Pakoon uskontoa – uskonnottoman turvapaikanhakijan tarina

Suomalaisilla uskonnottomilla on paljon tehtävää asemansa parantamiseksi. Mutta miltä tuntuu joutua pakenemaan kotimaastaan vakaumuksensa takia? Kuinka suomalainen yhteiskunta kohtelee ateistia turvapaikanhakijana?

Suvi Auvinen

 

Helsingin Musiikkitalon kahvilassa istuva nuori mies on kulkenut pitkän matkan. Afganistanissa muslimiperheeseen syntynyt Aaron (nimi muutettu) muutti ensimmäisen kerran jo vuoden ikäisenä perheensä kanssa. Perhe pakeni tuolloin Afganistanin oloja rajan yli Iraniin. Tästä eteenpäin Aaron on ollut jatkuvasti liikkeessä. 

 

Aaronin tarina on hyvin samanlainen kuin monien muidenkin turvapaikanhakijoiden. Suomeen saapuu vuodessa noin 3000 turvapaikanhakijaa. Kansainvälistä suojelua myönnetään, jos hakija oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella siitä syystä, että hänellä on perusteltu syy pelätä siellä vainoa etnisen taustansa, uskontonsa, kansallisuutensa, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen vuoksi. Noin 40% turvapaikanhakijoista saa Suomesta kansainvälistä suojelua tai humanitaarisin perustein myönnetyn oleskeluluvan. 

 

Aaronin syy lähteä Iranista on kuitenkin erilainen kuin monien muiden. ”Suomessa voin ensimmäistä kertaa olla todella se, kuka olen”, Aaron sanoo hymyillen. ”Minä en usko mihinkään jumaliin. En usko mihinkään uskontoihin. Olen ateisti.”

 

Suomessa kolme vuotta asunut Aaron on tehnyt Suomessa töitä viimeiset puolitoista vuotta ja yrittää jatkuvasti etsiä lisää töitä. ”Minulla oli Iranissa töitä ja elämä oli sen kannalta helppoa”, Aaron kertoo. ”En voinut kuitenkaan elää siellä, sillä koin kaikkialle levittäytyvän uskonnollisuuden niin ahdistavana. En kestänyt nähdä sitä, miten naisia ja lapsia kohdeltiin uskonnon nimissä.” Aaron nostaa keskustelussa usein esiin naisten ja lasten aseman islamissa. “Koulussa en koskaan halunnut rukoilla. Minut sidottiin siellä pöytään kiinni ja hakattiin jalkapohjia kapuloilla, jos en rukoillut. En ollut koskaan muslimi”, hän sanoo vakavana.

 

Länsimaisen uskonnottoman on vaikea ymmärtää, mitä äärimmäisen uskonnollisen kulttuurin keskellä elävä uskonnoton joutuu jatkuvasti kestämään. ”Iranissa 90% ihmisistä on hyvin uskonnollisia”, Aaron arvioi. ”Lait perustuvat uskontoon, tervehdykset ja fraasit ovat uskonnollisia, kaikki mitä kuulet on ”Jumala, Jumala”. On hyvin vaikea elää sellaisessa paikassa jollet ole uskonnollinen. Ja elämästäsi tulee hyvin vaikeaa, jos ihmiset saavat tietää ettet ole uskossa.”


”Uskonnottomana eläminen uskonnollisessa maassa on kuin väärän ruoan syöminen”, Aaron pohtii. ”Jos sinä pidät sipulista se on ihan okei, mutta minä en välttämättä pidä. Sinä voit syödä sipulia, mutta miksi minun pitäisi? Jos sinä pidät sipulista ja pakotat minut koko ajan syömään vain sipulia, se ei ole reilua”, hän nauraa.

 

 

Uskonto laitetaan pieneen lapseen

 

Uskonnolliseen maahan ja uskonnolliseen perheeseen syntynyt Aaron ei ole koskaan ollut islaminuskossa. ”Muslimit uskovat, että uskonto laitetaan pieneen lapseen. Kahden-kolmen päivän ikäinen lapsi otetaan ja lapsen isä tai imaami lausuu kovaan ääneen vauvan korvaan rukouksen. Ajatellaan, että uskonto menee lapseen. Ehkä minulla uskonto meni sisään yhdestä korvasta ja valui ulos toisesta”, Aaron nauraa. Hänen lapsuudessaan uskonto puski läpi kulttuurin ja elämän kaikilta osa-alueilta. ”Televisiossa kaikki oli Koraania, kotona luettiin Koraania. Jatkuva uskonnolle altistuminen saa ihmisen joskus vihaiseksi, joskus tuntemaan itsensä hulluksi. Muutettuani pois kotoa ajattelin että pääsisin pois uskonnon vaikutuspiiristä. Ongelmat eivät kuitenkaan ratkenneet, sillä koko maa on niin uskonnollinen”, Aaron pohtii.


