Ateistin arkea ja juhlaa: Perinteitä ja perkeleitä Perus-Suomesta

Heta Saxell. Kuvaaja: Lauri Mikonranta.

Suomi on vähän erikoinen maa.
Uskonnosta ei juuri puhuta, mutta kirkkoon pitää silti kuulua.
Perussuomalaisten pomon uskonto poikkeaa valtavirrasta.

Heta Saxell


”Jos on perkele, kannattaa pysyä lähellä alttaria eikä liittyä vapaa-ajattelijoihin.” Näin lausahti perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini heinäkuussa Helsingin Sanomien haastattelussa. Soini ja kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen ovat erikoisia poliitikkoja ainakin Suomen poliittisella kentällä. Ja tarkoitan nyt heidän näkemyksiään uskonnollisista asioista ja erityisesti abortista, oletettavasti myös eutanasiasta.

 

Kristillisdemokraattien puheenjohtajalta ei sinänsä ole erikoista kuulla uskonnollisia kannanottoja, onhan se puolueen agenda. Erikoisia ovat sen sijaan Räsäsen tiukat asenteet erityisesti koskien aborttia. Suomessa abortti on tarkasti säädelty ja laillinen toimenpide. Silti Räsänen haluaisi, että lääkärit ja hoitohenkilökunta voisivat kieltäytyä toimenpiteestä vedoten uskonnollisiin näkemyksiinsä. Voimme vain kuvitella mitä tämä tarkoittaisi pienillä paikkakunnilla.

 

Muistan Räsäsen jo 1990-luvun lopulta erityisesti näistä aborttiasioista. Olin silloin lukiolainen Riihimäellä. Räsänen on koulutukseltaan lääkäri ja asuu Riihimäellä. Uskonnonopettaja oli pyytänyt Räsäsen puhumaan etiikan kurssille abortista. Muistan hämmästelleeni lääkärin ja naisen asennetta aborttiin. Räsänen halusi jo tuolloin, että abortin saamista rajattaisiin laskemalla sitä rajaa, millä viikoilla sikiön voi abortoida. Toinen asia minkä muistan, oli Räsäsen pukeutuminen: pitkät hiukset oli laitettu donitsilla kiinni, päällä oli iso neulepaita ja nilkkapituinen hame. Tällähän nyt ei ole mitään tekemistä minkään kanssa, mutta muutama vuosi siitä eteenpäin Räsänen oli otsikoissa muodonmuutoksen vuoksi: tukka oli lyhentynyt ja vaalentunut, villapaita ja pitkä hame vaihtunut tiukkaan eläinkuvioiseen lyhyeen mekkoon ja vaatekoko pienentynyt siinä samalla. Riihimäkeläinen lääkäri ponnahti valtakunnanpolitiikkaan ja on saanut itselleen aseman, jossa voi kiristää hallituskumppaneita olemaan ottamatta tasa-arvoista avioliittolakia hallitusohjelmaan.

 

Soinikin on yllättävä abortin vastustaja. Suomessa asia ei sinänsä käsittääkseni herätä intohimoja ja abortti on hyväksytty toimenpide. Soinin näkemykset kumpuavatkin katolisesta arvomaailmasta. Katolilaisuus ja perussuomalaisuus ei ole ensimmäinen yhdistelmä, mikä tulee puolueesta mieleen. Soinin uskonnolliset kannanotot ovatkin siksi erikoisia. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä puolueessa ollaan niistä mieltä, Suomessa kun uskonnolliset asiat eivät yleensä ole niitä, mitä poliitikot puheissaan tuovat esiin. Jos perussuomalaiset sietävät puheenjohtajansa valtavirrasta poikkeavan uskonnollisuuden, luulisi että muidenkin uskontojen ja katsomusten sieto menisi siinä samalla.


Suomi on vähän erikoinen maa. Kirkkoon kuuluu edelleen noin 75% kansalaisista. Jonkinlainen Raamattu-vyöhyke on muodostunut Länsi-Suomesta Keski-Suomen kautta itään. Silti kirkossa käy säännöllisesti vain murto-osa näistäkään henkilöistä. Uskonnosta ei juuri puhuta, mutta kirkkoon pitää silti kuulua. Rippikoulun käy lähes koko ikäluokka, vaikka uskonto ei juuri näy nuortenkaan elämässä. Koululaitos ylläpitää keinotekoista visiota uskonnonharjoittamisesta ja yhteiskunta komppaa. Jos asiaintila kyseenalaistetaan, syntyy hirveä haloo ja vastustus. Moni tuskin ajattelee kuten Soini, että perkeleen pelossa on parempi pysyä kirkossa kuin sen ulkopuolella. Perinne pitää suomalaiset kirkossa, ei perkele, uskaltaisin väittää. Mutta perinteet voivat muuttua. Jo yli miljoona suomalaista osoittaa sen.