Jo ensimmäisen säkeistön aurinko saa sydämeni sykkimään. Tuntuu kuin heräisin eloon pitkän kylmän talven jälkeen. Olen valmiina hoitamaan ja varjelemaan maailmamme ihmeitä. Siksi laulan toisenkin säkeistön täysillä ja tosissani.

Kolmannen säkeistön ihmisten yhteenkuuluvuus ja rauhan kaipuu saavat tuntemaan kiitollisuutta ja lempeyttä. Antaudun neljännen säkeistön rakkaudelle, joka totisesti on kirkkaus, valo ja puhdistava liekki. Se uudistaa mieleni ja poistaa murheeni.

Maailmaan ja kaikkiin ihmisiin rakastuneena kuljen hymyillen metsässä, turvapaikassani. Siksi viidennen säkeistön aikana pidättelen liikutustani. Viimeisessä säkeistössä rakkauteni yhtyy ymmärrykseeni. Teen kaiken voitavani säilyttääkseni tämän ihmeellisen planeetan elinkelpoisena.

Kiitos Paula Vesala!

SUVILAULU

(Säv.trad. San.trad. ja Paula Vesala)

1. Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Kaikille voimaa suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks luopi,
sen kutsuu elohon.

2. Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa.
Puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi
mahdollisuudesta,
ihmeitä maailmamme
hoitaa ja varjella.

3. Taas linnut laulujansa
visertää kauniisti.
Myös eikö maailmaansa
kansatkin kiittäisi!
Mun ääneni sä liitä
myös rauhan kuorohon,
se julmuutta ei kiitä,
vaan laupias se on.

4. On rakkaus aurinkomme
ja kirkas paisteemme,
sä sydäntemme valo
ain asu luonamme.
Ja puhdistava liekki
sytytä rintaamme,
luo meihin uusi mieli,
pois poista murheemme.

5. Ei vertaistasi sulle,
sä metsä ikuinen.
Suo armos lahjat mulle
oksillas hellien.
Kun mahlas virvoituksen
jokainen saanut on,
kauniinpaan kukkaan puhkee
kuin liljat Aulangon.

6. Maan, meren anna kantaa
runsaasti lahjojas,
tarpeemme meille antaa
sun siunauksestas.
Suo suloisutta maistaa,
oi luonto, helmassas,
niin lupaan sua aina
ymmärtää suojella.

JULKAISTAAN PAULA VESALAN LUVALLA.

Risto Puumalainen

Kirjoitus ja laulu on julkaistu Vapaa Ajattelijassa 2/2021.