Iranissa Aaron sai jonkin verran vastakaikua ajatuksilleen, mutta joutui pääasiassa pitämään vakaumuksensa omana tietonaan. ”Iranissa joutuu jatkuvasti tilanteisiin, joissa on esimerkiksi rukoiltava”, hän kertoo. ”Voin tehdä fyysisesti tarvittavat liikkeet, mutta sydämessäni ei tapahdu mitään.”

 

Uskonnon epärationaalisuus ja kysymysten kieltäminen ovat aina häirinneet Aaronia: ”Minulla on ollut paljon kysymyksiä uskonnosta. Olen kysynyt imaameilta ja yrittänyt ymmärtää, mutta imaamit ovat suuttuneet kysymyksistäni ja alkaneet uhkailla minua. En vain voi uskoa johonkin, mikä ei ole minusta järkevää!”

 

 

Ennakkotapaukseksi Suomeen


Kun Aaron saapui Suomeen, hän ei tiennyt mitä odottaa. ”Pakolaisten keskuudessa liikkuu villejä tarinoita käytännöistä”, Aaron kertoo. ”Minulle sanottiin, ettei minulla saa olla yhtään käteistä rahaa mukana. Jos Suomen poliisi saisi minut kiinni niin että minulla on rahaa, he ottaisivat kaikki rahani pois. Heti ensimmäisenä aamuna Suomeen saavuttuani ostin kaikilla rahoillani kellon. Tämä rannekello oli silloin kaikki omaisuuteni.”

Turvapaikanhakijoiden kuulusteluissa näiden motiiveja kyseenalaistetaan jatkuvasti. ”Minulla on ollut paljon vaikeuksia tulkkien kanssa”, Aaron kertoo. ”Vaikka monet täällä kuvittelevat että tulkit tekevät aina vain työnsä, on minulla ollut kokemuksia siitä kuinka tulkit eivät suostu kääntämään uskonnottoman henkilön puheita oikein. Yhdessä kuulustelussa poliisi kysyi miksi haen turvapaikkaa. Kerroin että olen ateisti, mutta kääntäjä alkoi solvata minua arabiaksi eikä kääntänyt mitä sanoin. Kääntäjä huusi minulle, poliisi huusi minulle eikä asia todellakaan selvinnyt. Tämän takia minulla on nyt paljon ongelmia turvapaikkahakemuksen kanssa.”

 

Suomesta Aaron kertoo hakevansa ennen kaikkea vapautta olla oma itsensä. Maahanmuuttoviraston päätöksessä Aaronille on kuitenkin sanottu, ettei tämän ateismiin uskota. ”Minua on käsketty todistamaan uskonnottomuuteni. Miten uskonnottomuus todistetaan?” Aaron puuskahtaa. “On käsittämätöntä miten kukaan voi ulkoa käsin määritellä toisen vakaumuksen tai vaatia todistamaan uskon puutteen. Kysyin jo turhautuneena lakimieheltäni pitääkö minun mennä polttamaan moskeija jotta minun uskonnottomuuteeni uskotaan”, Aaron naurahtaa.

 

Korkein hallinto-oikeus päättää Suomessa evättyjen turvapaikkojen uudelleenkäsittelyn myöntämisestä. Siellä ei ole kuitenkaan koskaan käsitelty Aaronin ateismia koskevia papereita. Suomessa olisi ennakkotapaus, jos turvapaikan saisi jonkin muun maailmankatsomuksen kuin kristinuskon perusteella. Vuoden 2014 alussa on Iso-Britanniassa tehty ensimmäinen myönteinen turvapaikkapäätös ateismin perusteella.

 

 

Odotusta ja epävarmuutta

 

Aaron on nyt hakenut turvapaikkaa kahdesti ja saanut ”B-luvan” vuodeksi. Turvapaikkahakemus odottaa jälleen käsittelyä oikeudessa. ”Minä odotan ja odotan päivästä toiseen”, hän toteaa surullisena. ”En voi suunnitella elämääni lainkaan.” B-lupa on oikealta nimeltään tilapäinen oleskelulupa, jonka Aaron on saanut, koska häntä ei voida käännyttää Afganistaniin. Jos uusi laki vapaaehtoisesta paluusta menee läpi, kukaan ei enää saa tällä perusteella tilapäisiä lupia 1.1.2015  jälkeen yrittämättä itse palata lähtömaahan, vaan Aaronkin saattaa joutua vuoden vaihteen jälkeen kadulle ilman oikeutta asuntoon, toimeentuloon ja työn tekemiseen.


Jatkuva odottaminen ja pelossa eläminen stressaa. ”Olen keskustellut lääkärien kanssa tilanteestani. Olen ollut niin stressaantunut, etten ole pystynyt nukkumaan”, Aaron kertoo. ”Lääkärit ovat kirjoittaneet papereihini, että olen hyvä työntekijä ja minun täytyy saada elää Suomessa, jossa en joudu olemaan ahdistunut vakaumukseni takia. 

