanhoitajien lakko”, eli Tehyn työtaistelu. Siinä liitto käytti harvinaista joukkoirtisanoutumista painostuskeinona. Yliopistosairaaloiden kriittisimmistä tehtävistä oli irtisanoutumassa jopa 70–100 prosenttia hoitajista, ja sairaanhoitopiirit arvioivat, että potilaita olisi kuollut jo muutamassa tunnissa, mikäli työtaistelu olisi alkanut. Tehyn työtaistelun seurauksena arvioitiin liittoon kuuluvien sairaanhoitajien palkkojen nousevan 22-28 % sopimuskauden aikana.
Varsinkin maissa, joissa järjestäytyminen on heikkoa, esiintyy myös lakkoja ilman ammattiliiton siunausta. Toisinaan työntekijät menevät lakkoon myös painostaakseen valtiota, tai myötätuntolakkoon tukeakseen toisen alan työtaistelua.
Boikotti
Boikotti tarkoittaa ostamisesta, myymisestä tai muusta taloudellisesta kanssakäymisestä kieltäytymistä. Yleensä boikotin tarkoituksena on pakottaa kohde muuttamaan käyttäytymistään, esimerkiksi epämoraalisena tai epäoikeudenmukaisena pidettyä liiketoimintatapaa. Kuluttamalla vaikuttamisen painoarvoa kyseenalaistetaan laajalti. Yksittäisten ihmisten tai ryhmien ostoboikotit eivät globaalilla tasolla välttämättä ole erityisen vaikuttavia, mutta tiettyjen yritysten toimintaan niillä on voitu vaikuttaa.
Lobbaus
Lobbauksella yritetään vaikuttaa epävirallisesti päättäjien mielipiteisiin. Useimmiten lobbaus kohdistuu päätöksiä valmisteleviin virkamiehiin, poliitikkoihin tai muihin päätöksenteon kannalta olennaisiin henkilöihin. Ruohonjuurilobbauksesta puhutaan silloin, kun tietyssä vaiheessa pyritään vaikuttamaan varsinaisia päätöksentekijöitä laajempaan yleisöön kuten henkilökuntaan, jäseniin, eturyhmiin, asiakkaisiin tai niin sanottuun julkiseen mielipiteeseen. Lobbaus-sanaa voidaan myös käyttää kuvaamaan toimintaa, jolla pyritään mainoskampanjan avulla saamaan suuren yleisön kannatusta ja tukea omille näkemyksille julkisissa kysymyksissä.
Lobbaaja kommunikoi asian kannalta olennaisten ryhmien, kuten poliittisten päättäjien, virkamiesten, median tai kilpailevien näkemysten edustajien kanssa ja pyrkii vakuuttamaan nämä asian tärkeydestä. Lobbarit voivat edustaa esimerkiksi yrityksiä, konsulttifirmoja, etujärjestöjä tai kansalaisryhmiä.
Mielenosoitus
Suomen lakiin on kirjattu oikeus osoittaa mieltä. Mielenosoitus on sananmukaisesti mielipiteenilmaus jossa yleensä useampi kuin yksi henkilö tahtoo vaikuttaa päätöksentekoon ja ilmaista oman mielipiteensä.
Mielenosoituskulttuuri on Suomessa vaisua verrattuna muualle Eurooppaan. Siinä missä esimerkiksi Ranskassa mielenosoitukset ovat laajoja ja saavat monenlaisia ihmisiä kaduille, nähdään Suomessa vähän suuria mielenosoituksia. Suurimpia toistuvia mielenosoituksia on Helsingissä joka kesä järjestettävä Gay Pride -paraati, jossa tuhannet ihmiset marssivat seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta. Suuria mielenosoituksia 2000-luvulla on nähty myös muun muassa Irakin sotaa vastaan ja uuden ilmastolain puolesta.
Itsenäisyyspäivinä on 2000-luvulla osoitettu myös useasti mieltä. Pääasiassa autonomien ja anarkistien ”Kuokkavierasjuhlat” Presidentinlinnalla ovat saaneet paljon näkyvyyttä ja olleet suomalaisessa mittakaavassa radikaaleja. Vappuisin järjestetään perinteistä vappumarssia, jossa työväenluokkaiset tahot marssivat yhdessä. Vuoden 2014 vappumarssi eskaloitui Helsingissä poliisin takavarikoidessa mielenosoittajien mustia ja punaisia lippuja. Silti poliisi on nimennyt kaikkien aikojen hankalimmin hallittavaksi vuoden 1999 MTK:n mielenosoituksen eduskuntatalolla. Tuolloin osa mielenosoittajista oli varustautunut marssiin kirveillä, vesureilla, pesäpallomailoilla sekä seipäillä, joiden toinen pää oli lävistetty pitkillä nauloilla. Paikalla nähtiin sikojen ruhoja, lehmän pää ja keihästetty lammas.
Mielenosoituksen voi Suomessa järjestää kuka tahansa. Mielenosoituksessa käytetään ainakin kahta erittäin merkittävää vapautta ja oikeutta, sananvapautta ja kokoontumisvapautta. Laillisen mielenosoituksen voi järjestää ilmoittamalla siitä paikalliselle poliisiviranomaiselle vähintään kuusi tuntia ennen mielenosoituksen suunniteltua alkamisaikaa. Mielenosoituksen voi järjestää myös ilman ennakkoilmoitusta, mutta tällöin poliisi voi hajottaa mielenosoituksen.
