Suvi Auvinen
Helsingissä vietettiin jälleen kesällä seksuaalista tasa-arvoa ajavaa Pride-viikkoa. Viikko huipentuu maailmalla pitkät perinteet omaavaan Pride-kulkueeseen, joka päättyy puistojuhlaan. Puistossa oli tänä kesänä näkyvästi esillä myös Kallion ev.lut. seurakunta, joka tarjosi ohjelmaa, mm. pomppulinnan lapsille. Pomppulinnan päällä banderollissa luki: ”Pompi ihan homona.”
Kallion seurakunnan tempaus sai monet kristityt raivostumaan. Seksuaalinen tasa-arvo on kirkolle arka aihe, mutta moni kritisoi myös kirkon osallistumista seksuaalisuutta kommentoivaan tapahtumaan.
Seksi ja seksuaalisuus on kiinteä osa ihmisyyttä. Miksi kuitenkin monet uskonnot tuntuvat suhtautuvan äärimmäisellä raivolla seksiin ja ihmisen seksuaalisuuteen? Miksi seksistä halutaan tehdä likainen, hävettävä ja vaiettu asia?
”Kontrolli on suuressa roolissa seksin ja uskonnon suhteessa”, pohtii Sexpo-säätiön toiminnanjohtaja Tommi Paalanen. ”Lähi-idän uskonnot käyttävät syyllistämistä kontrollin välineenä. Seksuaalisuuden avulla voidaan hallita: seksi ja seksuaalisuus nähdään likaisina asioina, joihin uskonto tarjoaa puhdistuksen syntien anteeksiannon muodossa. Synti tekee uskonnosta tarpeellisen ja seksuaalisuus on keskeinen keino syyllistää ihmisiä. Uskonto toimii sekä syyllistäjänä että vapauttajana. Se on kiero kuvio.”
Seitsemän kuolemansyntiä
Varhaiskristillisessä opetuksessa ja esimerkiksi Danten klassikkoteoksessa Jumalainen näytelmä puhutaan synneistä pahimmista – kuolemansynneistä. Paalanen huomauttaa kaikkien kuolemansyntien liittyvän ihmisen keskeisiin ominaisuuksiin, joita kukaan ei voi paeta. Danten luokittelussa pahin seitsemästä kuolemansynnistä liittyy seksiin: himo.
Paalanen kritisoi seksuaalimoralismia kontrollin keinona. ”Jos ei oteta tähän aseksuaalisuuden eri muotoja voisi sanoa, että suurinta osaa ihmisistä himottaa joskus – itse asiassa aika usein. Tämä johtaa siihen, että olet aina syntinen ja tarvitset koko ajan uskontoa vapauttamaan sinut syntisyydestäsi. Se on uskonnon näkökulmasta tietysti hirveän kätevää.”
Mikä seksissä sitten on uskonnon näkökulmasta niin vaarallista? Intohimo ja nautinto ovat ihmiselle vapauttavia asioita. Jos ihminen antautuu nautinnolle, muuttuu tämän sisällä jotain. Lähi-idän uskonnot eivät tahdo riveihinsä vapautuneita ja nautinnonhakuisia yksilöitä. Uskonnoissa keskiössä pitäisi olla jumalien, ei toisten ihmisten. ”Vapautunut intohimolle heittäytyminen muuttaa perspektiiviä”, Paalanen pohtii. ”Jos ihmisiä pitäisi pitää ruodussa, hallita ja saada pelkäämään Jumalaa, on vaarallista antaa maallisten intohimojen viedä.”
Paalanen näkee kuitenkin uskonnossa ja seksissä yhtymäkohtiakin. ”Heittäytyminen hurmoksellisuuteen on molemmille yhteistä”, Paalanen pohtii. ”Etenkin karismaattiset kristilliset suuntaukset ovat hyvin hurmoshenkisiä. Seksologit ovat lukeneet kuvauksia ihmisten syväuskonnollisista fyysisistä kokemuksista. Monissa karismaattisissa kristillisissä liikkeissä esimerkiksi kaatuminen ”Pyhän Hengen” voimasta ja koko kehon tärinä ovat toistuvia kokemuksia.” Paalanen näkee kuvauksissa jotain hyvin tuttua. “Kuvaukset näistä kokemuksista muistuttavat hyvin paljon ihmisten kuvauksia orgasmeista. Siveydellä hurskasteleva uskonto voi siis tarjota myös varaventtiilin seksuaalienergian purkamiselle”, Paalanen naurahtaa.
Sexpo-säätiö on toiminut vuodesta 1969 ja pyrkii seksuaalisen hyvinvoinnin edistämiseen Suomessa. Sen toimintaan kuuluvat monimuotoiset palvelut kuten neuvonta, terapia, konsultointi ja kouluttaminen seksuaalisuuden ja ihmissuhteiden aihepiireissä. Sexpo pyrkii siihen, että jokainen voisi toteuttaa seksuaalisuuttaan tyydyttävästi ja tasapainoisesti. Se edistää seksuaalisen vapauden, tasa-arvon ja seksuaalioikeuksien toteutumista sekä rakentaa avointa ja myönteistä seksuaalikulttuuria. Sexpo ajaa moniarvoista yhteiskuntaa, jossa seksuaalisuuden, sukupuolen ja ihmissuhteiden moninaisuus saa kukoistaa.