Tulevaisuus on auki, mutta Afganistaniin Aaron ei aio palata. ”Iraniin en pääse takaisin, koska olen paperiton siellä”, Aaron pohtii vaihtoehtojaan. ”Afganistanissa joutuisin todella vakaviin ongelmiin, koska olen uskonnoton ja ihmiset tietävät siitä siellä.” 

 

”Afganistan on hyvin vaarallinen maa uskonnottomalle”, toteaa Aaron hyvin vakavana. ”Olisi hyvin vaikeaa olla kristitty Afganistanissa, mutta olisi mahdotonta olla uskonnoton. Kuulin kuinka kuukausi sitten Afganistanissa yksi sunnimuslimi oli kääntynyt kristityksi. Hänet oli tapettu tämän takia. Facebookissa kommentoitiin, että uskontoa ei voi vaihtaa, ja yhteisön selviämisen takia uskontoa vaihtavat pitää tappaa. Ja olisi vielä paljon pahempi olla uskonnoton.”

 

Tällä hetkellä Aaron odottaa ja toivoo yli kaiken voivansa jäädä Suomeen. ”Minä olen hyvä veronmaksaja. Maksan paljon veroja, mutta en valita sitä”, hän sanoo. ”En ymmärrä miksen saisi jäädä tänne, olen ahkera työntekijä ja teen töitä monessa paikassa. En halua mennä takaisin maahan, jossa en voi olla oma itseni ja jossa uskonnottomuuteni uhkaa henkeäni. Minä en voi mennä takaisin. En aio.”


 


Infoboksi:

Mitä sanat tarkoittavat?


Pakolainen
Pakolainen on henkilö, jolle on myönnetty kansainvälistä suojelua kotimaansa ulkopuolella. Hän on paennut kotimaastaan ihmisoikeusrikkomuksia, sotaa ja levottomuuksia. Hän on joutunut jättämään kotimaansa, koska hänellä on perusteltu syy pelätä joutuvansa vainotuksi. Pakolaista vainotaan hänen alkuperänsä, kansallisuutensa, uskontonsa, yhteiskunnallisen ryhmänsä tai poliittisen mielipiteensä perusteella.

 

Maahanmuuttaja
Maahanmuuttajia ovat kaikki Suomeen muuttaneet ulkomailla syntyneet henkilöt. Maahanmuuttaja voi olla yhtälailla työn perässä muuttanut australialainen insinööri kuin syyrialainen pakolainen.

 

Siirtolainen
Siirtolainen on henkilö, joka muuttaa maasta toiseen tarkoituksenaan ansaita elantonsa pysyvästi uudessa maassa. Siirtolaisella tarkoitetaan sekä maahanmuuttajaa että maastamuuttajaa. Siirtolainen voi olla myös kotimaahansa palaava henkilö, paluumuuttaja.
Nykyään puhutaan siirtolaisuuden ohella paljon muuttoliikkeestä. Käsitteet ovat osin päällekkäisiä: kansainvälinen muuttoliike pitää sisällään moninaisen joukon ihmisiä, joiden tausta, motiivit, statukset ja oikeudet vaihtelevat paljon.

 

Turvapaikanhakija
Turvapaikanhakija on henkilö, joka hakee turvaa vieraasta valtiosta. Suomesta turvapaikkaa hakeva voi hakea sitä heti rajalta tai maahantulon jälkeen poliisilta. Turvapaikanhakijalle voidaan myöntää pakolaisstatus, joka perustuu henkilökohtaiseen vainoon tai oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella, kun häntä uhkaa epäinhimillinen kohtelu kotimaassaan. Oleskeluluvan voi saada myös humanitaarisen suojelun perusteella, mikäli hakijan lähtömaan tilanne on sellainen, että se voi johtaa kenen tahansa joutumiseen oikeudenloukkausten tai erottelemattoman väkivallan kohteeksi. Suomen lain mukaan hakijalle voidaan myöntää oleskelulupa myös yksilöllisistä inhimillisistä syistä tai tilapäinen oleskelulupa. 

 

Paperiton
Paperiton siirtolainen on henkilö, jolla ei ole maassa oleskeluun oikeuttavaa lupaa, kuten viisumia, oleskelulupaa tai käynnissä olevaa turvapaikkaprosessia. Paperiton on yhteiskunnassamme erityisen haavoittuvassa asemassa ja hänen toimintamahdollisuutensa ovat hyvin rajatut. 

 

B-lupa
Tilapäinen oleskelulupa Suomessa. Voi saada enintään kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Jos B-luvan saa maasta poistumisen estymisen vuoksi, sen saa vuodeksi kerrallaan.