Esa Ylikoski

 

Kasvatustieteen Pro gradu -tutkielmassaan ”Miksi vanhempi valitsee elämänkatsomustiedon lapsensa katsomusaineeksi”, keväältä 2014 Paula Ahonen (Jyväskylän yliopisto) on haastatellut elämänkatsomustiedon
lapsensa katsomusaineeksi valinneita vanhempia. Vaikka haastattelututkimus ei tietenkään täytä tilastollista
yleistettävyyttä, sillä päästään toisaalta melko syvälliseen kuvaan asiasta.

Vanhemmat ovat tutkimuksen mukaan ensinnäkin ylipäätään tyytyväisiä omaan valintaansa. Toki myös kehittämisajatuksia haastatteluissa tulee.

Toisekseen he ovat vahvasti sitä mieltä, että elämänkatsomustiedon tulisi olla kaikkien oppilaiden saatavilla,
että aine sopisi hyvin kaikille niin että huoltajat voisivat valita, onko oppilaan katsomusaineena uskonto/
elämänkatsomustieto. Haastateltavat eivät siis uskoneet, että oppiaineen sisältö ja opetus heikentyisi sen johdosta,
että myös ev.lut. kirkon jäsenillä olisi mahdollista valita ET uskonnon sijaan.

Toisaalta monet ovat myös sitä mieltä, että peruskoulussa riittäisi vain yksi katsomusaine, joka voisi rakentua
pitkälti juuri elämänkatsomustiedon pohjalle. Uskontoja toki pitää käsitellä, mutta niin, että opetetaan uskonnoista
ja ”uskontoa”.

Kyseessä on kiintoisa ja hyödyllinen opinnäytetyö.

Vapaa-ajattelijain liitto on kiinnostunut eri oppilaitoksissa tehtävistä opinnäytetöitä, joissa käsitellään uskonnon ja omantunnon vapautta muun muassa kouluissa, päiväkodeissa ja puolustusvoimissa. Toivomme sellaisia lisää, sillä tutkimus- ja kehittämistoiminnan aiheita on vaikka millä mitalla. Niiden tekemistä suunnittelevien kannattaa
ottaa yhteyttä, ja liitolta voi saada myös materiaalia ja linkkejä asiaan liittyen. Myös stipendien hakemisen
ja myöntämisestä mahdollisuudesta on ollut keskustelua, vaikka suoranaista stipendirahastoa ja hakuilmoitusta
ei olekaan.