Aloitteet
Suomessa on mahdollista tehdä kuntalais- ja kansalaisaloitteita sekä Eurooppalaisia kansalaisaloitteita. Näistä eniten käytetään kansalaisaloitetta, jonka tekeminen tuli mahdolliseksi vuonna 2012. Se on kansalaisten tekemä lainsäädäntöaloite, jolla äänioikeutetut Suomen kansalaiset voivat saada lakiehdotuksen tai ehdotuksen lainvalmisteluun ryhtymisestä eduskunnan käsiteltäväksi, mikäli vähintään 50 000 kansalaista, eli noin 1,2 % äänioikeutetuista, kannattaa aloitetta. Ensimmäinen 50 000 allekirjoittajan rajan ylittänyt ja eduskuntakäsittelyyn luovutettu kansalaisaloite vaati turkistarhauksen lakkauttamista, mutta ei johtanut lakimuutokseen.
Suomessa kansalaisaloitteet eivät johda kansanäänestyksiin, mikä on harvinaista ja pitää vallan täysin eduskunnalla kansalaisvallanjaon sijaan. Tämä johti esimerkiksi vuonna 2014 kaikkien kansalaisaloitteiden käsittelemättä jättämiseen ja sen myötä hylkäämiseen. Ainoa tähän mennessä lakimuutokseen päätynyt aloite on tasa-arvoista avioliittolakia vaatinut aloite. Kansalaisaloitteille on jäämässä Suomessa vain neuvoa-antava rooli.
Kansalaistottelemattomuus
Kansalaistottelemattomuus on aktiivinen mutta väkivallaton rauhanomaisen poliittisen protestin muoto, jossa kieltäydytään noudattamasta epäoikeudenmukaisena pidettyä lakia tai aktiivisesti rikotaan sitä. Kansalaistottelemattomuus-termin esitti ensimmäisenä Henry David Thoreau, jonka mielestä oli moraalisesti täysin oikeutettua irrottautua valtiosta. Jos henkilö ei saanut valtiolta mitään, ei henkilöllä myöskään ollut valtiolle velvoitteita. Historiassa esimerkiksi Mahatma Gandhi ja Martin Luther King ovat kannustaneet kansalaistottelemattomuuteen.
Kansalaistottelemattomuus on avointa ja julkisuushakuista toimintaa, jossa erityisesti moraalisin perustein rikotaan tietoisesti lakia tai lakiin perustuvaa määräystä tai päätöstä, tavoitteena korjata koettu epäoikeudenmukaisuus. Kansalaistottelemattomuuden voi nähdä viimeisenä mahdollisuutena vaikuttaa siihen, että epäoikeudenmukaiseksi koettua lakia tai käytäntöä muutetaan
Kansalaistottelemattomuus kuuluu ei-parlamentaarisen poliittisen toiminnan muotojen joukkoon. Ei-parlamentaarinen poliittinen toiminta voidaan jakaa lailliseen ja laittomaan. Laillinen toiminta on väkivallatonta, ja tähän kategoriaan kuuluvat muun muassa luvalliset mielenosoitukset. Kansalaistottelemattomuus voidaan sijoittaa laittoman ei-parlamentaarisen toiminnan lievimmäksi muodoksi, kun mittarina käytetään toiminnan väkivaltaisuutta.
Kansalaistottelemattomuuden keinoja ovat olleet muun muassa kutsuntalakot, talonvaltaus, kadunvaltaustapahtumat ja passiivinen vastarinta.
Suomessa kansalaistottelemattomuutta harjoitetaan yleisimmin asepalveluksesta kieltäytymisenä. Yksittäinen kuuluisa tapaus on muun muassa Vihreän liikkeen aloittanut Koijärven suonkuivattamista vastaan järjestetty mielenosoitus, johon liittyi työkoneiden käytön estäminen. Vuonna 2013 suomalainen ympäristöaktivisti Sini Saarela oli mukana Greenpeacen arktisen alueen öljynporauksia vastustavassa mielenosoituksessa Petšoranmerellä ja tunkeutui venäläiselle öljynporauslautalle. Saarela sai teostaan tunnustusta Suomen ympäristöministeriltä Ville Niinistöltä.
Suora toiminta
Kansalaistottelemattomuus, aloitteet, lobbaus, mielenosoitukset ja boikotit ovat esimerkkejä symbolisesta toiminnasta, jolla pyritään pääasiassa vaikuttamaan mielipiteisiin tai edustajiin. Näiden vastapainona on suora toiminta. Suora toiminta on lähes aina laitonta, ja sillä pyritään vaikuttamaan suoraan poliittisiiin, taloudellisiin tai yhteisöllisiin päämääriin.
Suoraan toimintaan voi kuulua väkivallatonta ja väkivaltaista toimintaa henkilöitä, ryhmiä ja omaisuutta kohtaan. Omaisuussabotaasi on yksi suoran toiminnan muoto ja siihen kuuluvat esimerkiksi iskut turkistarhoille.