Pääsihteerin palsta: Koulumaailma muutoksen tuulissa

Esa Ylikoski; kuva: Markku Pääkkönen

Lupa ei tarkoita velvollisuutta!
Meneillään on ihmisoikeusjuridinen kiista.

Esa Ylikoski

 

Opetushallituksen keväällä asetettu työryhmä ei sitten saanut valmiiksi uusia ohjeita uskontojen asemasta koulutyössä oppituntien ulkopuolella ennen uuden lukuvuoden alkua. Näin koulujen rehtorit voivat halutessaan jatkaa vanhaan malliin, vaikka yhtäältä apulaisoikeuskansleri esitti OPH:lle ohjeiden uusimista ja toisaalta myös eduskunnan perustuslakivaliokunta esitti linjauksia, joiden toteuttaminen käytännössä tarkoittaisi monessa koulussa olennaisia muutoksia käytäntöihin.

 

Toisaalta fiksut rehtorit, opettajat ja oppilaskunnat tarttunevat asiaan välittömästi, koska jo perustuslakivaliokunnan linjausten mukaisten uskonnollisille tilaisuuksille vaihtoehtoisten tilaisuuksien toteuttaminen vaatii uutta ajattelua, luovuutta, mielikuvitusta, työtä ja yhteistyötä. Samalla se tarjoaa mahdollisuuden ja jopa velvoitteen koulujen aiempaa laajemmalle yhteistyölle ympäröivän yhteiskunnan kanssa.

 

Luonnollisesti Vapaa-ajattelijain liitto tukee täysin apulaisoikeuskanslerin linjausta, jonka mukaan uskonnon- ja omantunnonvapauden kannalta paras ratkaisu on, että tunnustuksellisia uskonnollisia tilaisuuksia ei koulun toimesta koulutyöpäivään liitetä. Tämä kanta perustuu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjauksiin.

 

Perustuslakivaliokunta omalla poliittisella kannanotollaan pyrki suvivirsikohun siivellä vesittämään tämän oikeuskanslerin kannan, vaikka valiokunta ei mitenkään perustellutkaan kantaansa, jonka mukaan uskonnollisten tilaisuuksien järjestäminen ei olisi ongelma, jos niiden aikana oppilaille on aina tarjolla vaihtoehtoista ei-uskonnollista ohjelmaa. Meillä on siis ihmisoikeusjuridinen ja -poliittinen kiista ja epäselvä tilanne.

 

Jos Opetushallituksen työryhmä päätyy esittämään perustuslakivaliokunnan kannanoton mukaisesti uskonnollisten tilaisuuksien sallimista ja niille vaihtoehtoisten tilaisuuksien kehittämistä, se velvoittaa käytäntöjen muuttamiseen monissa kouluissa. Lupa järjestää ei kuitenkaan tarkoita velvoitetta järjestää uskonnollisia tilaisuuksia. Fiksuimmat rehtorit tarttuvat tähän mahdollisuuteen.

 

Koska oletettavasti suurin osa kouluista ei kuitenkaan tässä vaiheessa luovu uskonnollisten tilaisuuksien järjestämisestä, velvoitteesta niille vaihtoehtoisten tilaisuuksien aiempaa paremmasta järjestämisestä seuraa suuri toiminnallinen kehittämishaaste niin kouluille kuin ympäröivälle kansalaisyhteiskunnalle. Tämä haaste vuorovaikutuksesta ympäröivän yhteiskunnan kanssa tulee korostumaan myös perusopetuksen uuden, vielä valmisteilla olevan opetussuunnitelman myötä. Vapaa-ajattelijain liitto esittääkin vetoomuksen suomalaisille kansalaisjärjestöille niiden koulujen kanssa tekemän yhteistyön kehittämiseksi ja laajentamiseksi myös koulujen uskonnollisille tilaisuuksille (jumalanpalvelukset ja aamuhartaudet) vaihtoehtoisten, uskonnollisesti tunnustuksettomien tilaisuuksien järjestämisessä. Kansalaisjärjestöt ovat kouluyhteistyön avainasemassa, vaikka myös kunnan toimialojen (nuoriso-, kulttuuri- ja liikuntatoimi) sekä yksittäisten vapaaehtoisten aktiivisuutta tarvitaan.

