Peruskoulun opetussuunnitelmaa muotoillaan parhaillaan. Yksittäiset sanavalinnat ovat tällaisessa työssä erittäin tärkeitä. Uskonnottomien suhteen erityisen kiinnostavaa on muotoilu koulun tunnustuksellisuudesta. Mitä sanoja käytetään ja miten ne käytännössä vaikuttavat?

 

 

 

Esa Ylikoski

 

Peruskoulun opetussuunnitelman luonnos julkaistiin Opetushallituksen nettisivuilla kansalaiskeskusteluun, jolle oli annettu aikaa 15.4. – 15.5. Pääluvuissa 2 ja 3 oli paljon hyvää ajatusta ja tekstiä, kiitoksia siitä valmistelijoille. Kuitenkin yksi kriittinen kysymys seuraavasta virkkeestä: "Oppiaineiden opetus on puoluepoliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumatonta."

 

Asia on sinänsä oikein, mutta siinä on vissi ero nykyiseen opetussuunnitelmaan, jonka mukaan "Opetus on uskonnollisesti tunnustuksetonta ja poliittisesti sitoutumatonta". Eroa on myös uuden opetussuunnitelman yleisen osan vuonna 2013 esillä olleeseen luonnostekstiin, jossa luki, että "Opetus on uskonnollisesti tunnustuksetonta ja puoluepoliittisesti sitoutumatonta".

 

Vapaa-ajattelijoiden mielestä opetussuunnitelmassa tulisi selvästi sanoa edelleen, että opetus on uskonnollisesti tunnustuksetonta. Arvaan tähän sanottavan, että tuo ”sitoutumattomuus” tarkoittaa sitä samaa. Sitoutumattomuus ja tunnustuksettomuus eivät kuitenkaan ole täydellisiä synonyymejä. Voinee olla ainakin muodollisesti sitoutumatonta uskonnollista tunnustuksellisuutta.

 

Yksi selkeä sana ei varsin runsaassa tekstimassassa paljoa maksaisi. Miksi ”tunnustuksettomuus” pitäisi poistaa?

 

Luonnoksen hyvänä perusideana on koulun ja opetuksen vuorovaikutuksen lisääminen ja monipuolistaminen ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Tähän sisältynee luultavasti yhteistyö myös katsomuksellisten yhteisöjen kanssa. Senkin takia olisi hyvä väärinkäsityksiä ehkäisten ja yhteistyön pohja varmistaen ilmaista tuo uskonnollinen tunnustuksettomuus. Asialla on aitoa relevanssia ottaen huomioon myös esimerkiksi oikeudenvalvojien, apulaisoikeuskanslerin ja apulaisoikeusasiamiehen koulua koskevat viimeaikaiset ratkaisut.

 

Niinpä tuntuu hyvin perustellulta, että myös maininta opetuksen uskonnollisesta tunnustuksettomuudesta säilyisi opetussuunnitelmassa.