Keväällä 2020, juuri ennen kuin kirjastot sulkivat moneksi kuukaudeksi ovensa, eräs minulle täysin tuntematon iäkäs rouvashenkilö kysyi pelokkaana ja ääni väristen: ”Eikö tämä korona olekin Jumalan vitsaus?” Pienen hämmennyksen jälkeen vastasin ehkä liiankin kärkevästi, että: ”No ei ole!” Jälkeenpäin jäin miettimään, että uskovatko seurakuntalaiset todella, että kaikkivaltias kävi Wuhanissa väsäämässä viruksen vitsaukseksi?

Tämän kokemuksen varjolla haluaisin nyt kysyä, olisikohan kirkko mitenkään vastuussa tällaisten ylimääräisten pelotteiden ylläpitämisestä, kun maailmalla leviävä tappava tauti aiheuttaa jo sinänsä pelkotiloja monelle. Jos nimittäin olisi niin, että Jumala suutuspäissään järjesti koronan vitsaukseksi vaikkapa ”syntistä ja häpeällistä” ihmiskuntaa ojentaakseen, niin eikö silloin rokotteiden kehittäminen olisi Jumalan tavoitteiden vastaista toimintaa? Jos Jumalan tahto on, että tappava virus leviää väkijoukkoihin, niin eikö hyvänä kristittynä pitäisi vain toivottaa tervetulleeksi ja antaa jyllätä?

Näin seurakuntaan kuulumattomana ja jumaliin tai jumalolentoihin suurella varauksella suhtautuvana, täytyy kuitenkin kulmakarvat kurtussa ihmetellä erinäisten uskontokuntiin kuuluvien kokoontumisia – vastoin suosituksia ja näin aiheuttaen koronaryppäitä ja -linkoja – vaikkakin edelliseen kappaleeseen viitaten jonkinlaisena loogisena seurauksena. Vaikeaa on minun kuitenkin ymmärtää, tapahtuuko rukoileminen rakastavan Jumalan kunniaksi vai kostonhaluisen Jumalan lepyttämiseksi.

Kumpi olisi siis parempi rukous: ”Oi Hyvä Jumala, minä syntinen otan kiitollisena vastaan tappavan taudin, jonka meille kaikessa hyvyydessäsi lähetit” vai ”Suojele minua, rakas Jumala, koronatartunnalta ja muilta sairauksilta, minä kun olen aina peljännyt Sinua Herra. Anna se noille muille, jotka elävät synnissä ja häpeässä, koska Sinä Herra olet minun paimeneni.”

Mutta mitä helvettiä! Jumala ei näköjään kuuntele, vaan tartuttaa tautia tasapuolisesti kaikkiin uskonnosta tai vakaumuksesta riippumatta. Tämä se vasta pelottavaa onkin! Mitä jos viimeisellä tuomiolla he, jotka polvillaan Raamattu rinnallaan anovat taivaaseen pääsyä, eivät olekaan Jumalan mielestä kelvollisia? Mitä jos Hän kääntyy armossaan tuomiota Helvettiin odottaviin, selkä suorana seisoviin, heihin, jotka eivät ole kivittäneet muita syntisiä Raamatun lauseilla omaa vanhurskauttaan ylistääkseen.

Maria Enebäck
 
Kirjoitus on julkaistu lehdessä Vapaa Ajattelija 1/2021.