 

Luonnollisesti vapaa-ajattelijat ja muut sekulaarijärjestöt ottavat osaa vaihtoehtoisen ohjelman järjestämiseen rajallisten voimavarojensa mukaan, mutta ei ole realistista eikä edes tavoiteltavaa, että vaihtoehtoisen ohjelman järjestämisessä olisivat koulujen ulkopuolisina tahoina mukana vain uskonnottomien ihmisoikeus- ja kulttuurijärjestöt. Talkoisiin tarvitaan kaikenlaisia kansalaisjärjestöjä, kuten esimerkiksi kulttuuri-, nuoriso-, liikunta-, luonto-, viestintä-, kansainvälisyys-, kehitys- ja rauhanjärjestöjä, kotiseutu-, kylä- ja kaupunginosajärjestöjä, sosiaali- ja terveysalan järjestöjä sekä ammatillisia ja elinkeinojärjestöjä.

 

Monilla suomalaisilla järjestöillä onkin hyviä kokemuksia kouluvierailutoiminnasta sekä sen toteuttajien kouluttamisesta. Kouluvierailijat pitävät yleensä oppitunteja luokille tai isommille ryhmille tai järjestävät teematapahtumia aiheestaan. Tältä kokemuspohjalta on hyviä mahdollisuuksia kehittää ideoita ja muotoja myös katsomuksellisesti tunnustuksettomien tilaisuuksien tai muun ohjelman järjestämiseen. Vaihtoehtoinen ohjelma voi olla myös koulun seinien ulkopuolella, sillä pidetäänhän koululaisjumalanpalveluksetkin yleensä kirkoissa koulun ulkopuolella.

 

Eroon kahdesta tilaisuudesta

Päiväkotien uskonnollisia tilaisuuksia koskevan kantelun ratkaisussa eduskunnan oikeusasiamies kallistui samantapaiselle kannalle kuin eduskunnan perustuslakivaliokunta koulujen osalta. Tämä on tietenkin valitettavaa, sillä ihmisoikeuksiin kuuluvan uskonnollisen indoktrinaation kiellon noudattamisen tulisi julkisissa palveluissa olla ehdottomimmillaan juuri pikkulasten kohdalla.

 

Koska edellä mainittu ihmisoikeus ei Suomessa ole nytkään toteutunut päiväkodeissa, eduskunnan oikeusasiamiehen tekemä vaihtoehtoisten tilaisuuksien järjestämisvelvoitetta korostava kanta tuo toisaalta uusia haasteita myös päiväkodeille. Sikäli voi tapahtua pieniä askelia uskonnottomien perheiden lasten aseman parantumiseen. Myös päiväkotien yhteistyö ympäröivän kansalaisyhteiskunnan kanssa voi lisääntyä.

 

Velvoite järjestää toinen ohjelma uskonnollisen ohjelman rinnalle saattaa johdattaa monen henkilöstöresurssipulasta kärsivän päiväkodin luopumaan tunnustuksellisen uskonnollisen ohjelman järjestämisestä. Tällöin päiväkodin henkilöstö voi keskittyä täysin voimin päiväkodin yhteisen toiminnan kehittämiseen kahden rinnakkaisen ohjelman sijaan. Tämä näkökulma kannattaa nostaa esiin myös kunnallisessa toiminnassa.

 

Kahden rinnakkaisen tilaisuuden vaivan poistaminen nousi elokuun alussa esille myös Puolustusvoimissa. Kainuun prikaatin komentajan, prikaatinkenraali Jukka Sonnisen mukaan olisi parempi, että olisi olemassa vain yksi valatilaisuus, johon kaikki alokkaat voisivat osallistua vakaumuksestaan riippumatta. Tämä tarkoittaisi toteutuessaan sitä, että erillisistä sotilasvala- ja sotilasvakuutustilaisuuksista luovuttaisiin. Sonnisen mielestä asiaa kannattaisi tutkiskella, koska hänen mielestään olisi helpompi järjestää vain yksi tilaisuus. Lisäksi yksi yhteinen tilaisuus olisi hänen mukaansa juhlallisempi hetki kaikille osallistujilla.

 

Näin Vapaa-ajattelijain liiton esittämä järkevä ajatus ja aloite alkaa saada kannatusta Puolustusvoimain sisällä. Esitin asiaa myös kesäkuussa ollessani kuultavana liiton edustajana Puolustusministeriön uskonnollisen toiminnan asemaa Puolustusvoimissa pohtivassa työryhmässä. Sen varsinaisella asialistallahan ovat mahdollisten uskonnollisten tilaisuuksien ja niille vaihtoehtoisen ohjelman järjestelyt sekä eettisten kysymysten opetus varusmiehille.